◼	Helsingin  Posti­kes­kuksen kautta kulkee  noin 3 miljoonaa kirjettä päivittäin.
Helsingin Posti­kes­kuksen kautta kulkee noin 3 miljoonaa kirjettä päivittäin.

”Totta kai se oli

epäonnistunut seikkailu”

Posti lähti valloittamaan maailmaa. Seitsemässä vuodessa tappiota tuli 160 miljoonaa. Samaan aikaan yhtiö antoi potkuja postinjakajille.

Helsingin Posti­kes­kuksen kautta kulkee noin 3 miljoonaa kirjettä päivittäin.

Pink oli lähdössä kotiin. Amerikkalainen poptähti oli konsertoinut Helsingissä. Lontoolainen järjestäjä otti yhteyttä Itellaan ja pyysi: hakekaa tavarat ja pakatkaa ne. Matkaan lähti Itellan luottokuski, joka nouti Kämpin loistohotellista parikymmentä matkalaukkua, hattulaatikoita, polkupyöriä, lastenruokalaatikoita.

Seuraavaksi asiakkaalta tuli erikoinen pyyntö. Tavarat pitäisi käydä käsikopelolla läpi. Jokin yhtye oli aiemmin tyhjentänyt laukkuihinsa hotellin minibaarista alkoholipulloja. Niitä oli hajonnut matkan aikana, ja vaurioista oli riidelty pitkään. Itellan työntekijä kolusi kaikki supertähden tavarat läpi ja löysi lopulta yhdestä laukusta avatun viskipullon. Pullon perään ei sittemmin kyselty, ja Pinkin viski jäi työntekijän pöydälle muistona toukokuun 2013 erikoisesta työtehtävästä.

Tätäkin Itella Logistiikka tarjosi: erikoispalvelua maailmantähdille. Niissä keikoissa ei ollut varaa mokata.

Itella oli mitään tarkoittamaton nimi, jonka Posti otti käyttöön laajentuessaan 2000-luvun alkuvuosina maailmalle. Horisontissa näkyi kirjepostin määrän romahtaminen sähköistymisen myötä. Rahaa oli, ja pääjohtaja Jukka Alho vei yhtiönsä muun muassa valtaamaan rahti- ja huolintamarkkinoita Skandinaviassa, Baltiassa ja Venäjällä.

Joulukuussa 2004 tanskalaisen Combifragt-logistiikkayhtiön johtajan Allan Mollerupin sähköpostiin napsahti odottamaton viesti. Siitä alkoi neuvottelu, joka sai sinetin seuraavana kesänä. Posti maksoi Tanskassa, Latviassa ja Liettuassa­ toimineesta Combifragtista noin 60 miljoonaa euroa. Suurin osa rahasta meni Mollerupille ja hänen yhtiökumppaneilleen Jørgen Hansenille ja Per Andersenille. Berlingske Business -lehden mukaan samalla rikastui joukko työntekijöitä, joita oli aiemmin sitoutettu tanskalaisyhtiön osakkeilla.

Yhtiö teki yrityskauppoja Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Venäjällä oli myynnissä NLC-konserni, josta kilpailija oli tarjonnut muutamia kymmeniä miljoonia euroja. Itella maksoi siitä yli 200 miljoonaa. Ensimmäinen 26 miljoonan alaskirjaus tehtiin lähes saman tien. Itellassa valkeni, että kaikkea kauppaan kuulunutta – kuten kymmeniä kuorma-autoja – ei löytynyt lainkaan. Jopa poliitikkojen miehittämä hallintoneuvosto kävi syksyllä 2009 Moskovassa selvittämässä sekavaa yrityskauppaa.

Lokakuussa 2008 Itella tiedotti ostaneensa kansainvälisiin kuljetuksiin erikoistuneen suomalaisen Kauko Groupin.

Kaukon työntekijät jännittivät ja pelkäsivät tulevaa, mutta moni ajatteli taivaan olevan auki. Olihan avuksi saatu Itellan valtava verkosto ja asiakaskunta.

Innostus lopahti nopeasti. Vastassa oli entisten itellalaisten mukaan sähläämistä, byrokratiaa, jähmeää päätöksentekoa ja korkeat rajat eri toimintojen välillä. Kun rahtialan katteet ovat pienet, raskaaseen kulurakenteeseen ei ole varaa.

”Siellä istuttiin enemmän palavereissa oman väen kesken kuin asiakkaiden kanssa”, kertoo eräs entinen itellalainen.

”Ongelma oli mielestäni se, että ylin johto ei ymmärtänyt mitään huolinta-alasta eikä uskaltanut ottaa sitä riskiä, että joku huomaisi heidän olevan aivan pihalla”, sanoo toinen.

Eivät hommat sujuneet aina asiakkaillakaan. Suomalaisuuttaan korostanut Suomi-Soffa-huonekaluliike esimerkiksi rahtasi Itellan kautta valtavasti tavaraa ulkomailta Suomeen. Itellan 300 000 euron saatavat menivät sohvafirman konkurssipesän velkalistan jatkoksi.

Työntekijöiden huoli syveni, kun Itella Logistiikan Suomen maajohtajaksi noussut Kauko Groupin entinen toimitusjohtaja Jarmo Halonen sulki oven perässään vuonna 2011. Viikon päästä häntä seurasi kaksi muuta avainhenkilöä. Kaikkiaan Itellasta lähti vuoden aikana viitisentoista työntekijää, jotka kaikki siirtyivät kilpailija Greencarrierin leipiin. Väkeä lähti myös muille kilpailijoille.

Kun Itellan entiset työntekijät puhuvat johdon ymmärtämättömyydestä, he osoittavat Helsingin Ilmalassa sijaitsevaan Postintaipaleen pääkonttoriin. Siellä neuvottelupöydän ääressä istuu nykyiseen konsernijohtoon kuuluva talous- ja rahoitusjohtaja Sari Helander.

”Jälkiviisaus on helppoa”, Helander muistuttaa.

”Totta kai se oli epäonnistunut seikkailu. Pitäisi kuitenkin miettiä, millainen maailma oli silloin, kun näihin lähdettiin.”

Helander itse tuli Itellaan vuonna 2011. Samana vuonna pääjohtaja Jukka Alho jäi eläkkeelle. Mediassa hämmästeltiin Alhon muhkeita lisäeläkkeitä, joita oli maksettu yli miljoona euroa.

Helander ja muu johto katsoivat huolestuneina tappiota tekevää Itella Logistiikkaa. Piti keksiä jotain. Voisiko ostaa lisää yrityksiä? Mitä voisi karsia? Pitäisikö keskittyä vain Tanskaan tai Ruotsiin?

Vuonna 2014 Itella alkoi ajaa alas lento- ja merirahtia. Käsissä oli vielä Skandinavian maarahti. Yhtiön johto harkitsi saneerausta ja rahdin myyntiä. Lopulta pöydän toiselle puolelle istui tuttu hahmo: Itella-kaupassa kesällä 2005 rikastunut tanskalainen Jørgen Hansen. Hän oli perustanut vasta muutamaa vuotta aiemmin Nordic Transport Groupin, joka kasvoi vauhdikkaasti. Helander myöntää, että myyntitilanne oli erikoinen, mutta varteenotettavia ostajia ei ollut tungokseksi asti.

Nimet pantiin paperiin huhtikuussa 2015. Kun kymmenen vuotta aiemmin Posti oli maksanut Combifragtista noin 60 miljoonaa euroa, nyt tilanne oli toinen. Kauppahinta salataan, mutta Posti on raportoinut, että vuonna 2015 sille syntyi palvelupisteverkoston uudelleenjärjestelystä ja kansainvälisen rahtiliiketoiminnan myynnistä kertaluonteisia kuluja 13,2 miljoonaa euroa.

Yrityskauppojen myötä logistiikkaryhmän liikevaihto paisui sadoilla miljoonilla euroilla. Vuosina 2006 ja 2007 raportoitiin kymmenien miljoonien eurojen liiketulokset, mutta sen jälkeen alkoi alamäki. Vuosien 2008–2014 aikana operatiivisesta toiminnasta tuli miinusta yhteensä noin 70 miljoonaa euroa. Kun mukaan lasketaan kertaerät tuolta ajalta, tappio nousee miltei 160 miljoonaan euroon.

Vuonna 2015 Itellasta tuli uudelleen Posti ja yhtiö muutti rakenteitaan sulauttamalla Itella Logistics Oy:n muuhun toimintaan.

Jos entiset työntekijät näkevät Itella Logistiikan ongelmaksi byrokratian ja jähmeyden, entinen ja nykyinen konsernijohto painottavat muita syitä.

”Se ei mennyt hyvin. Kaiken kruunasi tämä subprime-kriisistä alkanut logistiikka-alan alamäki”, sanoo eläkepäiviä viettävä entinen pääjohtaja Alho. ”Aina voi ylintä johtoa syyttää kaikesta, ja se on sinänsä oikein. Olennaista on, löytyykö sinne maa- ja tytäryhtiötasolle riittävän hyviä vetäjiä.”

”Rahtiala on tosi kilpailtu markkina, ja me olimme liian pieni toimija”, ar­vioi Helander.

Posti on yhä Venäjällä. Sieltä ei ole saatu tukijalkaa korvaamaan peruspostitoimintaa. Vuonna 2015 tappiota syntyi Venäjällä viisi miljoonaa euroa, ja sama tahti näyttää jatkuneen viime vuonna.

Rahan taloon tuo edelleen perinteinen postitoiminta, jonka laskevillakin tuotoilla on kuitattu epäonnisten kokeilujen tappioita. Kymmenessä vuodessa erilaiset kertaerät ovat syöneet noin kolmanneksen konsernin liiketuloksesta. Yrityksille sähköisiä hallintopalveluita tarjoava OpusCapita tekee voittoa, mutta se on pieni siivu konsernista.

Jotain pitää taas keksiä, ja kyllä Posti yrittää.

Viime kesänä Posti kokeili jopa ruohonleikkuuta postinkannon ohessa. Viestintäjohtaja Timo Anttila valittelee, että hoivapalvelun ja ruohonleikkuun kaltaiset asiat saavat liikaa huomiota, koska ”sellaiset nyt kiinnostavat me­diaa”. Hänen mukaansa tärkein kasvun lähde on muualla kuten elintarvikekuljetuksissa.

”Askel edellä” on Postin johdon toistelema iskulause. Tulevaisuutta pitää yrittää ennakoida.

”Jos jälkijunaan jäädään, siitä tulee todella isot tappiot, ja ne tulevat todella nopeasti”, Helander sanoo.

Posti on sopeutunut tulevaan muun muassa vähentämällä työntekijöitä. Myös byrokratiaa halutaan vähentää. Postin mukaan siitä esimerkkinä on vastikään julkistettu päätös aloittaa hallinnon yt-neuvottelut.

Vuonna 2006 konsernissa työskenteli noin 25 000 työntekijää, ja nyt heitä on viitisentuhatta vähemmän. Yritysostoksillakin Posti on käynyt. Viime vuonna se hankki kylmäkuljetuksiin erikoistuneet Veinen ja Kuljetus Kovalaisen. Vastikään tiedotettiin pienen HR Hoiva -kotipalveluyhtiön kaupasta.

Jos Postilla ei ollut varsinaista rahapulaa maailmanseikkailuun lähtiessä, ei sitä ole nytkään. Viime syyskuun lopussa kassa oli paisunut noin 330 miljoonan euroon. Rahoitusjohtaja huomauttaa, että yhtiö on juuri maksanut pois joukkovelkakirjalainan. Tiedossa on muutoksia myös talousraportointiin, minkä jälkeen tilanne ei näytä ulospäin ihan niin yltäkylläiseltä. Posti haluaa myös säästää rahaa tuleviin menoihin.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) on toistanut mantraa ”valtion tase on pantava töihin”. Olisiko Postin kassavaroille parempaa käyttöä jossain muualla? Useana vuotena valtio ei ole ottanut osinkoja lainkaan, vuonna 2015 sentään 18 miljoonaa euroa.

”Kyllä me määrätietoisesti olemme pienentäneet [yhtiöiden ylisuuria kassoja], ja tällä linjalla jatketaan”, sanoo osastopäällikkö Eero Heliövaara valtioneuvoston omistajaohjausyksiköstä.

Postin kassan kyttäämisen ohella Heliövaaran väellä on muutakin tekemistä. Eduskunta on antanut luvan tarvit­taessa myydä Postista noin 49 prosenttia. Osakenippu on siirretty uuteen Valtion kehitysyhtiö Vake Oy:hyn. Myyntikohde on hankala: ydinliiketoiminta on hiipuvaa, tasaista osinkovirtaa ei ole ollut tarjolla ja valta yhtiössä on Suomen valtiolla. Heliövaara ei usko, että valtion rooli muodostuisi isoksi ongelmaksi myynnissä.

Yksi vaihtoehto on viedä Posti pörssiin. Siellä omistajilla saattaisi olla vähemmän kärsivällisyyttä tappiolliselle toiminnalle. Ei se oikein sovi valtionyhtiöllekään.

”Kyllä mielestäni jokaisen alueen pitäisi olla mustilla eikä punaisilla luvuilla. Ei oikein saisi tehdä tappiota, koska silloin helposti voidaan kritisoida, että alihinnoitellaan”, Heliövaara sanoo.

Postia on jo ehditty syyttää häiriköinnistä muun muassa hoiva-alalla. Kun kassassa on paljon rahaa, yhtiön johdolla saattaa olla houkutus syytää sitä muuhunkin kuin järkeviin kohteisiin. Heliövaaran mukaan omistaja tiedostaa tämän riskin.

”Se on kyllä tarkka paikka, miten pääomaa käytetään. Se kuuluu kuitenkin omistajalle.”

Toisaalta hänenkin mielestään on hyvä yrittää hyödyntää Postin ainutlaatuista suhdetta suomalaisiin. Monenlaista voi saada kaupaksi, kun yli 10 000 jakajaa käy säännöllisesti yli kahdessa miljoonassa osoitteessa. SK

Postissa työntekijöitä vuonna 1984

45 600

Työntekijöitä syyskuun 2016 lopussa

19 913