Lisää käpylehmiä kouluihin

Profiilikuva
Blogit Kohinaa
Kirjoittaja on verkostotutkija, futuristi ja konsepti- ja käytettävyyssuunnittelija Otavan Opistolla.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Piti kirjoittaa pikatulostuksen neljännestä ulottuvuudesta, mutta opettajankouluttaja Timo Tossavaisen kirjoitus (HS 5.12.2013) inspiroi välittömästi.

Timon mukaan tietotekniikkaan tuijotetaan liikaa perusopetuksessa ja ennen oli paremmin. Mutta aihe ei ole uutinen, sillä Timo kirjoitti aiheesta HS:ään lähes identtisesti tammikuussa (Vieraskynä 24.1.2013).

Olen tehnyt tämän vuoden Otavan Opistossa Opetushallitukselle raporttia siitä, mitä vaikutuksia netillä ja sosiaalisella medialla saattaa olla kouluihin, opetukseen ja oppimiseen vuoden 2023 Suomessa. Apunani on ollut 33 suomalaista pilottihankkeiden opettajaa ja rehtoria, liike-elämää, tutkijaa, kehittäjää, julkishallintoa ja muuta gurua.

Esituloksia voi vilkaista Educa Online Berlinin-esityksestäni.

Opetushallituksen rahoittamassa SOMY-koordinaatiohankkeessa on sparrattu 22 suomalaista koulukokeilua sosiaalista mediaa ja uudenlaisia pedagogisia mahdollisuuksia hyödyntäen.

En ole kouluttautunut opetusalalle vaan tarkastelen työkseni tulevaisuutta, mutta SOMY-pilottien oppimistulokset ovat olleet käsittääkseni loistavia – sekä opettajille että koululaisille. Tuloksista lisää 2014.

Digitaalisuus, päätelaitteet ja netti ovat jo muodostuneet käyttöliittymäksi arkisille asioille aikatauluista sanakirjoihin. Kauppojen kassatkin saavat vuorolistansa sähköpostilla.

Jyväskylän yliopiston Kimmo Oksanen tutki nettikyselyllä 2012 sosiaalisen median opetuskäyttöä. 2147 opettajasta 25 prosenttia kertoi käyttäneensä sosiaalista mediaa työssään. Neljäsosa.

Jos pitäisi huolestua, niin 0-5 vuotta opettaneiden osuus ei juurikaan eroa vanhemmista opettajista. Suomi ja Timo siis kouluttavat vuonna 2013 opettajia, jotka eivät erota blogia ja facebookia toisistaan.

Internet ja sosiaalinen media eivät ole tietotekniikkaa. Ne ovat muun muassa modernia viestintää, yhteistyötä, oman identiteetin ja merkitysten rakentamista, vertaisoppimista ja kollektiivista tekijyyttä. Niiden luomiseen vain nykyään käytetään teknisiä välineitä, upeiden liimakuivattujen kasvikuvastojen sijaan.

Tietotekniikan sijaan nettiä ja somea soisin saatavan Suomen kouluihin lisää, paljon, nopeasti – ja koululaisten kannalta tasa-arvoisesti. Yhteiskunta koulun ympärillä toimii niiden välityksellä.

Kenen kannalta koulua pitäisi tarkastella? Koululaisten oman kehittymisen ja luovuuden, eläkkeitämme maksavien veronmaksajien tuotantolinjan, kansalaisyhteiskunnan taitoihin kasvamisen, opettajien vai opettajia kouluttavien näkökulmasta?

Mieluiten kaikkien. Mutta kun opettajia opettava oppikirjailija ei edes ymmärrä termejä joita käyttää kritiikissään, niin PISA-tulokset ovat pikkuongelma tulevaisuutemme kannalta.

Koulutusasiantuntija Tony Wagner totesi (New York Times 31.3.2013): ”Tarvitsetko työtä? Keksi se!” Tämän päivän 1-luokkalaiset valmistuvat 10 vuodessa maastoon, jossa on

  • runsaasti uudentyyppisiä ja yksinkertaisia ammatteja kuten datanviljely ja biohakkerointi
  • monet nykyisistä ovat kadonneet Suomesta; ja
  • osaa arkitöistä hoitaa robotit sekä tekoälyt, kuten sijoitusneuvonta.

Käpylehmien SM-kilpailuilla Suomi ja tulevat aikuiset eivät vain enää pärjää globaalisti eivätkä arjessa, halusimme tai emme.

Käpylehmäily olisi kelpo viihdettä, mutta Timo Tossavainen kouluttaa uusille opettajille käytännön taitoja – ja asenteita – Itä-Suomen yliopistossa. Samaa tapahtuu ympäri Suomea. Timo vain on hanakka tuomaan julki näkemyksiään tulevaisuuden pedagogiikasta, ja siksi reagointini.

Lappi-retkeilijänä olen tyystin samaa mieltä Timon kanssa perustaitojen tärkeydestä ilman navigaattoreita.  Mutta voimmeko kouluttaa enää yhtäkään opettajaa, joka pakenee siivouskaappiin kuullessaan sanan ’atk’?

Kyse on siitä, että opettajat oppisivat soveltamaan tekniikkaa ja sen mahdollisuuksia omassa pedagogiikassaan perinteisen opetuksen rinnalla. Mediapedagogi ismo bloggasi aiheesta (7.12.2013) paremmin kuin itse osaan: ”Tietotekniikka on opetukselle uhka – koska sitä ei ymmärretä”.