Koulun tulevaisuus on ollut tapetilla, eikä ainoastaan PISA-tulosten myötä. Osallistuin keskusteluun tekemällä Opetushallitukselle katsauksen.

Opus Pedagogiset toimintakulttuurit muutoksessa ennakoi, miltä voisivat näyttää internet, sosiaalinen media ja koulu yhteisvaikutuksineen vuonna 2023. Ohessa poimintoja oppimisen mahdollisista tulevaisuuksista Suomessa.

Lataa 60-sivuinen PDF (5Mb) tästä.

Katsauksessa on kolme teemaa. Ensin käydään läpi 10 nousevaa opetustapaa, joita sosiaalinen media voi kehittää entisestään. Näitä ovat esimerkiksi MOOC-massiivinettikurssit ja ilmiöpohjainen opetus, jossa hylätään vakiintunut oppiainejako.

Toiseksi esitellään joukkoälyn kollektiivisia näkemyksiä vuodesta 2023.

Lopuksi pohditaan, onko sosiaalisessa mediassa erityisiä laatutekijöitä, jotka voivat parantaa oppimista tai työntekoa. Sosiaalista mediaa kyllä käytetään työssä ja oppimisessa, mutta sen laatuvaikutuksia on tutkittu vasta vähän.

Katsauksen ytimen muodostaa eDelfoi-tulevaisuuspaneeli. Se koostui 33 aihealueen asiantuntijasta, jotka vastasivat anonyymisti.

Hyvä uutinen on, että taustamateriaalin perusteella Suomi on maailman kärkeä uusissa opetustavoissa. Huono uutinen on, että kärki on eritäin ohut eivätkä useimmat koulut hyödynnä mahdollisuuksia tai valmista tulevaisuuteen.

Aloitetaan työstä. Iso osa niistä, jotka aloittavat nyt koulunsa, valmistuvat ammatteihin joita ei ole vielä olemassa.

Vastaajat pitivät tätä varsin todennäköisenä ja toivottavana. Miten koulu sitten uudistuisi opettaakseen taitoja, joita nykykoululaiset tarvitsevat työelämässä vielä vuonna 2080?

Kokeilin verkostoanalyysia tiedonkeruumuotona. Se on menetelmä, jossa visualisoidaan tiettyyn aiheeseen kuuluvien yksiköiden vuorovaikutussuhteita.

Millä eri yhteiskunnan toimijoilla on keskenään eniten merkitystä nyt ja vuonna 2023?

Vasemmalla oppimisen toimijoiden vaikutussuhteet tällä hetkellä, oikealla vuonna 2023.

Vasemmalla nykyhetken suhteet muodostavat selkeitä ryppäitä, kuten koulu lähipiireineen ja yhteiskunnallset instituutiot. Oikealla ja vuonna 2023 merkitystä olisi enää oikeastaan oppilaalla ja opettajalla.

Kuvioita voi tulkita siten, että oppilaan oma aktiivisuus ja taidot merkitsisivät tulevaisuudessa aiempaa enemmän. Niin ikään opettajan ja oppisisältöjen merkitys olisi kasvussa ja kaikenlainen institutionaalisuus laskussa.

Ylläoleva viittaa oppimisen voimakkaaseen yksilöllistymiseen vakiintuneen peruskoulu-ajattelun sijaan.

Suomen kouluissa onkin käynnissä voimakas polarisaatio. Jossain kouluissa opiskellaan älylaitteilla ja toisissa ei ole rahaa edes perustietotekniikkaan.

Olisi kiinnostavaa tietää, miten syntynyt kuilu kurotaan umpeen. Tällä menolla ei ainakaan opettajien avulla.

Opettajien opettajat nimittäin kirjoittavat mieluummin joukkoviestimien mielipide- ja kolumnipalstoille tietotekniikan kamaluuksista kuin sosiaaliseen mediaan. Oireellista. Osallistuin itsekin tähän keskusteluun käpylehmä-bloggauksella.

Keskustelua sosiaalisesta mediasta voi seurata yllättäen sosiaalisessa mediassa. Monilta opetusalan ammattilaisilta tämä on jäänyt huomaamatta.

Länsimainen yhteiskunta on avautunut viime vuosina ja muuttuu yhä läpinäkyvämmäksi tietoverkkojen myötä. Myös instituutiot kokevat saman demokratiasta joukkoviestintään.

Koulu ei ole enää siilo, jota saavat kommentoida vain asianosaiset (stakeholders), kuten opettajat, opettajien kouluttajat ja vanhemmat. Alan ammattilaisilla on vielä opettelemista, kun jokainen vastaantulija katsoo asiakseen kommentoida ilman koulutusta kouluasioita siinä missä maahanmuuttoa tai sote-ehdotustakin.