Tavallinen suomalainen arkipäivän tuhopoltto

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ihminen on olento, joka pyrkii mahdollisimman nopeasti normaalitilaan. Oli ympäristössämme kuinka suuria muutoksia tahansa, sulautamme ne osaksi arkipäiväämme. Harva haluaa elää jatkuvassa stressissä.

Tohtorikoulutettava Mari Kuukkanen varoitti tänään Helsingin Sanomien mielipidepalstalla muukalaisvihan ja vihapuheen arkipäiväistymisestä. ”Aggressiivinen käytös ja laiton suora toiminta tässä mittaluokassa ovat hyvin poikkeuksellisia Suomessa”, Kuukkanen kirjoitti viitaten muun muassa vastaanottokeskusten tuhopolttoyrityksiin ja somessa esiintyviin väkivaltakehotuksiin. ”Tästä huolimatta asiasta ei ole käyty analyyttistä julkista keskustelua. Hallitseva ajattelutapa tuntuu olevan, että iskut ja vihamielisyys ovat luonnollisia ja selitystä kaipaamattomia reaktioita turvapaikanhakijoiden määrän kasvuun.”

Sama arkipäiväistyminen koskee myös poliitikkojen äärioikeistokytkentöjä. Kesällä Olli Immosen ”taistelukehotus” Facebookissa käynnisti vastalauseiden vyöryn, joka huipentui 15 000 ihmisen mielenosoitukseen. Kun kansanedustajien äärioikeistoflirttailut vain jatkuivat, reaktiot kuitenkin laimentuivat. Poliitikkojen kytkennät rasistisiin ja fasistisiin tahoihin ovat muuttuneet huolestuttavista yksittäistapauksista normaaliksi arjeksi.

Kansanedustaja Laura Huhtasaaren esiintyminen ”kovan oikeistolinjan” itsenäisyyspäivätapahtumassa ei enää noussut päämedioihin, ei aiheuttanut puoluetovereiden irtisanoutumisia eikä näkynyt oikein edes sosiaalisessa mediassa joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Paljon suurempi kohu Huhtasaaren tekemisistä nousi vielä heinäkuussa, jolloin puhuttiin hänen kuulumisestaan rasistiseen Facebook-ryhmään. Huhtasaarenkin teot arkipäiväistyvät.

Mistä arkipäiväistyminen johtuu – paitsi ihmisten tarpeesta elää niin kuin ennenkin?