<\/p>\n\n\n\n
Paavi Franciscus I<\/strong> on nopeasti vakiinnuttanut asemansa liberaalien kristittyjen ja jopa ateistien lempipaavina. Rakkaussuhde jatkaa syvenemist\u00e4\u00e4n. Uudessa viestiss\u00e4\u00e4n katoliselle kirkkokunnalle paavi hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 suorin sanoin modernia kapitalismia vastaan.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 Franciscus I on kritisoinut kirkkoaan liiallisesta huomiosta homoseksualismin ja ehk\u00e4isyn kaltaisiin kysymyksiin, kehoittaen katolisia keskittym\u00e4\u00e4n k\u00f6yhien auttamiseen, l\u00e4himm\u00e4isenrakkauteen ja anteeksiantoon. H\u00e4n on paavina ennen kaikkea sosiaality\u00f6ntekij\u00e4 sek\u00e4 moraalifilosofi.<\/p>\n\n\n\n Kirkon hallinnossa paavi on vaatinut avoimuutta, keskittymist\u00e4 kirkon perusteht\u00e4viin ja jatkuvaa irtautumista maallistumisesta. H\u00e4n on n\u00e4kyv\u00e4sti kurittanut piispoja, jotka ovat k\u00e4ytt\u00e4neet asemaansa v\u00e4\u00e4rin ja unohtaneet k\u00f6yhyysvalansa. Paavi itse yritt\u00e4\u00e4 pukeutua ja el\u00e4\u00e4 mahdollisimman vaatimattomasti, muistuttaen jatkuvasti itselleen, ett\u00e4 h\u00e4n on pohjimmiltaan edelleen tavallinen seurakuntapappi.<\/p>\n\n\n\n Uudessa paimenkirjeess\u00e4\u00e4n paavi nostaa panoksia entisest\u00e4\u00e4n<\/a>. H\u00e4n julkistaa kirjeess\u00e4 visionsa uudenlaisesta katolisesta kirkosta:<\/em><\/p>\n\n\n\n Min\u00e4 pid\u00e4n kirkosta, joka on mustelmilla, rusikoitu ja likainen koska se on ollut kaduilla, enemm\u00e4n kuin kirkosta, joka ei ole terve, koska se on erist\u00e4nyt itsens\u00e4, yritt\u00e4en pit\u00e4\u00e4 kiinni omasta turvallisuuden tunteestaan. En halua kirkkoa, joka haluaa olla keskipisteess\u00e4, juuttuen lopulta omien pakkomielteidens\u00e4 ja toimintatapojensa vangiksi. Meid\u00e4n pit\u00e4isi olla ennenkaikkea huolissamme siit\u00e4, ett\u00e4 niin monet veljist\u00e4mme ja sisaristamme el\u00e4v\u00e4t ilman Jeesus Kristuksen yst\u00e4vyyden antamaa voimaa, valoa ja lohtua – ilman el\u00e4m\u00e4n tarkoitusta. Toivon, ett\u00e4 me pelk\u00e4isimme juuttumista rakenteisiin ja asuihin jotka antavat meille v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 turvallisuuden tunnetta ja jotka tekev\u00e4t meist\u00e4 ankaria tuomareita enemm\u00e4n, kuin me pelk\u00e4\u00e4mme harha-askeleita – samalla kun ihmiset ovemme takana n\u00e4kev\u00e4t n\u00e4lk\u00e4\u00e4 ja Jeesus v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 pyyt\u00e4\u00e4: ”Ruokkikaa heid\u00e4t.”<\/em><\/em><\/em><\/em><\/p>\n\n\n\n Paavi ei vaadi reformia pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kirkoltaan. Toisaalla kirjeess\u00e4\u00e4n h\u00e4n antaa ankaraa kritiikki\u00e4 materialismille, tarjonnan talouspolitiikalle sek\u00e4 modernille kapitalismille:<\/p>\n\n\n\n Jopa ihmiset ovat kulutushy\u00f6dykkeit\u00e4, jotka ovat k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 ja heitett\u00e4viss\u00e4 pois. Me olemme luoneet kertak\u00e4ytt\u00f6kulttuurin, joka on nyt levi\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Kyse ei ole en\u00e4\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ksik\u00e4yt\u00f6st\u00e4 ja sorrosta, mutta jostakin uudemmasta. Syrj\u00e4ytymisess\u00e4 on pohjimmiltaan kyse siit\u00e4, ett\u00e4 mit\u00e4 merkitsee olla osa yhteiskuntaa jossa el\u00e4mme: syrj\u00e4ytetyt eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 el\u00e4 yhteiskunnan marginaaleissa tai sen huono-osaisten riveiss\u00e4 – heid\u00e4t on puskettu koko yhteiskunnan ulkopuolelle. Syrj\u00e4ytetyt eiv\u00e4t ole ”sorrettuja,” vaan syrj\u00e4\u00e4n heitettyj\u00e4, ”ylij\u00e4\u00e4m\u00e4kappaleita.”<\/em><\/em><\/em><\/em><\/em><\/p>\n\n\n\n T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 jotkut edelleen puolustavat tarjonnan talouspolitiikan teorioita, jotka olettavat ett\u00e4 vapaiden markkinoiden ruokkima talouskasvu lopulta tuo oikeutta ja yhteenkuuluvuutta maailmaamme. T\u00e4m\u00e4 mielipide, jota faktat eiv\u00e4t tue, perustuu karkeaan ja naiviin luottamukseen taloudellisen vallan k\u00e4ytt\u00e4jien hyvyyteen sek\u00e4 liki uskonnolliseen luottamukseen vallassaolevaan taloudelliseen j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n. Samanaikaisesti, syrj\u00e4ytetyt odottavat edelleen. Globalisoitu v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys on kehittynyt yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4ntapaa joka sivuuttaa muut ihmiset ja kannustaa itsekkyytt\u00e4. Miltei huomaamattamme, me emme lopulta kykene my\u00f6t\u00e4tuntoon k\u00f6yhien itkulle, vuodattamaan kyyneli\u00e4 toisten ihmisten puolesta tai tuntemaan halua auttaa heit\u00e4, ik\u00e4\u00e4nkuin heid\u00e4n auttamisensa olisi toisten velvollisuus. Vaurauden kulttuuri kuolettaa meid\u00e4t. Me innostumme jos markkinat tarjoavat meille jotain uutta ostettavaa, ja samanaikaisesti kaikki todistamamme ihmisel\u00e4m\u00e4t, joiden tie menestykseen ja kasvuun on suljettu, ovat pelkki\u00e4 spektaakkeleita, jotka eiv\u00e4t liikuta meit\u00e4.<\/em><\/em><\/em><\/p>\n\n\n\n Paavin kapitalismin kritiikki ei ole niin radikaalia kuin kirkon historian huonosti tuntevat saattavat olettaa. Katolisella kirkolla on vankat perinteet paitsi materialismin, mutta my\u00f6s modernin laissez-faire kapitalismin ja sosiaalidarwinismin tuomitsemisessa. Kirkon sis\u00e4iset j\u00e4nnitteet konservatiivien ja liberaalien, esoteeristen teologien ja toimintaa kannattavien aktivistien v\u00e4lill\u00e4 juontavat vuosisatojen taakse.<\/p>\n\n\n\n Mik\u00e4 on h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4\u00e4, historiallisestikin, on kahden viimeisimm\u00e4n paavin v\u00e4linen jyrkk\u00e4 kontrasti<\/a>. Benedictus XVI<\/strong> oli erinomainen teologi, joka silti vaikutti haluttomalta tai kyvytt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 korjaamaan kirkon syvi\u00e4 moraalisia ongelmia. Paavi Franciscus I ei ole osoittautunut hienovaraiseksi teologiseksi pohdiskelijaksi, mutta h\u00e4n on aloittanut kirkon reformin energialla ja suorasukaisuudella, joka on ly\u00f6nyt \u00e4llik\u00e4ll\u00e4 muutkin kuin katoliset.<\/p>\n\n\n\n Skandaalien ravistelema kirkko tarvitsee radikaalin uudistajan: mik\u00e4 muu instituutio kuin katolinen kirkko olisi voinut edes selvit\u00e4 kasassa valtavista pedofiiliskandaaleista? Franciscus I on, alun perusteella, liki t\u00e4ydellinen mies teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n\n\n\n