Maastohiihdon entinen päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö ei halua ennakoida, johtaako keskusrikospoliisin lisätutkinta suomalaisen hiihdon dopinghistorian uudelleenkirjoittamiseen. Kyrön mukaan on kuitenkin päivänselvää, että suomalaisessa hiihdossa oli systemaattinen dopingkulttuuri 1990-luvulla. Kyrö antoi haastattelun STT:lle.
Kyrö kertoo saaneensa vuonna 1998 säilytettäväkseen Hiihtoliiton kasvuhormonia ja epo-hormonia.
Kyrön mukaan aineet toi hänelle silloinen lajipäällikkö Pekka Vähäsöyrinki sen jälkeen, kun STT oli julkaissut dopinguutisensa.
Kyrö kertoi STT:lle tulleensa tuolla tavoin vedetyksi mukaan dopingkuvioon. Kyrön mukaan Hiihtoliitossa oli systemaattinen dopingkulttuuri 1990-luvulla.
STT ei tavoittanut iltapäivällä Pekka Vähäsöyrinkiä. Hän ei vastannut yhteydenottopyyntöihin.
Valtakunnansyyttäjänvirasto on pyytänyt keskusrikospoliisia tekemään lisätutkinnan hiihdon dopingjutussa. Tutkinnan alkuvaiheessa kuullaan ainakin maastohiihdon entistä päävalmentajaa Kyröä.
Valtakunnansyyttäjänviraston mukaan tutkinnan jatkon laajuus riippuu lisätutkinnassa saatavasta selvityksestä. Virasto ei anna tässä vaiheessa lisätietoja tutkintapyynnön sisällöstä.
Kyrö perustaa näkemyksensä dopingkulttuurista siihen, mitä on itse kokenut ja havainnoinut sekä prosessiin, joka alkoi Suomen Tietotoimiston alkuvuonna 1998 kirjoittamasta dopinguutisesta. Uutisessa väitettiin Hiihtoliiton olleen kiinnostunut kasvuhormonista ja yhden hiihtäjän hankkineen kasvuhormonia vuonna 1996.
”Sen uutisen tarkoittamana aikana ilman muuta oli dopingkulttuuri”, Kyrö kertoi tiistaina puhelimitse STT:lle.
Kyrö oli STT:n dopinguutisen aikaan Hiihtoliiton naisten valmentaja (1995-98). Hän ei omien sanojensa mukaan ollut silloin dopingissa mukana, kuten eivät sen ajan naishiihtäjätkään.
”Yhteinen
rikos”
Kyrö kuvaa olleensa ensimmäisinä valmennusvuosinaan ulkopuolinen, mutta tulleensa vedetyksi mukaan sisäpiiriin STT:n dopingjutun jälkeen.
”Pekka Vähäsöyrinki (silloinen lajipäällikkö) toi minulle kotiin säilytettäväksi kasvuhormonia ja venäläistä epo-hormonia. Siinä ilmeisesti käytettiin vanhaa taktiikkaa, että yhteinen rikos on paras takuu siitä, että pysyn hiljaa”, Kyrö kertoi.
Myös Nelonen on uutisoinut tänä keväänä, että Hiihtoliitto siirsi dopingaineita vuonna 1998 STT:n julkaiseman dopingjutun jälkeen. Nelonen ei ole paljastanut lähteitään.
Kyrö sanoi valinneensa silloin puolensa, koska otti aineet vastaan. Toisena vaihtoehtona olisi ollut irtisanoutuminen. Kuvio on Kyrön mukaan kirkastunut hänelle jälkikäteen.
”Tulin omalla päävalmentajakaudellani (1998-2001) STT:n jutun käräjäoikeus- ja hovioikeusvaiheessa entistä varmemmaksi ja varmemmaksi siitä, että tausta ei ole ollut kunnossa.”
”Kun itse samojen urheilijoiden kanssa tekee itse samoja asioita”, Kyrö jatkoi ja viittasi maastohiihdon A-maajoukkueen, sen valmennusjohdon ja siihen liittyvien ihmisten toimintatapaan.
Lausuntoa voi pitää epäsuorana tunnustuksena siitä, että kiellettyjen aineiden käyttö hiihdossa jatkui vuosituhannen taitteessa. Lahdessa 2001 kuusi suomalaista jäi kiinni Hemohes-plasmanlaajentajien käytöstä, vaikka Kyrön mukaan liiton johtotasolta oli selvitetty, ettei ainetta testata Lahdessa.
Totuuden
väistelyä
STT:n dopingjuttu eteni vuonna 1999 Helsingin käräjäoikeuteen ja vuonna 2000 hovioikeuteen, jossa jutun kirjoittajan ja STT:n silloisen päätoimittajan tuomiot lieventyivät sakoiksi ja STT:n maksettavaksi määrätyt vahingonkorvaukset alenivat.
Hiihdon dopingia on sen jälkeen puitu muun muassa Kyrön oman salakuljetusepäilyn aikana, Lahden 2001 Hemohes-jupakan aikana sekä vuonna 2003 Kaisa Variksen jäätyä kiinni epo-hormonista Val di Fiemmen MM-hiihdoissa.
Kyröstä tuntuu hurjalta, että monien vuosien prosessin aikana Hiihtoliiton vastuuhenkilöt ovat väistelleet totuutta kerta kerran jälkeen. Sama on Kyrön mukaan toistunut tänä keväänä, kun Nelosen uutiset Marjo Matikaisen väitetystä epo-pullosta ja Hiihtoliiton osallisuudesta dopingiin ovat olleet esillä.
Kyrö sanoo, ettei ole keväällä uudelleen leimahtaneen kohun alkuunpanija, mutta Matikaisen epo-pullojuttu oli hänelle kimmoke.
”STT-jutussa yksi valehtelijoista on ilman muuta ollut Marjo Matikainen, ei siitä ole minulla ollut minkäänlaista epäilystä”, Kyrö sanoi ja kuvasi 1980-luvun lopun menestyshiihtäjän saavuttaneen maineensa ja menestyksensä dopingaineilla.
Hiihtouran maine nosti Matikaisen myöhemmin politiikkaan, ensin EU-parlamenttiin ja myöhemmin kansanedustajaksi. Matikainen-Kallström on kaiken aikaa kiistänyt koskaan käyttäneensä kiellettyjä aineita.
Hiihtoliitossa
dopinghierarkia
Kyrö pitää selvänä, että Hiihtoliitossa oli dopinghierarkia asioiden hoitamisessa. Hän kuvaa nykyistä toimitusjohtajaa Jari Piiraista komppanian päälliköksi, Vähäsöyrinkiä vääpeliksi, ja ”sitten oli meitä alokkaita ja alikersantteja”. Everstit ja kenraalit olivat Kyrön mukaan vielä erikseen, mutta heitä hän ei pysty nimeämään.
”Aika vaikea sieltä alavasemmalta päin on olla varma kuin siihen ydinjoukkoon asti”, Kyrö muotoilee.
”Oma tuomioni
oli helpotus”
Kari-Pekka Kyrö tuomittiin dopingaineiden salakuljetuksesta ja petoksen yrityksestä sakkoihin vuonna 2004. Oikeuden mukaan Kyrö toi Hollannista Suomeen epo- ja kasvuhormonia vuosina 1999-2000 ja valehteli asianomistajana STT:n dopinguutista käsitelleessä oikeudenkäynnissä.
Hän väitti silloin, ettei suomalaisessa hiihtourheilussa käytetty dopingia hänen valmentaja-aikanaan.
Tiistaina Kyrö muisteli neljän vuoden takaista tuomiotaan hyvällä.
”Hyvä, että sain sen tuomion. Olin siitä helpottunut”, Kyrö sanoo.
Tuomiosta valittamatta jättäminen oli Kyrön mukaan vahvin todiste hänen helpotuksen tunteestaan. Tuomio oli oikea.
Piirainen kiistää olleensa
dopingkomppanian päällikkö
Hiihtoliiton toimitusjohtaja Jari Piirainen kiistää olleensa suomalaisen hiihdon dopingkomppanian päällikkö 1990-luvulla.
Piirainen toimi vuosina 1989-97 Hiihtoliiton maastohiihdon lajipäällikkönä.
”Väite ei pidä paikkaansa. Tiedän tasan tarkkaan, mitä olen tehnyt. Jos sitten joku on tehnyt jotain muuta ja minä olen ollut lajipäällikkö, niin sitä kautta Kyrö voi näin sanoa”, Piirainen totesi.
Piirainen totesi kertoneensa moneen kertaan ne yhteydet, mitkä hänellä on ollut hiihdon dopingiin 1990-luvulla.
”Ainoa kerta oli se, kun Jari Isometsä sai varoituksen (vuonna 1996 yskänlääkkeen käytöstä)”, Piirainen muisteli.
Piirainen on lisäksi myöntänyt kuljettaneensa vuoden 1997 MM-hiihtoihin plasmanlaajentajia ja ravintoliuoksia, mutta ne eivät silloin olleet kiellettyjä aineita.
Piirainen muistutti STT:lle, ettei hänellä ole mitään syytä vääristellä totuutta.
”Hiihtoliiton toimitusjohtajana käry kävisi takuuvarmasti, jos valehtelisin”, Piirainen sanoi.
Piirainen toivoo, että dopingsyytösten vyyhti keskusrikospoliisin lisätutkinnan avulla viimeinkin selviäisi.
”Viranomaistahot tutkivat asioita laillisuusnäkökulmista. Se sopii meille (Hiihtoliitolle) erittäin hyvin”, Piirainen totesi.
STT
Lisää aiheesta
Kari-Pekka Kyrö: ”Minun rikokseni on urheilun pyhäinhäväistys” (pdf; SK 45/2002)
Todellinen tilinteko kestävyysurheilun epo-ajasta on vasta edessä, linkki juttuun
Huijareiden vuosikymmen (pdf; SK 28/2007)
Lisää aiheesta
Valtionsyyttäjä: Sain tietää, että yksi lähde on Kyrö (STT 20.5.2008)
Keskustele
Epo-syytöksistä pesänselvitykseen (PolKom.fi-blogi 9.4.2008)
Pitäisikö suomalaisurheilun dopingmenneisyyttä selvittää? (SK netti, Viikon puheenaihe 13.7.2007)
Kuva
Heikki Saukkomaa / Lehtikuva
Joko olet tilannut Suomen Kuvalehden uutiskirjeen?
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Hetkinen tilausta käsitellään.
