Keltainen

Profiilikuva
Karo Hämäläinen on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Keltainen kirjasto on Suomen vahvin kirjasarjabrändi. Vaikka brändistä puhuminen on monelle kirjallisuusihmiselle vastenmielistä, Keltsun kohdalla se ei ole ontto sana, tehtyä puleerausta, vaan ansaittu taitavalla kirjavalinnalla – kirjascoutauksella – kuudenkymmenen vuoden aikana.

Kun Keltainen kirjasto perustettiin, se oli uranuurtaja. On liioittelua sanoa, että Keltainen kirjasto olisi 1950-luvulla ryhtynyt tuomaan laadukasta nykykäännöskirjallisuutta Suomeen, mutta on siinä totta toinen puoli. Keltaisen kirjaston kirjailijoita ovat Ernst Hemingway, Italo Calvino, James Joyce, John Steinbeck, Günter Grass. Tarvitseeko listaa vielä jatkaa?

On Keltainen kirjasto myös taitavaa brändinhallintaa. Kirjan keltainen kansi ja suojapaperin ylä- ja alareunaa linjaavat keltaiset nauhat ovat erottuva tunnus, huomioväri sama kuin iltapäivälehtien lööpeissä ja Stockmannin alennuspäivillä. Monessa kotikirjahyllyssä, minullakin, Keltainen kirjasto on omalla hyllyrivillään erossa muista kirjoista. Useassa antikvariaatissa on osastoluokituksena ”Keltainen kirjasto”. Keltaisen kirjaston kirjojen hinta on hyvä tapa päästä selville antikvariaatin hintatasosta.

Keltainen kirjasto on hämmentävällä tavalla siihen kuuluvia kirjoja määrittävä käsite, vaikka kustantamosarjan kirjavalinta on käsittääkseni hyvin pragmaattista: Tammen laadukas käännöskirjallisuus julkaistaan keltaisissa väreissä. Sarja pitää sisällään hyvin erilaisia kirjoja ja varsinkin alkukaudella hyvin kirjavia suomennoksia, mutta keltainen nauha pitää sisällään lupauksen kirjallisuuden harrastajalle: tämä kirja saattaisi kiinnostaa minua.

Minusta(kin) tuntuu, että brändiä käytetään väärin ja Keltsuun on alettu kelpuuttaa kirjoja, jotka eivät siihen kuuluisi. Kriteerit ovat höltyneet kaupallisuuden tähden!