{"id":7855,"date":"2025-03-07T10:12:57","date_gmt":"2025-03-07T08:12:57","guid":{"rendered":"https:\/\/suomenkuvalehti.fi\/americana\/?p=7855"},"modified":"2025-03-07T10:12:59","modified_gmt":"2025-03-07T08:12:59","slug":"donald-trump-amerikan-patruuna","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/suomenkuvalehti.fi\/americana\/donald-trump-amerikan-patruuna\/","title":{"rendered":"Donald Trump: Amerikan patruuna?"},"content":{"rendered":"\n

Miten<\/span> m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 Donald Trumpin<\/strong> hallintomalli? The Atlantic<\/em> -lehdess\u00e4 Jonathan Rauch<\/strong> argumentoi Trumpin olevan pohjimmiltaan vanhanaikainen patruuna<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

Rauch perustaa tekstins\u00e4 pitk\u00e4lti Stephen E. Hansonin<\/strong> ja Jeffrey S. Kopsteinin<\/strong> kirjaan The Assault on the State: How the Global Attack on Modern Government Endangers Our Future<\/em>. Professorit viittaavat kirjassaan saksalaisen sosiologin Max Weberin<\/strong> pohdintoihin vallan olemuksesta ja hallintomalleista.<\/p>\n\n\n\n

Weber jakoi vallan olemuksen kahteen karkeaan perusmalliin. Ensimm\u00e4inen ikiaikainen vallan malli perustui hallitsijan persoonaan, jossa kansakunta oli ik\u00e4\u00e4n kuin hallitsijan perheen jatke. Toinen, modernimpi malli, perustuu lakiin ja hallintokoneistoon, jossa kansalaiset ovat lojaaleja valtiolle ennemmin kuin yksil\u00f6lle.<\/p>\n\n\n\n

Kun Weber kirjoitti teoksiaan 1800\u20131900 lukujen taitteessa, h\u00e4n uskoi ensimm\u00e4isen mallin olevan hiipumassa historiaan. H\u00e4n kutsui mallia patrimonialismiksi (Patrimonialismus<\/em>). Moderni valtio oli liian monimutkainen hallittavaksi henkil\u00f6keskeisesti.<\/p>\n\n\n\n

Jonathan Rauch kirjoittaa Vladimir Putinin<\/strong> olevan klassinen patrimonialistinen hallitsija. H\u00e4n hallitsee Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 kuin se olisi h\u00e4nen henkil\u00f6kohtaista omaisuuttaan. L\u00e4hipiirin valta ja vauraus riippuvat Putinin mielenliikkeist\u00e4. Laki ja hallintokoneisto eiv\u00e4t sido johtajaa vaan p\u00e4invastoin.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Trump<\/span> ei ole autoritaarinen johtaja, vaan patrimonialisti.<\/p>\n\n\n\n

Autoritaarinen systeemi nojaa yleens\u00e4 paitsi vahvaan johtajaan my\u00f6s vahvaan byrokratiaan, kuten natsi-Saksa ja stalinistinen Ven\u00e4j\u00e4. Ne luovat salaisia poliiseja, propagandavirastoja ja muita poliittisia k\u00e4sikassaroita ajamaan johtajan agendaa.<\/p>\n\n\n\n

Patrimonialismille byrokratia on vihollinen. Byrokratia seisoo johtajan ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon tiell\u00e4. Se saattaa kehitty\u00e4 vihamieliseksi johtajaa kohtaan, eik\u00e4 sen lojaalisuudesta ole takeita. Hallinnolliset asiantuntijat saattavat tuoda oman tiet\u00e4myksens\u00e4 ja auktoriteettinsa valtiokoneistoon, joka nakertaa patrimonialistisen johtajan asemaa ja statusta.<\/p>\n\n\n\n

Patrimonialismi voi toimia demokraattisesti. Johtaja voi olla demokraattisesti valittu, vaikka h\u00e4n virassaan suosii perhett\u00e4 ja yst\u00e4vi\u00e4 enemm\u00e4n kuin asiantuntijoita ja ammattilaisia. Patrimonialistinen johtaja pelk\u00e4\u00e4 ja inhoaa \u201dsyv\u00e4\u00e4 valtiota\u201d (deep state<\/em>), joka ei reagoi automaattisesti h\u00e4nen jokaiseen mielenliikahdukseensa.<\/p>\n\n\n\n

Eliminoimalla byrokraattisen valtion valtaa ja toimintoja patrimonialismi lopulta heikent\u00e4\u00e4 valtiota. Se ajaa parhaat aivot pois koneistostaan. Asiantuntijoiden sivuuttaminen johtaa huonoihin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin. Byrokraattisen hallinnon kritiikist\u00e4 tulee itsens\u00e4 t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4 profetia.<\/p>\n\n\n\n

Trump on t\u00e4ydellinen patrimonialisti, Rauch kirjoittaa. H\u00e4n ei n\u00e4e eroa julkisen ja yksityisen, lain ja laittomuuden, muodollisen ja ep\u00e4muodollisen, kansallisen ja henkil\u00f6kohtaisen v\u00e4lill\u00e4 vaan kokee valtion olevan h\u00e4nen henkil\u00f6kohtainen ty\u00f6kalunsa.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Patrimonialismi<\/span> ei ole kest\u00e4v\u00e4 hallintomalli, ja se hiipui historiaan hyvist\u00e4 syist\u00e4. Modernit valtiot ovat aivan liian suuria ja monimutkaisia yhden henkil\u00f6n hallittavaksi. Kun lojaliteetti syrj\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ammattitaidon, valtion kyky ratkoa ongelmia ja toimia tehokkaasti rapautuu.<\/p>\n\n\n\n

Pahimmillaan patrimonialismi voi rapautua puhtaaksi autoritarismiksi. Havaittuaan hallintonsa ep\u00e4onnistumisen ja kasvavan tyytym\u00e4tt\u00f6myyden patruunat voivat valjastaa valtakoneiston hiljent\u00e4m\u00e4\u00e4n kriitikkonsa.<\/p>\n\n\n\n

Korruptio on patrimonialismin liki v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n kylki\u00e4inen. Se nakertaa valtion toimintakyky\u00e4 ja uskottavuutta ja johtaa tehottomuuteen ja kyvytt\u00f6myyteen vastata haasteisiin. Trumpin hallinnon korruptio on kaikkien n\u00e4ht\u00e4vill\u00e4, Rauch kirjoittaa. H\u00e4n uskoo sen antavan demokraateille hyv\u00e4n aseen vastahy\u00f6kk\u00e4ykseen.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Me<\/span>, jotka olemme tutkineet Yhdysvaltojen etel\u00e4n historiaa, tunnistamme patrimonialismin. Se on ollut satunnainen hallintomalli erityisesti yhden dominoivan yrityksen tehdaskaupungeissa ja pieniss\u00e4 piirikunnissa ja vallannut joskus jopa osavaltioita.<\/p>\n\n\n\n

Ajan my\u00f6t\u00e4 patrimonialismi v\u00e4istyi ammattimaisen hallinnon tielt\u00e4 niin yrityksiss\u00e4 kuin yhteis\u00f6iss\u00e4. Sen paluu ja nousu jopa valtakunnalliseksi hallintomalliksi on outo ja ep\u00e4historiallinen kehitys.<\/p>\n\n\n\n

Patrimonialistisen hallintomallin tukeminen vaatii vahvaa uskoa johtajaan ja muistuttaa autoritaarista johtajakulttia. Miten tukijat suhtautuvat patruunaansa kun h\u00e4n ep\u00e4onnistuu? T\u00e4ss\u00e4 tilanteessa mitataan demokratian ja laillisen yhteiskunnan voima ja rajat.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Soundtrack: Elvis Presley, Big Boss Man<\/em><\/p>\n\n\n\n

\n