Innovaatiolöpinä on turhaa, jos kukaan ei työllistä tohtoria

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vaikka yliopistoilta on leikattu viime aikoina runsaasti, päättäjät vannovat edelleen mielellään tieteen nimiin. Tieteeltä toivotaan innovaatioita: tutkimuslöytöjä, joiden avulla voidaan vahvistaa jo olemassa olevaa teollisuutta tai kehittää täysin uudenlaisia bisnesideoita. Poliitikot korostavat, että Suomi tarvitsee työpaikkoja ja vahvistuvaa vientiä suurta, mahtavaa ja edesmennyttä Nokiaa korvaamaan.

Pääministeri Sipilä pistäytyi puhumassa Tieteentekijöiden liiton seminaarissa ja ilmoitti päämääräkseen markkinoiden kehityksen ”innovaatiomyönteisiksi”. Hallitus panee Sipilän sanojen mukaan uskonsa ennen kaikkea ”biotalouteen, cleantechiin, lääketutkimukseen, terveysteknologiaan, älykkääseen liikenteeseen ja digitalisaatioon”.

Jäämme tarkkailemaan tilannetta ja sanojen muuttumista teoiksi.

Harvard Business Review’n tuoreessa artikkelissa pohditaan, millä tavoin akateemiset tutkimustulokset saataisiin tehokkaasti käyttöön elinkeinoelämässä.

Keinoiksi tarjotaan muun muassa tieteellisen julkaisemisen avoimuutta, yritysten ja  yliopistojen yhteistyötä, tieteen aktiivista seuraamista ja tulosten seulontaa sekä kuilun kaventamista perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen väliltä. Vinkit sopivat Suomeenkin, vaikka täytyy sanoa, että monessa kohtaa suomalaiset yliopistot ovat jo suorastaan huippuja.

Itse haluaisin korostaa seikkaa, josta olen kirjoittanut aiemminkin: tohtorit täytyy saada töihin yrityksiin. Korkeakoulutettujen ja erityisesti tohtoreiden työttömyys lisääntyy koko ajan, mikä on varsin selvä merkki siitä, että suomalaiset yritykset eivät osaa hyödyntää akateemista osaamista.

Tutkijakoulutetut ihmiset toisivat yrityksiin nimenomaan sitä tietotaitoa, jota toimittaja Greg Satell HBR:n artikkelissa peräänkuuluttaa: He ovat perillä tieteenalansa uusista saavutuksista ja osaavat seuloa tutkimustietoa. Heillä on verkostoja tutkimusmaailmaan. Juuri yrityksissä työskentelevät tohtorit olisivat linkkejä akateemisen tutkimuksen ja yritysmaailman välillä.

Pääministeri Sipilän halu tehdä ”markkinoista innovaatiomyönteiset” voisi sisältää toimenpiteitä, joilla yritykset uskaltautuisivat työllistämään tohtoreita. Ele olisi hallitukselta tyylikäs siksikin, että sen tekemien leikkauspäätösten seurauksina yliopistoilta on irtisanottu valtavasti väkeä.

Ehdotan siis porkkanaa ja keppiä yrityksille sen mukaan, työllistävätkö ne tohtoreita. Ehkä tohtorikoulutetun henkilön palkkaamisesta voisi saada verohelpotuksia? Keinoja varmasti löytyy, jos ongelma vain tunnistetaan.

Nyt akateemisen tutkimuksen ja elinkeinoelämän välissä on valtava railo. Tutkimustieto ei siirry sinne, missä siitä syntyisi innovaatioita. Tohtorien työttömyys on varsin yksiselitteinen merkki tutkimustiedon heittämisestä hukkaan yritysmaailmassa.