Vuoden 2015 parhaat elokuvat: poikkeuksellisen monipuoliset kotimaiset

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Viime vuoden suomalaisista elokuvista puhuttaessa on ensin intoiltu suurista katsojamääristä.

Silloin unohtuu sisältö. Luokkakokouksen yli 500 000 katsojaa on huima tulos ja varmasti elokuva nauratti suurinta osaa tästä yleisöstä. Mikäs siinä, sanojen paska, pillu, perse ja pornolehti hokeminen julkisesti päihteiden vaikutuksen alaisena on näinä aikoina toki inhimillisen todellisuuskokemuksen ydintä.

Mutta ei vuosi 2015 ollut kotimaiselle elokuvalle sisällöllisesti huono. Monipuolisempaa kattausta ei ainakaan ole nähty – ja sekin oli tietysti yksi syy kotimaisten korkeaan yhteenlaskettuun katsojamäärään.

Omat suosikkini vuoden elokuvista eivät voisi olla juuri erilaisempia keskenään. Big Game näytti, miten suomalaisella osaamisella ja tuotantopohjalla tehdään täysin kansainvälisen vertailun kestävää, hauskasti itsetietoista keskibudjetin actionia. Häiriötekijä oli rohkea ja hauska. Kätilön dramaturgia ei täysin toiminut, mutta sekin oli kansainvälisen vertailun kestävää elokuvaa – yhtenä näyttönä pääpalkintoehdokkuus elokuvaajien ykköstapahtumassa, Puolan Camerimage -festivaalilla, samassa sarjassa Carolin, Sicarion ja Mad Max: Fury Roadin kanssa.

Kolmen kärki ilahduttaa monella tavalla. Olisiko kukaan kymmenen vuotta sitten kuvitellutkaan, että suomalainen elokuva voi olla Indiana Jones-tyyppisessä vireessä kulkevaa, erikoistehosteiltaan Hollywood-tasoista fantasiaa? Tai pikimustaa ja haastavaa komediaa – Häiriötekijässä on muun muassa kipeästi hauska kohtaus jossa leikataan mieheltä munat ja syödään ne. Tai suomalaisessa sotaelokuvassa käsiteltäisiin saksalaisten keskitys-, ei kun työleiriä?