Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Avoin kirje Vladimir Putinille

Blogit Americana 19.7.2014 13:00
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Kunnianarvoisa presidentti Putin,

On yleensä erittäin huono idea antaa sotilaallista ja poliittista tukea sekalaisille seikkailijoille, hihhuleille ja muille räyhääjille. Ellette usko, kysykää vaikka amerikkalaisilta.

Yhdysvallat ja Iso-Britannia tunnetusti tukivat Iranin pääministeri Mohammed Mosaddeghin syrjäyttänyttä vallankumousta, joka heitti suositun miehen virasta ja vahvisti shaahin valtaa. Yhdysvaltojen tukeman tyrannimaisen shaahin terrori ruokki iranilaisten Amerikka-vihaa. Tämä puolestaan auttoi islamistien nousua valtaan vuoden 1979 kumouksessa.

Vietnamissa Yhdysvallat rikkoi eettisiä periaatteitaan ja vastusti sopimusten vastaisesti Vietnamin yhdistymistä, sillä se tiesi kommunististen nationalistien voittavan mahdolliset vaalit. Lopputulos oli sota, joka maksoi satoja tuhansia ihmishenkiä, ruokki globaalia antiamerikkalaisuutta ja antoi totalitäärisille kommunisteille ja muille Yhdysvaltojen vihaajille propaganda-aseita, joita he käyttävät vielä tänäänkin.

Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Afganistaniin, amerikkalaiset ryhtyivät aseistamaan afganistanilaista vastarintaa ja ns. mujahideenejä. Suuri osa amerikkalaisten tarjoamasta koulutuksesta ja aseavusta päätyi ns. Afganistanin arabien käsiin, jotka oppivat taistelemaan vapaaehtoisina neukkuja vastaan ja palasivat radikalisoituneina takaisin kotimaihinsa levittämään islamismin sotaista ilosanomaa. Al-Qaida syntyi näiden verkostojen ympärille, ja Neuvostoliiton kaaduttua he käänsivät aseensa Yhdysvaltoja ja muuta länttä vastaan.

Iranin islamistisen vallankumouksen jälkeen amerikkalaiset ryhtyivät tukemaan Irakin diktaattori Saddam Husseinia tämän sodassa Irania vastaan. Kenenkään tuskin tarvii muistuttaa, että miten Yhdysvaltojen ja Irakin suhteet kehittyivät 1990-luvun taitteesta eteenpäin.

Voisimme vielä mainita muita syntejä, mutta läksyn pitäisi olla jo selvä: aina kun Yhdysvallat on rikkonut omia korkeita ihanteitaan vastaan, se on loppupeleissä vahingoittanut myös itseään. Eettisesti korkeatasoinen, ihanteellinen ja johdonmukainen ulkopolitiikka on loppujen lopuksi parasta politiikkaa, vaikka ruma reaalipolitiikka joskus houkuttelisikin toimimaan eri tavalla.

Uskoisin teidän olevan kykeneväinen oppimaan paitsi Yhdysvaltojen myös aikaisemmin palvelemanne Neuvostoliittojen virheistä. Neuvostoliiton kaatuminen ei johtunut yksinomaan taloudesta tai huonosta johtamisesta, vaan myös vakavasta moraalisesta kriisistä, jonka osaltaan aiheuttivat vuoden 1953 Itä-Saksan kansannousun tukahduttaminen, Unkarin vuoden 1956 kansannousua seurannut Neuvostoliiton väliintulo, Berliinin muurin nousu vuonna 1961, tankit Prahan kadulla vuonna 1968, sekaantuminen Afganistanin kriisiin vuonna 1979…

Nyt, 298 alasammutussa malesialaisessa lentokoneessa kuollutta siviiliuhria myöhemmin, miten hyvältä idealta isovenäläisten hihhulien, huonosti järjestäytyneiden sekä kurittomien sisällissodan katalysaattoreiden ja muiden väkivaltaa lietsovien huurupäiden aseistaminen ja tukeminen oikein vaikuttaa? Selvisitte suhteellisen vähin pr-vaurioin Etelä-Ossetiasta, mutta nyt koko Venäjää uhkaa paitsi kauppasaarto myös maineen romahdus ja asema paaria-valtiona.

Voitte puolustaa toimianne sanomalla ”mutta Amerikkakin!” Siinä tapauksessa teidän kannattaisi muistaa, että Yhdysvallat on useimmiten ottanut virheistään opiksi ja myöntänyt ne – joskus jopa pyytänyt anteeksi! Verratkaa vaikkapa George W. Bushin ja Barack Obaman Irak-politiikkaa keskenään.

Toinen vaihtoehto on, että te, kuten niin monet internetin ”putinistit” ja fantasioissaan elävät paranoidit russofobiasta varoittelijat, syytätte alasampumisesta Ukrainaa, CIA:a, juutalaisia, Natoa tai ketä tahansa muuta kuin teidän tukemianne vahvasti aseistettuja ”seikkailijoita”.

Kolmas mahdollisuus on, että te vedätte tukenne separatisteilta, ryhdytte jälleen noudattamaan kansainvälisen yhteisön lakeja ja pelisääntöjä ja operoitte kuin eettisesti vahva ja johdonmukainen valtio. Tähän kuuluu omien toimien avoin, demokraattinen ja jopa kipeä uudelleenarviointi. Mitä arvelisitte: mikä vaihtoehto olisi pitkällä aikavälillä paras Venäjälle ja sen kansalaisille – ja koko maailmalle?

Soundtrack: Sergei Rachmaninov, Kolme venäläistä laulua, Opus 41.