Michael Moore ei ole enää tähti

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vuonna 2004 Michael Moore kirjoitti historiaa. Presidentti George W. Bushin kimppuun hyökännyt Fahrenheit 9/11 voitti ensimmäisenä dokumenttielokuvana Cannesin festivaalien pääpalkinnon ja veti yleisöä kuin häkää – Suomessakin 84 000 katsojaa.

Moore oli superjulkkis.

Puhuttiin dokumenttielokuvien läpimurrosta: Fahrenheitin rikottua ennätyksiä niistä oli tulossa valtavirtaa, ehkä jopa varteenotettavia kilpailijoita Hollywood-viihteen rinnalle. Moiset katsojamäärät olivat dokkareille ennenkuulumattomia.

Vuonna 2007 Moore teki seuraavan elokuvansa Sicko – aivan sairasta. Sen aihe – USA:n terveydenhuoltojärjestelmän ongelmat – oli kieltämättä aika paikallinen.

Sicko veti vanhalla mantereella vain kymmenesosan Fahrenheitin yleisöstä – Suomessa suhteessa sitäkin vähemmän, alle 5000 maksanutta katsojaa.

Viime syksynä Moorelta tuli Capitalism – A Love Story. Aihe oli mitä ajankohtaisin: talouskriisi! Ja tasan yhtä provokatiivisesti käsiteltynä kuin Bushin toilailut aikanaan. Moore vaati koko kapitalismia tuomiolle.

Tulos: 2664 katsojaa Suomessa.

Eikä Moore tehnyt näyttävää paluuta muuallakaan.

Briteissä Capitalism laitettiin teattereihin vasta muutama viikko sitten, vain 15 kopiolla, mikä ei ole sikäläisittäin yhtään mitään. Ei-englanninkieliset art house -elokuvatkin levitetään moninkertaisin oletuksin: esimerkiksi tuntemattomien näyttelijöiden ranskalainen vankilaelokuva Profeetta lähti saarivaltakunnassa 75 kopiolla ja viimeisin Almodovar noin sadalla (ja isot Hollywood-leffat viidellä sadalla kopiolla). Artsy-porukkakaan ei siis paksusta poleemikosta enää oikein perusta.

Onpas totuuden torven tähti laskenut.

Mutta ei kai ole ketään, jota Moore ei olisi alkanut ärsyttää jo Fahrenheitin tiimoilta?