Amerikka ja Afganistanin krapula: Yhdysvaltojen vetäytyminen päättää yhden aikakauden

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Yhdysvallat on lopultakin jättämässä Afganistanin. Sotatarvikkeiden, miehistön, paikallisten tulkkien ja muiden yhteistyökumppaneiden evakuointi Yhdysvaltoihin on pian loppusuoralla.

Sota vaati tuhansia ihmishenkiä ja miljardeja dollareita, mutta veri ja raha eivät tuoneet pysyvää muutosta. Taleban todennäköisesti palaa takaisin valtaan, Afganistanin köyhyys ja näköalattomuus jatkuvat hamaan tulevaisuuteen.

Amerikkalaisten reaktioita leimaa lähinnä helpotus. Monet republikaanien johtajista kritisoivat Afganistanin jättämistä, mutta heidän protestinsa ovat olleet ponnettomia. Myös republikaaniäänestäjien enemmistö haluaa joukot kotiin.

 

Afganistanin ja Irakin sotaretket hautasivat uuskonservatiivisen vision uudesta amerikkalaisesta vuosisadasta ja ulkoa päin tuodusta demokratian hyökyaallosta. Kuten Vietnamissa 1970-luvulla, suurvalta joutui myöntämään voimansa rajat.

Afganistanin krapula alkoi jo vuosia sitten, ja Donald Trumpin presidenttiys oli yksi sen oireista. Amerikkalaiset ovat tänään ulkopoliittisesti kyynisempiä ja vahvemmin kallellaan isolationismiin kuin pari vuosikymmentä sitten.

Jo Barack Obama kehotti eurooppalaisia ottamaan enemmän vastuuta omasta naapurustostaan. Trumpin Nato-kielteisyys ja ovien sulkeminen muulta maailmalta olivat hänen ulkopolitiikkansa keskiössä. Joe Biden tuo Yhdysvaltain Afganistanin sotaretken lopulliseen päätökseen.

 

Kolumnisti David Brooks suree The New York Timesissa amerikkalaisen idealismin hiipumista. Brooks ja George W. Bush ovat oikeassa sanoessaan, että Afganistanin jättäminen merkitsee talebanin paluuta ja entistäkin vaikeampia aikoja maan tytöille ja naisille, edistysmielisille afganistanilaisille, sekä muille jotka eivät jaa talebanin keskiaikaista maailmankuvaa.

Vetäytyminen on miljoonille afgaaneille konkreettinen tragedia. Aniharva länsimaisiin ihmisoikeuksiin uskova henkilö voi kuvitella Afganistanin muuttuvan paremmaksi talebanin paluun myötä.

”Faktat ovat itsepäisiä otuksia,” sanoi Yhdysvaltain toinen presidentti John Adams. Kansakunnan totaalinen väsyminen sotaan sekä tarve keskittää resursseja vastaamaan Kiinan aggressiiviseen esiintymiseen Tyynen valtameren alueella ovat realiteetteja, joihin Bidenin hallinnon on pakko reagoida.

 

Biden on luvannut viimeisten amerikkalaisten poistuvan Afganistanista ennen symbolisesti tärkeää syyskuun 11. päivää. Sitä ennen amerikkalaisten on evakuoitava kalustonsa, miehistönsä, sekä kymmeniä tuhansia heidän kanssaan työskennelleitä afganistanilaisia.

Yksi aikakausi amerikkalaisessa ulkopolitiikassa ja historiassa on pian ohi. Sen jälkijäristykset muokkaavat maailmaa vielä kauan, mutta nopeassa arvioissa sotaretki näyttää veriseltä variaatiolta Sisyfoksen legendasta.

Iso siivu amerikkalaista idealismia kuoli Afganistanin vuorilla. Sen kuolema on puskemassa Amerikkaa henkisesti takaisin kohti 1970-lukua sekä sen poliittista kyynisyyttä, paranoiaa, näköalattomuutta sekä sosiaalisia ongelmia.

Seuraavat vuodet maa jatkaa eloaan hitaasti palavassa kriisissä, mutta Yhdysvallat on toistuvasti keksinyt itsensä uudelleen ja noussut ahdingosta. Jossain välissä, todennäköisesti vuosikymmenen loppupuolella, amerikkalaiset ovat valmiita uuteen optimismiin, uuteen Ronald Reaganiin, uuteen visioon roolistaan maailmassa.

 

Soundtrack: Peter, Paul, and Mary, Leaving on a Jet Plane.