Nyt on oltava kiltti (tyttö)

Profiilikuva
Kirjoittaja on poliittiseen viestintään erikoistunut dosentti ja Innovation and Entrepreneurship InnoLab -tutkimusalustan johtaja Vaasan yliopistossa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Jokaisen pitää löytää itsestään uudistaja, pääministeri Juha Sipilä (kesk) ilmoitti hallituksen ohjelmaa eduskunnalle esitellessään. Sipilä kertoi, että joko uudistamme itse tai joku muu tulee ja tekee sen puolestamme.

Väite kuulosti uhkaukselta, vaikka en ole ihan varma, mitä pääministeri tarkoitti. Jo nyt näyttää siltä, että joku muu tekee ainakin leikkauksia puolestamme.

Koulutus on yksi suurimmista leikkauskohteista, vaikka kaikkien kolmen hallituspuolueen johtajat koulutuksen leikkauksia ennen vaaleja vastustivat.

Puoluejohtaja Paavo Arhinmäki (vas) osui hermoon kysyessään, kenen kanssa keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten koalitiohallitus joutui tämän kipeän kompromissin tekemään. Kolmikolla kun oli ennen vaaleja selkeä yksimielisyys, ettei koulutuksesta enää leikata.

 

On vaikea hyväksyä hallituspuolueista kuuluvia vihjauksia, ettei koulutusta koskevia lupauksia olisi pitänyt ottaa niin vakavasti. Olisi pitänyt ymmärtää, että koulutuksestakin leikataan, vaikka muuta luvattiin.

Monia äänestäjiä yliopistojen, tieteen, koulutuksen ja kasvatuksen tilanne huolestutti ennen vaaleja. Tämä huoli todennäköisesti vaikutti myös äänestysratkaisuihin.

Poistuuko pettymys tähän puheiden ja tekojen ristiriitaan vain sillä, että äänestäjät saavat kuulla olleensa liian herkkäuskoisia?

 

Suomessa ovat alkamassa suuret kansalliset talkoot, julisti hallituksen ohjelmaa puolustanut perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho. Samaan hengenvetoon Terho syytti jo ennakoivasti hallituksen ohjelmaa kritisoivia arvottomasta puoluepolitikoinnista ja isänmaan edun vastustamisesta.

Kovat ajat edellyttävät ilmeisesti kovia sanoja. Hallituspuolueiden riveistä kansalaisilta vaaditaan joustavuutta, ymmärtämystä ja talkoohenkeä. Pitää käsittää kokonaiskuva ja jakaa tilannekuva. Leikkaukset verhotaan paremmin maistuviksi ”uudistuksiksi”. Jos nyt esitetty ei kelpaa, luvassa on jotakin pahempaa. On siis parasta olla kiltti!

Kuten päätökset aina, myös nyt tehtävät leikkaukset, säästöt ja panostukset ovat kuitenkin poliittisten valintojen seurausta. Ei ole rehellistä esittää niitä ainoina mahdollisina.

Samalla on muistettava, ettei ole perusteltua saati rakentavaa vastustaa hallituksen esityksiä vain vastustamisen ilosta. Suomen nostaminen on toden totta yhteinen haasteemme.

 

Politiikassa on aina tavoitteita, ja ymmärrettävää on, etteivät ne kaikki toteudu. Saa sitä silti kysyä, mitä tapahtui selville lupauksille. Oliko niiden ainoa merkitys äänestäjien houkuttelu?

Vastuullisuutta on kyseenalaistaa sellaisia leikkauksia, jotka voivat käydä pitkällä aikajänteellä Suomelle kalliiksi. Ja vaikka hallitusohjelma totesi tasa-arvon Suomessa jo saavutetuksi, kuulisin mielelläni lisää myös hallitusohjelman tasa-arvo- ja sukupuolivaikutuksista.