YK:n kehitysohjelma UNDP julkaisi Inhimillisen kehityksen raportin, jossa kiinnitetään huomiota ympäristön tilan jatkuvaan huonontumiseen ja tuloerojen kasvuun.
Australian inhimillisen kehityksen indeksi on maailman toisiksi korkein. Sydneyssä järjestetään Sculpture By The Sea -näyttely 3. marraskuuta alkaen. Kuva Torsten Blackwood / AFP / Lehtikuva.Hyvät uutiset olivat, että suurin osa ihmisistä elää pidempään, heillä on entistä parempi koulutus ja hyödykkeiden ja palveluiden saatavuus on helpottunut. Positiivista kehitystä on tapahtunut myös ihmisten mahdollisuuksissa valita johtajansa, vaikuttaa julkisiin päätöksiin ja jakaa tietoa.
Huonoihin uutisiin lukeutui muun muassa tuloerojen kasvu ja ympäristön tilan jatkuva huonontuminen. Raportin mukaan tuloerot ovat kasvaneet kansallisella tasolla ympäri maailman, vaikka eri ryhmien väliset erot terveydenhuollossa sekä koulusaavutuksissa ovat kaventuneet.
Ympäristön tila on heikentynyt useilla alueilla. Maailmanlaajuisesti lähes 40 prosenttia maaperästä kärsii eroosiosta. Noin viidennes maailman viljasadosta tuotetaan niin, että vettä käytetään kestämättömällä tavalla. Lisäksi huoli kohdistuu lisääntyvään aavikoitumiseen sekä metsäkatoon. Nämä tekijät vaikuttavat kielteisesti inhimilliseen kehitykseen, etenkin niiden miljoonien ihmisten kohdalla, joiden elanto on suoraan riippuvainen luonnonvaroista.
Raportissa mitataan inhimillistä kehitystä HDI-indeksillä, johon liittyy kolme perusulottuvuutta: pitkä ja terve elämä, koulutus sekä riittävä elintaso. Vuonna 1990 kehitetty mittari haastaa käsityksen, jonka mukaan inhimillinen hyvinvointi on arvioitavissa vain talouskasvun perusteella.
”Epätasa-arvoon suhteutettu inhimillisen kehityksen indeksi auttaa meitä arvioimaan kehityseroja kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla, ei ainoastaan myyttisen ’keskivertoihmisen’ näkökulmasta”, sanoo Inhimillisen kehityksen raportin päätilastotieteilijä Milorad Kovacevic.
”Pidämme terveydenhuollon ja koulutuksen saatavuutta tässä yhtälössä yhtä tärkeänä kuin tulotasoa, ja aineistomme osoittaa, että näiden kohdalla esiintyy suurta epäoikeudenmukaisuutta monissa maissa.”
Korkea koulutustaso on yksi Suomen valteista. Se näkyy myös HDI-indeksissä. Kuva Kimmo Mäntylä / Lehtikuva.Tänä vuonna UNDP:n vertailuun osallistui yhteensä 187 maata. Parhaiten siinä pärjäsivät Norja, Australia ja Alankomaat, kehnoimmin Kongon demokraattinen tasavalta, Niger ja Burundi.
Suomi on HDI-vertailussa sijalla 22, mutta on viimeisen viiden vuoden aikana pudonnut listalla seitsemän sijaa alaspäin. Inhimillinen hyvinvointimme ei ole vähentynyt eikä HDI-indeksi laskenut, päinvastoin - muuta maat ovat vain onnistuneet kasvattamaan indeksiään Suomea nopeammin.
Esimerkiksi sijalla 13 oleva Hongkong on noussut listalla neljätoista sijaa ylemmäs sitten vuoden 2006.
Vaikka HDI-indeksi kuvaa hyvinvointia esimerkiksi pelkkää bruttokansantuotetta paremmin, täydellinen se ei ole. Se esittää suuret erot hyvin, mutta indeksiltään toisiaan lähellä olevien maiden vertailussa siitä ei juuri ole hyötyä.
Toisaalta HDI-indeksi on hyödyllinen, kun halutaan osoittaa, että esimerkiksi terveydenhuollon ja koulutuksen kehitys on mahdollista ilman nopeaa talouskasvuakin. Esimerkiksi taloudellisessa ahdingossa rämpivä Kreikka on listan sijalla 29.
UNDP:n Inhimillisen kehityksen raporttiin voit tutustua kokonaisuudessaan täällä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Human_Development_Index
Tuolta voi myös tilastoja katsella. Jostain syystä ne länsimaat jylläävät tuossa tutkimuksessa. Erot hyvinvointivaltioiden välillä ovat varsin pieniä (Norjaa lukuunottamatta), mutta kokonaiskuva kertoo aika lailla siitä, millainen yhteiskunta sitä hyvinvointia tuottaa. Top-30 -maissa on vain muutama länsimaiden ulkopuolinen valtio.
Kiinnitin huomiota otsikkoon tuloerojen kasvusta, jota tapahtuu kaikkialla maailmassa. (siitä asiasta parkumisen voisi jo lopettaa)
Jos emme halua tuloerojen kasvavan niin miksi sitten kasvatamme niitä ehdoin tahdoin. Ensinnäkin maissa joissa kansat asuvat ”lihapatojen” ääressä, niinkuin Suomi, ansioita nostellaan säännöllisin väliajoin vaikka tarve siihen on jo kauan sitten lakannut olemasta.
Ja toiseksi, mikä tollointa, joka ikinen nosto suoritetaan prosenteilla. Jos ansio on 1000 euroa (joltakin ajalta) ja korotus 1 % on ansion nousu kympin. ”Kovapalkkaisella” (1200) euroa sama prosentti
lisää ostovoimaa kahdellatoista eurolla. Siis tuloero kasvoi , olemmeko niin suuria tolloja, että emme tätä huomaa?
Kun tileillämme ja taskuissamme ei ole prosentteja vaan euroja, kympin korotus kaikissa tuloluokissa antaisi saman ostovoiman korjauksen kaikille (kun sitä nyt jatkuvasti halutaan korjata, vaikka en ymmärrä miksi, puhun nyt Suomesta).
Kaiken lisäksi media uutisoi yhtenä päivänä Suomea tasa-arvon kärkimaaksi ja toisena päivänä kerrotaan että Suomessa pomojen ansiot jäävät muista maista jälkeen. Uutiset lyövät toisiaan korville.
Jos halutaan säilyttää tuloerot vaikkapa nykyisellään, poistetaan prosentit, niin yksinkertaista se on.
Ei enää tarvitsisi tuhkassa kieriskellä.
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden verkkopalvelun toimittaja.
Lue kaikki kirjoittajan jutut
Otavamedia Oy
Maistraatinportti 1
00015 OTAVAMEDIA
Asiakaspalvelu
puh: +3589156665
fax: +35891566511
Avoinna: ma-pe klo 8.00-17.00
Verkkopalvelut
daimon kirjoitti:
Surullisinta näinä velkakriisien aikana on, että esim. ruoan tuotantoon, veteen, ilmastonmuutokseen ja niiden keskinäisiin yhteyksiin kiinnitetty pitkän aikavälin huomio on taas jäänyt taka-alalle. Loputtomiin niitä ei kuitenkaan voida tuonne jonnekin siirtää.