Suomen kuvalehti

Tenon varrella

Huomaa, että kuvakertomuksessa on mukana myös ääni.

Joki jatkaa kulkuaan. Päivät seuraavat toistaan.

Virta on pilkkonut jäälauttoja ja nostanut niitä koholle. Teno on paikoin kuin kynnöspelto.

Kun aurinko viipyy jo hyvän tovin Utsjoen taivaalla, pysyttelee se Nuorgamissa vielä pari viikkoa tunturien takana. 9. helmikuuta ensisäteet osuvat koulun eteläpäätyyn, mutta sitä ennen monet ovat ehtineet käydä Pulmankijärvellä ihastelemassa odotettua ilmiötä.

Tie Suomen pohjoisimmalle järvelle kulkee puuttoman tunturiylängön halki. Isonkivenvaaran laelta aukeavat lumiset näkymät kaikkiin ilmansuuntiin.

Etelässä punertaa jo.

Äkkiä tuntuu kuin taivas olisi tavallista lähempänä ja maisema virtaisi sisään. Onkohan tämä lapinhulluutta?

Auringosta on irronnut hiukkasrypäs ja luvassa on vuosikymmenien aurinkomyrsky. Se tietää näyttäviä revontulia.

Taivas leimuaa vihreänä kaikissa ilmansuunnissa.

Väreileviä valopatsaita nousee tuntureiden takaa. Valojuovat halkovat taivasta, äkkiä revontulten tanssi peittää koko taivaan kannen.

Auringonpurkaus on niin voimakas, että se sekoittaa satelliittiyhteydet ja lentokoneiden on muutettava reittiään napapiirin pohjoispuolella. Näky on unohtumaton.

Vaikka aurinko saa revontulet loistamaan, lämpöä ne eivät tuo. Yö on kylmä.

Toimittaja Riitta Kylänpää ja valokuvaaja Ari Heinonen kävivät Tenon varressa katsomassa kaamosta ja sen päättymistä. Lue Valoa päin -reportaasi Suomen Kuvalehden numerosta 7/2012, joka ilmestyy perjantaina 17. helmikuuta.

Kuvat Ari Heinonen.
Teksti Riitta Kylänpää.
Kuvakertomus Markus Pentikäinen.