On vaarallista tehd\u00e4 liian suoria ja kattavia rinnastuksia menneiden tapahtumien ja nykyp\u00e4iv\u00e4n v\u00e4lille. Joskus yht\u00e4l\u00e4isyydet ovat kuitenkin niin merkitt\u00e4vi\u00e4, ett\u00e4 ne auttavat tapahtumien ymm\u00e4rt\u00e4misess\u00e4, suhteuttamisessa ja niiden seurausten arvioinnissa.<\/p>\n\n\n\n
Republikaanien t\u00e4m\u00e4nvuotinen esivaalikampanja tuo mieleen demokraattien kaoottisen vuoden 1968 kisan.<\/p>\n\n\n\n
Vuonna 1968 demokraattinen puolue natisi liitoksistaan. Lyndon B. Johnson<\/strong> oli eskaloinut Yhdysvaltojen roolia Vietnamin sodassa traagisin seurauksin. Pohjois-Vietnamin ja Viet Kongin Tet-hy\u00f6kk\u00e4ys tammi\u2013helmikuun vaihteessa oli vakuuttanut miljoonat amerikkalaiset, ett\u00e4 sota oli toivoton ja moraalisesti v\u00e4\u00e4rin.<\/p>\n\n\n\n Kun esivaalit alkoivat, sodanvastainen senaattori Eugene McCarthy<\/strong> haastoi oman puolueensa istuvan presidentin. LBJ:n voitto New Hampshiressa osoittautui yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n niukaksi ja mies ilmoitti luopuvansa presidenttiydest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Lopulta kuusi ehdokasta puolueen eri laidoilta pyrki ehdokkaaksi. Kev\u00e4\u00e4n mittaan Robert F. Kennedy<\/strong> vakiinnutti asemansa liberaalien t\u00e4hten\u00e4 ja puolueen todenn\u00e4k\u00f6isen\u00e4 presidenttiehdokkaana, kunnes kes\u00e4kuun 5. p\u00e4iv\u00e4 palestiinalainen terroristi Sirhan Sirhan<\/strong> murhasi h\u00e4net.<\/p>\n\n\n\n Kennedyn murhan j\u00e4lkeen esivaalikampanja jatkui kaoottisena. Vietnamin sodan vastustajat ja niin sanotut kylm\u00e4n sodan liberaalit \u2013 liberaalit antikommunistit \u2013 kisasivat kiihke\u00e4sti. Osa Etel\u00e4n rasistisista demokraateista oli jo luopunut puolueesta tukien Alabaman kuvern\u00f6\u00f6ri George Wallacea<\/strong>. Puolueeseen j\u00e4\u00e4neet Etel\u00e4n konservatiiviset demokraatit sekoittivat pakkaa entisest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Demokraattien kansallinen puoluekokous Chicagossa oli likipit\u00e4en katastrofi. Chicagon poliisi hy\u00f6kk\u00e4si mielenosoittajien kimppuun ja pamputtivat sotaa vastustavia nuoria kansallisten televisiokameroiden edess\u00e4. Jopa kokoussalissa turvamiehet kovistelivat toimittajia. Kokous muuttui ajoittain huutamiseksi.<\/p>\n\n\n\n Kun puoluekokous oli ohi, demokraatit olivat valinneet Hubert Humphreyn<\/strong>, kylm\u00e4n sodan liberaalin ja Vietnamin sodan kannattajan, ehdokkaakseen. Marraskuussa h\u00e4n h\u00e4visi niukasti republikaanien Richard Nixonille<\/strong>: liberaalien vihaamalle, ep\u00e4rehellisen\u00e4 ja eettisesti ongelmallisena pidetylle ehdokkaalle.<\/p>\n\n\n\n Keskell\u00e4 amerikkalaisen liberalismin kultaista aikakautta demokraatit onnistuivat miltei tuhoamaan itsens\u00e4. Vuosiv\u00e4lill\u00e4 1969\u20131993 demokraatit hallitsivat Valkoista taloa vain nelj\u00e4 vuotta.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Nyt n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan republikaanien vuoro ampua itse\u00e4\u00e4n jalkaan.<\/p>\n\n\n\n Kuten demokraatit 1960-luvun lopulla, t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n republikaanit ovat juopuneet omasta vallastaan ja ideologisesta puritanismistaan.<\/p>\n\n\n\n Taloudessa republikaanit hallitsevat amerikkalaista keskustelua. Talouspoliittinen liberalismi on juuttunut marginaaleihin my\u00f6s demokraattisessa puolueessa. Republikaanit kontrolloivat kongressia ja Antonin Scalian<\/strong> kuolemaan saakka my\u00f6s korkeinta oikeutta.<\/p>\n\n\n\n Republikaanit ovat reagoineet menestykseens\u00e4 samalla tavalla kuin demokraatit 1960-luvulla: panostamalla ideologiseen puhtauteen ja paikoitellen k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ll\u00e4 my\u00f6s omaa puoluettaan vastaan.<\/p>\n\n\n\n Republikaanien idealistinen oikeistosiipi tulkitsee kaikki kompromissit heikkoutena ja moraalittomana Yhden Suuren Totuuden vesityksen\u00e4. Idealistit, kuten Ted Cruz<\/strong>, kampanjoivat my\u00f6s oman puolueensa maltillisia vastaan \u2013 aivan kuten demokraattien vasen siipi 1960-luvun lopulla.<\/p>\n\n\n\n Vuonna 1968 miljoonat rasistiset, establishmentiin turhautuneet ja yhteiskunnallisen muutoksen unohtamat valkoiset, marginaalisesti demokraatteihin sitoutuneet duunarit siirtyiv\u00e4t tukemaan George Wallacea. Alabaman kuvern\u00f6\u00f6rin riippumaton kampanja nojasi rasismiin, mutta se l\u00f6ysi tukijoita my\u00f6s demokraattien Archie Bunker<\/strong> -siivest\u00e4: eliitti\u00e4 vihaavista duunareista, jotka paikoitellen aiheellisestikin valittivat, kuinka poliitikot ovat unohtaneet heid\u00e4t ja heid\u00e4n ongelmansa.<\/p>\n\n\n\n Yhten\u00e4isyydet Donald Trumpin<\/strong> kampanjaan ovat vahvoja.<\/p>\n\n\n\n Kuten menneiden aikojen demokraatit, republikaanien johto on ruokkinut aktivistien raivoa ja tyytym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 poliittiseen status quohon. He ovat ratsastaneet aktivistien energialla vaalivoittoihin. Mutta nyt reformi on rapautunut puhdistuksiksi. Kuten niin usein aikaisemminkin, vallankumous on ryhtynyt sy\u00f6m\u00e4\u00e4n omia lapsiaan.<\/p>\n\n\n\n Trump pelottelee mellakoilla republikaanien puoluekokouksessa, ellei h\u00e4n voita puolueensa ehdokkuutta. H\u00e4n saattaa olla oikeassa. Esivaalien ilmapiiri on vaarallisen tulehtunut, ja Trumpin kampanjatapahtumia ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 v\u00e4kivalta ja kaaos osoittavat h\u00e4nen tukijoidensa raivon syvyyden.<\/p>\n\n\n\n Lis\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n tavallisten republikaanien pettymys talouspolitiikkaan, nopea demograafinen muutos, maan ja puolueen vahva jakautuminen sek\u00e4 uskomus Yhdysvaltojen hitaaseen rappioon, ja potentiaalisesti rajunkin poliittisen murroksen siemenet ovat kasassa.<\/p>\n\n\n\n Elleiv\u00e4t republikaanit saa omaa taloaan j\u00e4rjestykseen, heit\u00e4 uhkaa 1960-luvun demokraattien kohtalo: nopea romahdus valtansa huipulta politiikan marginaaleihin.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n