Kaaos ulkopolitiikan ytimessä: Trumpin tempoileva päätöksenteko sekoittaa Lähi-Itää entisestään

Tällä hetkellä kukaan ei kunnolla tiedä mitä Yhdysvallat lopulta tekee Syyriassa – ei todennäköisesti edes presidentti itse.

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Yhdysvaltain Syyria-politiikka on sekaisin. Tilanne on tiivistymä siitä laajemmasta hämmennyksestä, joka leimaa tällä hetkellä Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa.

Joulukuun 19. päivänä presidentti Donald Trump yllättäen ilmoitti Yhdysvaltojen vetäytyvän Syyriasta nopeasti, sillä Isis oli hänen mukaansa lyöty.

Presidentit Vladimir Putin ja Tayyip Erdogan ilmaisivat tyytyväisyytensä Trumpin päätökseen, mutta monet Yhdysvaltojen liittolaiset sekä amerikkalaiset ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijat olivat tyrmistyneitä.

Puolustusministeri James Mattis protestoi eroamalla virastaan, selkeiden ulkopoliittisten varoitusten kera.

Trump kohtasi äänekästä kritiikkiä yli puoluerajojen. Hänen oma turvallisuuspoliittinen neuvonantajansa, John Bolton, puhui Israel-vierailullaan ristiin pomonsa kanssa. Bolton lupasi amerikkalaisten pysyvän Syyriassa, kunnes Isis on lyöty sekä Israelin, kurdien, sekä muiden Yhdysvaltojen liittolaisten turvallisuus on taattu.

Ilmeisesti kenraalit, diplomaatit ja muut Lähi-Idän tilanteesta jotain ymmärtävät tahot saivat puhuttua Trumpin ympäri, sillä tammikuun myötä presidentti alkoi perumaan puheita nopeasta ja totaalisesta vetäytymisestä.

Tällä hetkellä kukaan ei kunnolla tiedä mitä Yhdysvallat lopulta tekee Syyriassa – ei todennäköisesti edes presidentti itse.

 

Trumpin ulko- ja turvallisuuspoliittinen tiimi on mahdottoman tehtävän edessä. Ongelman ydin on se, että maalla ei ole johdonmukaista ja loppuun saakka ajateltua ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Presidentti on toistuvasti sanonut, että hän tietää Lähi-Idästä, turvallisuudesta ja sodankäynnistä enemmän kuin kenraalit. Trumpin liki messiaaninen usko omaan viisauteensa ja intuitioonsa rohkaisee häntä lonkalta laukaistuihin päätöksiin.

Ulkopolitiikassa hänen huonosti informoitu ja tempoileva päätöksentekonsa aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin sisäpolitiikassa, jossa vireä talous ja maan hallinnollinen monimutkaisuus tarjoavat vastavoimia presidentin linjanvedoille.

Kuten koko hallinto, presidentin ulkopoliittinen tiimi on kärsinyt toistuvasta myllerryksestä. Trumpilla on ollut tähän mennessä kaksi ulkoministeriä, kaksi puolustusministeriä ja kolme turvallisuuspoliittista neuvonantajaa.

Vaihtuvuus ei ole rajoittunut pelkästään henkilöihin, vaan myös ideologioihin.

Trumpin ensimmäinen turvallisuuspoliittinen neuvonantaja, kenraali Michael Flynn, oli vannoutunut trumpisti, joka toitotti samaa isolationistista Amerikka ensin -filosofiaa kuin presidentti.

Hänen seuraajansa kenraali H.R. McMaster oli ylivarovainen älykkö, joka ei hallinnut Valkoisen talon palatsipolitiikkaa kovinkaan hyvin. Hän epäonnistui yrityksissään miellyttää presidenttiä ja rummuttaa realismia.

Virkaa parhaillaan hoitava John Bolton on puolestaan George W. Bushin hallinnossa palvellut unilateraalinen neokonservatiivi. Hän jakaa presidentin Amerikka ensin -ideologian, mutta Boltonin neokonservatiivinen visio on selkeässä ristiriidassa presidentin vaistonvaraisen isolationismin kanssa.

 

Republikaanien esivaalikampanjan aikana Trumpin kilpakumppani Jeb Bush varoitti Trumpin olevan ”kaaos-kandidaatti”, ja jos hänestä tulisi presidentti, hän olisi ”kaaos-presidentti”.

Nyt koko kansainvälinen yhteisö on valtaosin ymmärtänyt Yhdysvaltojen tämänhetkisen hallinnon tempoilevan luonteen. Kyse ei ole alkukauden pikku kömpelyydestä, vaan Trumpin valtakauden rakenteellisesta elementistä.

 

Soundtrack: Gram Parsons, Return of the Grievous Angel.