Trollaaminen on helppoa, todellinen vaikuttaminen hankalaa

Profiilikuva
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Trollaus on toisten keskustelijoiden tahallista provosoimista internetin keskusteluissa. ”Trollaaja yrittää saada viestiketjuunsa mahdollisimman paljon keskustelijoita, mutta ei useinkaan itse osallistu mielipiteenvaihtoon. Hänen ainoa tarkoituksensa on vetää mukaan mahdollisimman monia ja saada heidät menettämään malttinsa.” (Lähde: HS)

Trollaaja ei siis välttämättä lainkaan seiso esittämiensä mielipiteiden tai väitteiden takana. Trollaajan on tarkoitus luoda keskusteluun mustavalkoinen ja tunnepitoinen asetelma, jossa argumenteilla ei ole niin väliä.

Trollausta ei esiinny pelkästään anonyymeillä keskustelupalstoilla, vaan se on levinnyt myös perinteisiin medioihin ja toimittajien omiin teksteihin. ”Keskustelun herättämisestä” on tullut itseisarvo, vaikka keskustelu olisi pelkkää huutoa. Esimerkistä käynee HS:n kolumnisti Taneli Heikka.

Heikan kaltaiset provosoijat perustelevat usein toimintaansa sillä, että aiheesta on tärkeää keskustella. Miksi he eivät siis vaivaudu kertomaan todellista kantaansa ja perustelemaan sitä huolella? Trollaaja jättää aina ajatustyön muille.

On harmillista, että älykkäät ja kokeneet kirjoittajat käyttävät palstatilansa pelkkään provosoimiseen. Tekstin onnistumista ei mitata klikkien tai ärsyyntymisen määrällä. Kunnianhimoisen tekijän motivaation pitäisi löytyä muualta. Niin ainakin haluaisin uskoa.