Yhdysvallat palaa kotiin, Afganistan keskiajalle: tragedialla on myös poliittinen hintalappu

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Afganistanissa vietetään neokonservatismin hautajaisia.

Biljoonien dollareiden ja tuhansien kuolonuhrien jälkeen valta palaa takaisin talebanille. Verellä ja rahalla kustannettiin yksi sukupolvi urbaaneja afganistanilaisia, jotka saivat maistaa murusen vapautta.

Afganistanin sotaretken aikana Yhdysvaltoja hallitsi neljä eri presidenttiä, ja edustajainhuoneessa valta vaihtui viidesti. Yhdysvaltojen poliittinen ja sotilaallinen johto rakensi Afganistanin instituutioita, koulutti maan armeijaa, lisäsi ja vähensi omia joukkojaan maassa, tiedusteli ja taisteli.

Kaikesta huolimatta isolla rahalla koulutettu ja aseistettu Afganistanin armeija antautui Toyotan avopakuilla ja kalashnikoveilla varustautuneille fanaatikoille vain päivissä. Tragedia ja farssi sekoittuivat surkeaksi cocktailiksi.

Vielä muutaman päivän Kabulin lentokentällä itketään kymmenien tuhansien perheiden kohtaloita, kun epätoivoiset ihmiset yrittävät saada paikkoja täyteen ahdettuihin kuljetuskoneisiin. Ilmasillan lähtöpää on palaamassa keskiajalle, mutta koneiden laskeutumispaikoissa löytyy lupaus vapaudesta.

 

Yhdysvaltojen osallisuus Afganistanin sodissa alkoi reaktiona syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin. Se jatkui yrityksenä estää maan paluu terrorismin tukikohdaksi, ja Afganistanin modernisointi sekä demokratian tukeminen olivat osa laajempaa strategiaa.

Valtaosin kyse oli Yhdysvaltojen omasta edunvalvonnasta ja turvallisuuspolitiikasta, mutta kolikolla oli myös toinen puoli. Sodan arkkitehteinä hääränneitä neokonservatiiveja motivoi myös vilpitön usko demokratian ja kapitalismin vastustamattomaan voimaan.

Vapautta maustaneiden afganistanilaisten piti, neokonservatiivien mukaan, luoda demokraattinen ja vauras Afganistan. Pelkät aseet eivät riittäisi maan muuttamiseksi, mutta aseet ja idea kykenisivät siihen. Sellaisenaan neokonservatiivien teoriat eivät paljoakaan poikenneet Neuvostoliiton uskomuksista.

 

Tämä kaikki on nyt mennyttä. Yhdysvallat on istuvan presidentin aikuisiän aikana kokenut kaksi sotilaallis-poliittista katastrofia, jotka veivät maan verta, rahaa ja arvovaltaa. Kuvat Saigonin evakuoinnista eivät juurikaan poikkea Kabulin lentokentän kaaoksesta.

Amerikkalaiset ovat paikoitellen toivottoman naiiveja, mutta eivät typeriä. Monta sukupolvea tulevia amerikkalaisia diplomaatteja ja kenraaleja tutkivat huolellisesti Afganistanin opetuksia. Neokonservatismi on ideologiana kuollut.

Yhdysvaltojen irtautuminen Keski-Aasiasta ja Lähi-idästä avaa oven Venäjälle ja Kiinalle. Lukutaidottomat fanaatikot eivät kykene kuin alkeellisimpaan mahdolliseen hallintoon. He tarvitsevat yhteistyökumppaneita talouden, infrastruktuurin, ja armeijan ylläpitoon.

Afganistanin tuorein vallankumous on iso uhkatekijä myös Euroopalle. Jos Yhdysvaltojen näkyvä läsnäolo alueella oli ongelmallista, kahden diktatuurin kasvava rooli ei ainakaan paranna tilannetta.

 

Soundtrack: Don McLean, American Pie.