Vaikka istuvaa presidenttiä ei voisi syyttää rikoksista, Trump voi halvaantua poliittisesti

Trumpin suosio kongressin republikaanien parissa tuskin laskee niin paljon, että hän joutuisi valtakunnanoikeuteen.

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Liki jokainen osa-alue presidentti Donald Trumpin julkisesta elämästä on rikostutkimusten kohteena.

Viranomaiset tutkivat parhaillaan presidentin vaalikampanjaa, virkaanastujaisia, taloudellista toimintaa ehdokkaana ja presidenttinä sekä Trumpin säätiötä. Erikoissyyttäjä Robert Mueller ei ole yksin asialla. Myös liittovaltion ja New Yorkin osavaltion tutkijat ovat selvittelemässä Trumpin operaatioiden laillisuutta.

Mahdollisten rikosten lista on pitkä ja monimutkainen, ja jätän niiden yksityiskohtaisen selittämisen uutismedian tehtäväksi. Kun epäiltynä on presidentti, hänen ongelmansa ovat paitsi rikosoikeudellisia myös poliittisia.

 

Toistaiseksi kolme henkilöä Trumpin joukkueesta on tuomittu eri pituisiin vankeusrangaistuksiin, mutta tutkimukset esimerkiksi virkavalatilaisuuden taloudellisista epäselvyyksistä ovat vasta alkusuoralla.

Tärkein kysymys on tietenkin mahdollisten rikosten koko luonteen ja mittakaavan selvittäminen. Siihen liittyen tutkijoiden on selvitettävä, mitä presidentti tiesi vaikkapa vaalikampanjansa laittomuuksista ja osallistuiko hän itse aktiivisesti lain rikkomiseen.

Trumpin entisen asianajajan, vankeuteen juuri tuomitun Michael Cohenin mukaan Trump käski hänen maksaa pornotähti Stormy Danielsille pitääkseen tämän hiljaisena. Ottaen huomioon tapahtumien ajankohdan kyseessä on kampanjalainsäädännön vastainen toiminta, eli rikos.

 

Koska syyttäjien lausunnot ja virkavallan toimet eivät näytä suosiollisilta Trumpille, hän on puolustautunut politisoimalla tutkimuksen hänen toimistaan. Hän on syyttänyt FBI:ta, omaa oikeusministeriötään, Muelleria ja muita itseensä liittyviä operaatioita tutkivia tahoja poliittisesta ajojahdista ja jopa laittomuuksista.

Trumpin kannalta hänen lausuntonsa ovat rationaalisia. Tutkimusten syyttäminen poliittiseksi ajojahdiksi on tehokas strategia. Presidentin epäillyt rikokset ovat aina luonteeltaan paitsi rikosoikeuksellisia myös poliittisia.

Luonnollisesti lausunnot nakertavat uskoa oikeusvaltioon ja amerikkalaisiin instituutioihin, mutta Trumpin henkilöhistoria osoittaa, että hänen etunsa menee aina kaiken muun edelle. Se ei silti tarkoita, etteikö joissain Trumpin väitteissä olisi jonkin sortin pointti.

 

Oikeusoppineet ovat eri mieltä keskenään siitä, josko istuvaa presidenttiä voidaan edes syyttää rikoksista. Yhdysvaltojen perustuslaki ei anna kysymykseen selkeää vastausta, ja yleinen käytäntö on ollut, että presidentin mahdolliset rikkomukset menevät kongressin pyörittämään valtakunnanoikeuteen.

Valtakunnanoikeus on, luonnollisesti, vankan poliittinen. Syytetyn kannatus edustajien vaalipiirissä vaikuttaa merkittävästi edustajien syytön/syyllinen-päätökseen (vrt. tapaus Bill Clinton).

 

Toistaiseksi on vaikea nähdä, että Trumpin suosio kongressin republikaanien parissa laskisi niin paljon, että valtakunnanoikeudesta tulisi varteenotettava vaihtoehto. Republikaaniäänestäjien selkeä enemmistö seisoo edelleen Trumpin takana.

Valtakunnanoikeutta todennäköisempi vaihtoehto on, että syytökset halvaannuttavat Trumpin poliittisesti. Yhä suurempi osa presidentin ajasta näyttää menevän raivoamiseen twitterissä.

Presidentin huomion keskittyminen häneen kohdistettuihin tutkimuksiin, yhdistettynä Trumpin hallinnon jatkuvaan kaaokseen ja miehen matalaan energiatasoon sekä hiipuvaan kiinnostukseen hallitsemista kohtaan, on toistaiseksi merkittävämpi vaara presidentin ja republikaanien agendalle kuin valtakunnanoikeus.

 

Soundtrack: Oasis, Don’t Look Back in Anger.