Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

He ovat syyllisiä Hiroshimaan

Blogit Americana 6.8.2015 09:00
Marko Maunula
Marko Maunula - avatar
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Hiroshiman ydinpommi oli valtava inhimillinen tragedia. Se oli myös oikea päätös.

Kun presidentti Harry S. Truman sai tiedon onnistuneesta ydinasekokeesta ja keskusteli myöhemmin kenraalien kanssa maihinnoususta Japanin pääsaarille, hän joutui tuskallisesti pohtimaan johtamansa maan sotastrategiaa.

Kenraalit arvioivat, että maihinnousu Japanin pääsaarille vaatisi vähintäänkin satoja tuhansia amerikkalaisia uhreja  ja Japanin kuolleet ja haavoittuneet laskettaisiin miljoonissa. Sodan siirtyessä lähemmäksi Japania amerikkalaiset olivat hätkähtäneet japanilaisten fanaattisuutta ja uhrimielialaa.

Kamikaze-lentäjät olivat tehneet itsemurhaiskujaan tuhansittain. Okinawan saarella japanilaiset sotilaat olivat käyttäneet siviilejä ihmiskilpinä, ja tappion häämöttäessä tuhannet okinawalaiset ennemmin tappoivat perheensä ja itsensä kuin antautuivat amerikkalaisille. Japanin sodanjohto oli komentanut väestön itsemurhiin.

Aikaisemmin sodassa japanilaisten julmuus esimerkiksi Nankingin raiskauksen yhteydessä oli vakuuttanut Yhdysvallat maan armeijan fanaattisuudesta. Tiedustelu myös kertoi, että Japani oli valmentanut liki koko siviiliväestöään käyttämään kaikki mahdolliset keinot maahan hyökkäävien amerikkalaisten tappamiseksi. Koululapsia kehotettiin teroittamaan bambukeppejä ja käyttämään niitä aseina.

Trumanilla oli hyvä syy uskoa, että Yhdysvaltojen hallussa oleva, uusi ja vavahduttava ase todennäköisesti säästäisi ihmishenkiä sodassa Japania vastaan.

 

Kriitikot ovat sanoneet, että Yhdysvallat pommitti Hiroshiman ja Nagasakin lähettääkseen viestin Josif Stalinille.

Itse uskon, että ydinpommitukset tapahtuivat sodan lopettamiseksi, mutta oletetaan, akateemisen harjoituksen vuoksi, että kriitikot ovat oikeassa. Siinäkin tapauksessa pommituksissa oli oma logiikkansa.

Vain viikkoja aikaisemmin länsivallat olivat oppineet Potsdamin konferenssissa, ettei Stalinilla ollut aikomuksiakaan sallia demokraattisia vaaleja puna-armeijan miehittämillä alueilla. Stalin sanoi Puolan kuuluvan Neuvostoliiton etupiiriin ja ali aktiivisesti sulauttamassa muun muassa Baltian maita valtioonsa.

Stalinin häikäilemättömyys ja Neuvostoliiton johdon suorat valheet olivat vakuuttaneet lännen johtajat siitä, ettei Staliniin ole luottamista.

Muutamaa kuukautta aikaisemmin, 23. huhtikuuta 1945, Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov saapui Valkoiseen taloon tapaamaan uutta  presidenttiä, Trumania (Franklin Delano Roosevelt oli kuollut pari viikkoa aikaisemmin). Rikkoen Jaltan sopimuksia Molotov sanoi, ettei se aio kohdella maanpaossa toimivaa Puolan hallitusta maan laillisena johtajana. Truman kutsui Molotovia valehtelijaksi. Suuttunut Molotov sanoi, ettei kukaan ole koskaan puhunut hänelle näin. Truman vastasi sanomalla, että lopettakaa valehteleminen, niin se ei toistu.

Myöhemmät Neuvostoliiton toimet osoittivat, että se ei pelkästään halunnut pitää kiinni sateliittivaltioistaan ja jatkaa ennen itsenäisten valtioiden miehitystä, vaan se halusi myös laajentaa totalitaarista imperiumiaan. Kuten George Kennan sanoi, venäläiset olivat erittäin herkkiä voiman logiikalle. Pommi kävi myös voimannäytteestä.

Kymmenet tuhannet japanilaiset kuolivat ja vammautuivat Hiroshimassa ja Nagasakissa. Heidän kärsimyksiään voi vain kuvitella. Mutta heidän traaginen kuolemansa ei ollut Yhdysvaltojen syy. Syylliset löytyivät Tokiosta ja sen fanaattisesta, imperialistisesta ja täydellistä voittoa tai täydellistä tuhoa uhoavasta sodanjohdosta.

 

Soundtrack: Hiljainen hetki Japanin sodan uhreille.