Yrittääkö media kaataa Alexander Stubbin?

Profiilikuva
Kirjoittaja on poliittiseen viestintään erikoistunut dosentti ja Innovation and Entrepreneurship InnoLab -tutkimusalustan johtaja Vaasan yliopistossa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tällainenkin ajatus on kokoomusjohtajan mediakäsittelyä seuratessa voinut herätä.

Kysymys on tietysti hiukan hölmö. Ei ole olemassa mitään yhtenäistä mediaa, jolla olisi yhteinen tahto, eikä journalismi Suomessa lähtökohtaisesti perustu poliittiseen asianajoon.

Välillä on kuitenkin näyttänyt siltä, että Alexander Stubbin käsittelyssä jahdin hurma on vienyt mennessään.

Median vallan soisi aika ajoin askarruttavan toimittajien lisäksi myös meitä politiikkaa kommentoivia tutkijoita.

Asiaa on kuitenkin tunnetusti vaikea mitata. Vapauttaako se meidät vastuusta?

 

Etenkin toimittajien tapauksessa politiikkaan vaikuttaminen on toisinaan tietysti tarkoituskin. Korruptoituneen poliitikon paljastava toimittaja hoitaa ydintehtäväänsä.

Myös politiikkaa kommentoiva tutkija osallistuu prosessiin, jossa luodaan kuvaa politiikan kulloisestakin tilanteesta, vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista.

Puolueissa käydään sisäistä kamppailua siitä, miltä asiat näyttävät ulospäin.

Istuvan puheenjohtajan kannattajien ja hänen vaihtamistaan toivovien julkisuustavoitteet ovat ristiriidassa. Toiset myyvät toimittajille kuvaa yhtenäisestä joukkueesta, toiset kasvavasta tyytymättömyydestä.

Politiikan julkisuudessa merkitystä on silläkin, millä volyymillä aiheeseen tartutaan ja keille ojennetaan megafoni.

Onhan se uutisaihe, jos suomalaisessa hallituspuolueessa ollaan puheenjohtajaan tyytymättömiä.

Sen osoittaminen, miten tyytymättömiä johtajaan ollaan, voi olla jo vaikeampaa.

 

Puoluejohtajan aseman toistuva kyseenalaistaminen julkisuudessa voi saada häneen melko tyytyväisetkin miettimään kantaansa.

Onko jotain jäänyt huomaamatta? Ovatko tyytymättömät paremmin informoituja?

Julkisuus voi vaikuttaa myös johtajaan itseensä. Yksi voi sisuuntua ja pistää parastaan, toinen kokea epävarmuutta ja suoriutua aiempaa huonommin.

 

Mikä sitten on olemassa olevan tilanteen uutisointia, mikä uuden asiantilan aktiivista tuottamista?

Onko media peili vai suurennuslasi? Vaikka raja on häilyvä ja vaikeasti osoitettava, asiaa kannattaa aina välillä miettiä.