Poimintoja DocPoint 2015 -festivaalin ohjelmistosta, osa 1: James Brownin lahjakkuus, itsekkyys ja funk

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Olin hitusen pettynyt, kun kuulin Alex Gibneyn dokumentin käsittelevän James Brownin uraa vain 1970-luvun alkuun asti. Brownin 1980-luku oli aika ”mielenkiintoinen”. Tätä huumehuuruista haastattelua ei dokumentissa siis nähdä.

Mutta Mr. Dynamite – the Rise of James Brown on siitä huolimatta ja juuri siksi hyvä.

Gibney kertoo journalistisella, toteavalla tyylillä, kuinka vanhempiensa hylkäämä Brown eteni 1960-luvun musiikkibisneksessä määrätietoisesti ja opportunistisesti. Dokumentti on kansalaisoikeustaistelun, mellakoiden ja tasa-arvoistumisen ajan rujo sankaritarina, jonka päähenkilön heikkouksia – itsekkyyttä, ahneutta ja väkivaltaisuutta – ei vähätellä.

Brown teki itsestään brändin kovalla työllä. Gibney rinnastaa hänen lavaesiintymistään Mick Jaggerin sätkimiseen. Ei jää epäselväksi, kuinka hanakasti britti esikuvaansa jäljitteli. Filminpätkät näyttävät, että hän saavutti ehkä kymmenisen prosenttia siitä minkä Brown lavalla teki.

Eikä Brown ollut vain laulaja. Bändi kuului pakettiin. Ed Sullivanin tv-ohjelmassa esiintyessään Brown halusi taustalle omat soittajansa, ei talon bändiä, joka yleensä veti soul-laulajien taustat. Vimmaisat Papa’s Got a Brand New Bag ja I Feel Good eivät olisi toimineet muiden soittamina.