Puhdistus sai 55 167 katsojaa ensimmäisellä esitysviikollaan. Paljon puhuttu elokuva kuitenkin jäi ensi-iltaviikonloppuna selvästi alle monien viime vuosien keskisuurten menestysten avauslukemien. Aiheesta kirjoittamani blogimerkinnän julkaisun jälkeen keskustelin Markus Selinin kanssa. Hän piti tulosta erittäin hyvänä ja uskoi, että elokuvasta tulee suositumpi kuin yhdestäkään Vares-seikkailusta.

Se tarkoittaisi yli 205 000 katsojaa, mutta kun kyseessä on hitaasti liikkuvan, hieman vanhemman yleisön elokuva, katsojat kertyvät hitaasti.

Selin tähdensi myös, että Solar Filmsin omiin hitteihin verrattuna elokuva on vakavampi ja yli kaksituntisena toisaalta myös pidempi, joten siitä mahtuu iltaan kaksi näytöstä, ei kolmea. Hän myös arvioi, että moni aikuinen Puhdistus-katsoja ei halunnut jonottaa viikonlopun ruuhkaisiin näytöksiin, vaan valitsee arki-illan. Ensi-iltaviikon arkipäivinä katsojia tulikin suhteessa tavallista enemmän.

Kävin katsomassa Puhdistuksen uudelleen keskiviikkona päivänäytöksessä ja kertomukset siitä, kuinka katsojia jää liikuttuneina saliin koko lopputekstien ajaksi osoittautuivat todeksi. (Kinopalatsin saliin heti lopputekstien päätyttyä kajahtava pirteä pop-musa tuntui irvokkaalta.)

Selinin mukaan ovensuukyselyissä 89% katsojista kertoi suosittelevansa elokuvaa ehdottomasti, mikä on poikkeuksellisen korkea luku. Itse ensi-iltakatsojamäärä, reilut 31 000 katsojaa, oli Selinin mukaan jopa enemmän kuin Solarilla oli odotettu.

Katsojatulos siis kohtasi ja jopa ylitti tuotanto- ja levitysyhtiöiden tavoitteet. Keskusteltuani myös muiden alan toimijoiden kanssa myönnän, että aiemman bloggaukseni (Puhdistus ei ole yleisömagneetti) päätelmä, että tulos oli huono, on väärä.

Virhearvioni johtuu kahdesta syystä.

Elokuvien kopiomäärän kasvaessa – Puhdistuskin levisi 102 kankaalle ensi-illassaan – lukujen tulkinta on muuttunut. Solar Filmsin Paha maa sai aikanaan ensi-illassaan peräti 1000 katsojaa per valkokangas (niitä oli 25). Puhdistuksen screen average oli 305 katsojaa. Nyt tällainen screen average voi olla varsin hyvä myös isolle kotimaiselle. Levitysyhtiö Nordisk Filmiltä kerrottiin, että peräti 37 teatterissa elokuvaa ei näytetty torstaina lainkaan. Pienemmissä kunnissa näytöksiä voi olla vain kahtena päivänä viikossa. Keskiarvo siis laskee, vaikka Tennispalatsin jättisalissa näytöksiä myydään loppuun.

Suurempi syy on, että pidin Puhdistusta jotenkin todella poikkeuksellisena elokuvatapauksena. Sofi Oksasen kirjoittama Puhdistus on puhutuin ja menestynein suomalainen romaani vuosikymmeniin. Elokuvakin on ollut mediassa esillä enemmän kuin mikään muu kotimainen aikoihin, vain Iron Sky on rinnalla.

Tälle kotimaista keskivertobudjettia selvästi kalliimmalle (2,4 miljoonaa euroa) elokuvalle kuitenkin riittivät ensi-iltaviikonloppuna katsojaluvut, jotka ovat vain marginaalisesti parempia kuin Härmällä (27 000) ja Havukka-ahon ajattelijalla (26 000). Niitä ei voi pitää kovin ”odotettuina” elokuvina.

Miksi noin 31 000 riitti Puhdistukselle?

Pöhinä ei siirry leffateatterin luukulle sellaisenaan. 210 000 romaanin ostajaa ei merkitse, että juuri he haluaisivat myös nähdä elokuvan aiheesta.

Härmä oli nuorisolle suunnattu, Veikko Huovisen nimi taas takasi, että Havukka-ahon ajattelija on lempeä elokuva. Puhdistuksessa on paljon vaikeaa katsottavaa: kuten Oksasen romaani, se sisältää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, raiskaamista ja alistamista. Se ei ole kiva leffa.

Nordisk Filmin myyntipäällikkö Petri Viljanen totesi, että Puhdistukselle on ”erittäin vaikea löytää vertailukohtaa” aiemmista kotimaisista.

Näinhän se on: tämä on maa, jossa laimea Prinsessa ja pöljä Sibelius ovat hitaasti elokuvateatteriin ehtivälle kulttuuriväelle profiloituneita elokuvia.

Rukajärven tie saattaisi olla vertauskelpoinen: on historiallinen yhteys, väkivaltaa ja vaikeita teemoja. Se sai ensi-illassa 37 000 katsojaa ja ylitti lopulta 400 000 katsojan rajan. Kotimainen sota-aihe on Suomessa yhä kiinnostava, ikäluokkaan katsomatta, muttei ehkä enää niin kuin Rukajärven ensi-illan aikaan, 13 vuotta sitten – ja Puhdistuksen aihe on joka tapauksessa virolainen.

Ikäyleisön elokuvista Prinsessa oli todellinen pitkän hännän supersuorittaja, se keräsi tasaisesti yhteensä 270 000 katsojaa. Puhdistus ei raiskauksineen ole kuitenkaan lässyn Prinsessan kaltainen palvelutaloystävällinen elokuva.

Elokuvan houkuttelevuus on joka tapauksessa varman oloista.

”En muista elokuvaa, joka olisi vetänyt näin tasaisesti joka puolella Suomea”, Viljanen sanoi.

Ahvenanmaalla kaikkia suomenkielisiä elokuvia ei levitetä, mutta Puhdistus on ollut yllätyshitti (puhutaan noin 400 katsojasta). Se todistaa, että suomenkielisen kulttuuripiirin ulkopuolella on vahva kiinnostus elokuvaan romaanin ansiosta. (Sehän on käännetty 41 kielelle.)

Saako Puhdistus Suomessa 400 000 katsojaa, kuten kaksi viikkoa sitten vielä uskoin? Ehkä ei. 200 000 katsojan rajan ylittäneitä kotimaisia on 2000-luvulta kolmisenkymmentä, ja siihen joukkoon aivan varmasti noustaan. Vasta 214 000 katsojassa Puhdistus-elokuva nousisi sadan katsotuimman kotimaisen elokuvan joukkoon.

Sen soisi onnistuneelle elokuvalle, joka perustuu yhteen kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaisista romaaneista.

Muokattu 14.9. klo 15.25: korjattu Viljasen titteli ja jaettu yksi tekstikappale selkeämmäksi.