mielipide

jan erola

Kirjoittaja on Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtaja ja viestintäkonsultti.

Kolumni

Maantiede määrää kohtalon

Ainoa ongelma on, että he ovat liian päteviä, Houstonin-lennolla vieressäni istunut sydämellinen yrittäjä arvioi Donald Trumpin ministereiksi valitsemia, poliittisesti täysin kokemattomia huippuliikemiehiä ja -naisia. Purin huultani, nyökyttelin ja vaikenin Suomesta.

Keskustelu käytiin pari päivää ennen Trumpin virkaanastujaisia, jolloin maailma otti monien mielestä aikaloikan jonnekin vuotta 1989 edeltävään aikaan. Kenties loikka ulottuu vuoteen 1969, jolloin oli jo hetki sulateltu neukkutank­kien vyörymistä Prahaan. Aikaan, jolloin geopolitiikka oli ratissa ja Suomessa peukutettiin venäjän kieltä ja kirjallisuutta opiskellutta Juho Kusti Paasikiveä. Minäkin opin YYA-Suomessa varttuneena, että juuri Paasikivi lausahti reaalipolitiikan alkeet: ”Maantieteelle me emme mahda mitään.” Tuon viisauden lausuja tosin oli Josif Stalin, joka tokaisi ajatuksen Paasikivelle 1939 ennen talvisotaa. Stalin jatkoi: ”Ettekä te voi sille mitään.”

Nyt kun Britannia hylkäsi EU:n, USA:n uusi johto haluaa haudata vapaakaupan ja nationalismi nostaa päätään liki kaikkialla, olemme kenties todistamassa imperialismin paluuta. Jospa Trumpin ja Vladimir Putinin aikaloikka ulottuukin vuoden 1939 sijaan vuoteen 1899, jolloin Uppsalan ja Göteborgin yliopistossa politologiaa opettanut Rudolf Kjellén kehitti termin geopolitiikka selittämään imperialismia. Tartuinkin kirjakaupassa innoissani Tim Marshallin teokseen Prisoners of Geography. Suomi vain vilahtaa teoksessa, mutta esimerkiksi Ranskan ja Saksan suhteesta oli virkistävää lukea näin kummankin maan vaalivuonna.

Ranskalaisten Saksan-pelko aiheutti viime vuosisadalla välillisesti kaksi maailmansotaa. Yhtä lailla syynä sotiin oli saksalaisten pelko Ranskan ja Venäjän liitosta. Siksi Helmut Kohl, Saksan viimeinen maailmansodan kokenut kansleri, kirjoitti vuosituhannen vaihteessa, miksi EU on niin tärkeä: Se toi alueelleen rauhan.

Geopoliittisesti ajateltuna Putinin hullut sotatoimet muuttuvat täysin loogisiksi. Geopolitiikka myös selittää, miksi Kiina miehittää edelleen Tiibetiä. Jos Tiibet itsenäistyisi, Kiinan länsiraja olisi avoin hyökkääjille. Himalajan läpipääsemätön vuoristo myös selittää, miksi Intia ja Kiina ovat olleet historiallisesti niin vähäisessä yhteydessä. Etelä-Kiinan meri taas on elintärkeä kauppareitti Kiinalle, joten se haluaa kontrolloida aluetta ja valtaa siksi sieltä pikkusaaria.

Maantiede selittää myös maanosien talouseroja: Afrikan suuret joet eivät putouksineen sovellu laivaliikenteelle eivätkä yhdisty toisiinsa. Euroopassa taas on viljavaa maata ja helppokulkuisia, toisiinsa liittyviä jokia. Winston Churchillin hajanaiseksi maanosaksi parjaama Intia hieroo erityissuhdetta Britannian kanssa. Brasilialta puuttuu rannikkotasanko, minkä vuoksi sillä on hankalat sisäiset yhteydet. Tämä voi estää Brasiliaa koskaan nousemasta todelliseksi mahtimaaksi.

USA sen sijaan on kaikkea muuta kuin mennyttä kalua. Se on ­pian liki omavarainen energiassa, valtaosa maail­man huippuyliopistoista on amerikkalaisia, sen väestö ei ikäänny kuin Japanin ja Euroopan, se käyttää aseiden kehittämiseen enemmän voimavaroja kuin muut Nato-maat yhteensä – ja on edelleen maailman suurin talousvalta. Vaikka USA:n tuhoa on niin houkuttelevaa ennustaa, on hyvä muistaa preussilaisen valtiomiehen Otto von Bismarckin viisautta: ”Jumala pitää erityistä huolta juopoista, lapsista ja Amerikan Yhdysvalloista.” J

Suositut