kohtaamiset

◼	Kuva Katariina Lillqvistin ohjaamasta animaatiosta Uralin perhonen.
Kuva Katariina Lillqvistin ohjaamasta animaatiosta Uralin perhonen.

kirja

Animaatio lähikuvassa

Mitä ikinä keksit kysyä. Ja paljon päälle.

’Vuonna 2006 täytin 60 vuotta. Tajusin, että minulla on vielä jäljellä energiaa ja voisin kirjoittaa uudelleen – korjata ja täydentää – animaation historiani”, italialainen Giannalberto Bendazzi kertoo puhelimessa Genovasta.

Bendazzin 500-sivuinen järkäle Cartoon – 100 Years of Animation ilmestyi vuonna 1994 ja on ollut alan perusteos siitä lähtien.

Tänä vuonna Bendazzi täyttää 70. Uudistusurakka valmistui viime vuonna ja kolmeosaiseksi paisunut Animation – A World History ilmestyi äskettäin. Sivumäärä on tuplaantunut.

Työ ei käynyt helposti. ”Minuun iskivät kaikki mahdolliset sairaudet, mukaan lukien syöpä ja Parkinsonin tauti”, Bendazzi huokaa. Hän joutui etsimään uuden kustantamonkin, kun edellinen perääntyi massiivisen opuksen alta.

”Ja olisihan kirjoittaminen ollut muutenkin hullu homma yhdelle ihmiselle”, Bendazzi myöntää. Uuden kirjan tekemiseen osallistui kaikkiaan 80 asiantuntijaa eri puolilta maailmaa, Suomestakin.

Animaatioelokuvista on ilmestynyt kasapäin kirjoja. Disneytä käsitellään hyllymetreittäin. Lopuista suurin osa kertoo Warner Brothersista ja muista amerikkalaisista.

Mutta esimerkiksi englanninkielisen kirjallisuuden perusteella olisi vaikea tietää, että elokuvallisilla syrjäseuduilla, vaikkapa Afrikassa tai Suomessa, on edes tehty animaatiota. Ellei olisi Bendazzin kirjoja.

Bendazzi tuntee animaationtekijöitä ympäri maailmaa. ”Olen vähän kuin antropologi, josta on tullut heimon jäsen. Mutta taiteilijat tuntevat usein vain omat työnsä. Siksi muut asiantuntijat ja jääräpäisyys olivat tarpeen.”

Paljon piti tiivistää, että koko maailman animaatio mahtui edes kolmeen kirjaan. Bendazzi myöntää, että teksti on tuskallisen tiheää, vaikka hän leikkasi pois kaiken, mitä pystyi.

Esimerkiksi Suomen animaatiot käydään läpi hengästyttävää tahtia. Eniten rivejä saa nukkeanimaattori Katariina Lillqvist, joka taitaa olla kansainvälisesti tunnetuin tekijämme. Bendazzi mainitsee suomalaiseksi suosikikseen kokeellisia animaatioita tehneen Eino Ruutsalon.

”Uskon, että pelastin paljon tietoa jälkimaailmalle” Bendazzi sanoo. ”Voi kuulostaa röyhkeältä, mutta luulen, että tämä on viimeinen yhden ihmisen kokonaisnäkemys animaatiosta. Seuraavien on pakko olla monen tekijän antologioita.” J

harri römpötti

◼	Jess and the  Ancient Onesin  uusi levy on element­tien  synteesi.
Jess and the Ancient Onesin uusi levy on element­tien synteesi.

musiikki

Okkultismia kuopiolaisittain

Kotimainen psykedeliarock jyrää myös amerikkalaisareenoilla.

Vuonna 2010 perustettu kuopiolainen Jess and the Ancient Ones nojasi vielä esikoislevyllään 1970-lukulaiseen retroheviin. Kelvollisen albumin jälkeen yhtye on jalostanut ilmaisuaan ja löytänyt samalla omimman identiteettinsä. Esoteerisen psykedelian, happogaragen ja progressiivisten elementtien synteesi on onnistunut imaisemaan mukaansa niin Pink Floyd -fanit kuin raskaamman musiikin ystävät. Kauhumetallin ikoni King Diamond rekrytoikin yhtyeen lämmittelijäkseen reilun vuoden takaiselle Pohjois-Amerikan kiertueelleen.

Jess and the Ancient Onesin lähimmät esteettiset hengenheimolaiset löytyvät Coven-yhtyeen tapaisista, 1960-luvun lopulla okkultismiin, mustaan magiaan ja esimerkiksi Dennis Wheatleyn (1897–1977) paholaismaisiin tarinoihin viehtyneistä kokoonpanoista. Vahvaäänisen ja rohkeasti tulkitsevan Jessin laulutapa onkin sukua Covenin Esther JinxDawsonille. Muun jäsenistön tausta Deathchain-metalliyhtyeessä tuo tarvittavaa soitannollista jämäkkyyttä psykedeelisen trippailun keskelle.

Esikoislevyä seurannut lyhytjulkaisu Astral Sabbat osoitti, kuinka hienosti yhtye osaa pelata dramatiikan ja tunnelmallisen dynamiikan keinoin. Uutuusalbumilla vyörytys on sen sijaan melkoinen. Itsenäiset kappaleet rullaavat hienosti ja toimivat taatusti livenä, mutta albumikokonaisuuteen jää kaipaamaan myös hengähdyskohtia.

Timantti löytyy kuitenkin levyn viimeisestä kappaleesta. Järkälemäinen, shamanistinen ja yli parikymmenminuuttinen Goodbye to Virgin Grounds Forever on sekä dramaturginen että sovituksellinen taidonnäyte. J

rami turtiainen

Jess and the Ancient Ones: Second Psychedelic Coming: The Aquarius Tapes. Svart 2015.

levytärpit

Luonteva jatko-osa

Aurigonlaskun ratsastajat ovat täällä taas. Debyytillään Rane Raitsikka, Mikko Sarjanen ja Jyrki Pajunen esittelivät crossover-trion, joka yhdisteli ennakkoluulottomasti hip hopia, punkia ja funkia. Kakkoslevyllä Atomirotta rauhoittuu keskitempoiseksi. Se tyytyy jalostamaan rentoa poikamaista menestysreseptiään melodisen suomirockin suuntaan. Tarinat kertovat pikkurikollisten ja kulkureiden elämästä, vapaudesta ja valintojen seurauksista. Koskettava Kaduille taas kuvaa Ranen joulua kodittomana Los Angelesissa. Suurelle rakkaudellekin on sijansa. Yhtyeessä on paljon D-vitamiinia ja nostalgiaa. Yksi on kuitenkin selvä: synkistelyyn ei ole aikaa, koska tie vie.

Atomirotta, Atomirotta II. Monsp.

Kommunikaatio-ongelmia

Erykah Badun edellisestä levystä on vierähtänyt jo viisi vuotta. Sensuelli R’n’B-artisti etsi musiikillisia juuriaan muun muassa Afrikasta – turhaan. Eräänlaista juurihoitoa on tarjonnut myös vapaaehtoistyö raskauden ja synnytyksen aikaan vanhempia avustavana doulana ja saattohoitajana. But You Caint Use My Phone on rento välityö, eräänlainen mixtape, jolla Badu päivittää soundiaan nuorekkaammaksi. Levyn teema on kommunikaatio, älypuhelimet ja niiden vaikutus ihmisten kohtaamisiin. Läsnäolo, tulkinnan syvyys ja erikoinen huumori ovat edelleen Badun valtteja. Parhaiten ne kukoistavat Draken Hotline Bling -hitin tulkinnassa. Kokonaisuutena oma näkemys ei kuitenkaan puhkea täysin kukkaan. J

Erykah Badu, But You Caint Use My Phone. Motown/Control Freaq.

antti karkiainen