Kun agenda ajaa tieteen edelle: New York Timesin ongelmallinen 1619-projekti

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

The New York Times Magazinen 1619-projekti palkittiin toukokuun alussa Pulitzerilla. Palkinto meni väärään osoitteeseen.

1619-projekti on journalistinen Iisakin kirkko. Se käynnistyi elokuussa 2019, kun The New York Times Magazine julkaisi numeron muistaen neljän sadan vuoden takaista afrikkalaisten saapumista Jamestowniin, ensimmäiseen menestyksekkääseen englantilaissiirtokuntaan Pohjois-Amerikassa.

Projekti on mittava ja kunnianhimoinen, toteutettu NYT:n valtavin resurssein. Sen tarkoitus on tuoda esille afroamerikkalaisten orjien keskeistä roolia amerikkalaisen talouden, politiikan ja kulttuurin synnyssä. Se asettaa orjat ja heidän jälkeläisensä Yhdysvaltain tarinan keskipisteeseen ja käsittelee ensimmäisten afrikkalaisten saapumisvuotta ikäänkuin maan toisena syntymäpäivänä.

Tekijät ovat huippuluokan journalisteja ja muita median ammattilaisia. Vankka ammattitaito huokuu joka sanasta ja aukeamasta, ja projektin tähtäin on selkeästi maineessa ja palkinnoissa.

Valitettavasti heidän lähtökohtansa on väärä. Osallistuva ja agendavetoinen historia ei ole tiedettä, vaan agitaatiota.

 

Viime vuosina tutkimus orjuuden ja kapitalismin suhteesta on palannut taas muotiin. Nuorehko sukupolvi tutkijoita on korostanut orjuuden roolia maan vaurauden muodostumisessa. He ovat, aiheesta, hylänneet pohjoisosavaltiossa aikaisemmin suositun argumentin, joka teki orjuudesta ja rasismista eteläosavaltioiden poikkeamia kansallisesta normista.

Uusi tutkimus on valottanut orjatyövoiman tärkeää roolia Yhdysvaltain teollistumisessa ja vaurastumisessa, osoittaen sen keskeisen roolin esimerkiksi raaka-aineiden tuottamisessa globaaleille tekstiilimarkkinoille. Orjuus oli amerikkalaista(kin) kapitalismia ja teollistumista ruokkinut ihanteiden komposti.

Paikoitellen tieto on kasvanut käsi kädessä tietoisuuden kera. Viime vuosina olen historioitsijoiden konferensseissa törmännyt yhä useammin tunnevetoisiin tulkintoihin, joissa viileä data ja analyysi ovat saaneet tuekseen woke-retoriikan terminologian.

 

1619-projekti laittaa kärryt hevosten eteen. Projekti suhtautuu orjuuteen ja rasismiin Yhdysvaltain historian keskeisenä dynamona, joka selittää kaiken muun vallankumouksesta teollistumiseen.

Jokainen tulkinta joka hakkaa tarmokkaasti samaa palikkaa jokaiseen reikään on lähtökohtaisesti ongelmallinen. Orjuuden laittaminen koko amerikkalaisen historian keskiöön joka asiassa vaatii luovaa tulkintaa, jota viileä faktojen lukeminen ei tue.

Ryhmä johtavia amerikkalaisia historioitsijoita kirjoitti NYT:lle vastineen, jossa he kritisoivat projektin ongelmia tulkintojen ja jopa faktojen kanssa. Myös oma väitoskirjani ohjaaja, professori Peter Coclanis, ruoti 1619-projektin ongelmia kärjekkäästi Spectatorin sivuilla.

 

The New York Times Magazine seisoo edelleen projektinsa takana. Sen omistautuminen ja kiinnostus aihepiiriin ovat kiitettäviä, mutta lehden maine, resurssit ja 1619-projektin saama Pulitzer antavat huonolle historialle ansaitsematonta gloriaa.

Nykyisen historianopetuksen konservatiiviset kriitikot saavat uutta vettä myllyihinsä. Syytökset agenda-vetoisesta historiankirjoituksesta saavat uutta pontta, ja tällä kertaa ansaitusti.

 

Soundtrack: Parchman Farm Prisoners, John Henry.