Mia Konu toi historiallisen aarrearkun Suomen Kuvalehteen
Suomen Kuvalehden luetuimmassa osassa, Jyvissä ja akanoissa, on nyt uusi pieni lisuke: Jywä. Yli sadan vuoden takaisista lehdistä herkut on poiminut toimittaja Mia Konu.
Mia Konu löysi viisi vuotta sitten internetistä todellisen aarrearkun, Historiallisen sanomalehtikirjaston, johon Suomen Kansalliskirjasto on digitoinut Suomessa vuodesta 1771 lähtien ilmestyneet sanomalehdet.
Nykyisin aineisto ulottuu 1900-luvun alkupuolelle ja siihen kuuluu noin 1,7 miljoonaa sivua.
Konu toimii Espanjan Fuengirolassa suomenkielisen Espanjan Sanomien toimittajana, ja etsi lehtiarkistoista aluksi vanhoja Hispaniaa koskevia uutispätkiä. Nostalgiaa tuli mukaan, kun lehdistä löytyi uutisia myös suomalaiselta kotiseudulta Raahesta, Pattijoelta ja Siikajoelta.
Ennen pitkää toimittaja oli historiallisten lehtien lumoissa ja alkoi poimia niistä talteen lysteimpiä pätkiä, oman aikansa jyviä ja akanoita.
Viime syksynä Konu kokosi niistä kirjan, jonka nimi on jotakuinkin suoraan yli sadan vuoden takaa: Palvelukseen halutaan yksi raitis imettäjä. Notiiseja ja reklaameja 1800-luvun sanomalehdistä (Nemo 2009).
”Eläwähopia jäätyi”
Vaikka vanhat lehdet ovat netissä vapaasti kenen tahansa luettavissa, jyvien ja akanoiden löytäminen niistä on työläämpää kuin nykyajan paperi- tai verkkolehdistä.
Aineistoa on valtavasti, ja suuri osa tekstistä on präntätty fraktuurakirjasimilla, joiden lukeminen waatii nykyihmiseltä totuttelua.
Myös kielessä, journalismissa ja pohjatiedoissa oli piirteitä, joita ei nykyisin tunneta tai hyväksytä, mutta uutisten ja ilmoitusten perusolemus oli jo tuolloin aika lailla samanlainen kuin nykyisinkin.
”Pakkaiset oliwat täälläkin wiime tammikuuta niin kowat, että eläwähopia jäätyi”, raportoi Oulun Wiikko-Sanomia sen ajan ilmastonmuutoksesta talvella 1857.
”Monet näistä vanhoista pätkistä ovat sellaisia, että ne tekee mieli lukea ääneen ja kertoa muillekin. Useinkaan en saanut selitettyä miehelleni, jonka äidinkieli on espanja, mikä pätkissä niin nauratti. Aina niissä ei ole muuta hauskaa kuin vanha kieli ja käytetyt sanavalinnat. Kirjan kautta sain kerrottua muille ja välitettyä hyvää mieltä heti kerralla laajemmin”, Mia Konu selittää kirjansa syntyhistoriaa.
Paikkakuntien ja aiheiden etsinnässä miljoonien juttujen joukosta korvaamaton apu on sanomalehtikirjaston tehokas hakukone, joka löytää haetut sanat tai niiden lähimuodot oudommastakin tekstifontista.
Jyviä ja akanoita eli jonkin sortin hassuuksia minkäänlainen puimakone ei kuitenkaan osaa tunnistaa, vaan ne pitää etsiä ihan omin päin.
Systemaattiseen etsintään ei kenenkään aika voi riittää, joten jyvät löytyvät selailemalla, silmiinpistoksina ja sattumalta, vähän kuin jutut Uuden Suomettaren toimituksessa 1878: ”Orawa tuli eilen kadulta taloon, jossa tämän lehden toimitus on, juoksi masinihuoneeseen ja lykkäsi sitten akkunasta pihalle.”
Jyvät ja akanat: Lehden luetuin
- Suomen Kuvalehden Jyvät ja akanat on itsekin lähes satavuotias palsta, sillä sen ensimmäiset esimuodot julkaistiin jo 1920-luvulla.
- Myöhemmin palsta ilmestyi kolmisenkymmentä vuotta eri nimillä ja satunnaisesti, mutta 52 viime vuotta, eli maaliskuusta 1958 saakka se on ilmestynyt viikoittain nykyisellä nimellään ja ollut kaiken aikaa lehden luetuin palsta.
- Ennen nyt alkavaa jyväklassikkosarjaa eräs vanhimmista julkaistuista leikkeistä saksittiin tuntemattomasta lehdestä toukokuussa 1929: ”Sydämellinen kiitos ystävilleni ja entisille oppilailleni, jotka muistivat minua, vanhaa kuuroa tätiä 2000 markan rahalahjalla radion ostamista varten.”
Kuva Marcio Piperno