Trump ja Clinton tanssivat, Putin säestää pianolla – Presidentinvaalit ovat poliittisen satiirin aarreaitta

KOLUMNI: Mash up -huumorivideot kukoistavat internetissä. Ainut tapa kääntää parodiahyökkäys voitoksi on nauraa itselleen, kirjoittaa Pasi Kivioja.

Profiilikuva
Donald Trump
Teksti
Pasi Kivioja
Pasi Kivioja on median murroksesta ja mediataloudesta väitellyt YTT, vapaa toimittaja ja viestintäyrittäjä.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Yhdysvaltain vaaliväittelyt Donald Trumpin ja Hillary Clintonin välillä ovat poliittisen satiirin aarreaitta. Käydyt kaksi keskustelua ovat synnyttäneet muun muassa nykytekniikan mahdollistamaa mash up -huumoria, jossa yhdistellään videokuvaa ja ääntä eri yhteyksistä koomisen vaikutelman luomiseksi.

Mashupille ei ole vakiintunutta suomennosta. Sitä on kutsuttu muusaukseksi ja fuusaukseksi.

Eräässä tällaisessa muusausvideossa Trump ja Clinton on laitettu tanssimaan hassusti heidän kohdatessaan lavalla. Väliin on leikattu otoksia, joissa Venäjän presidentti Vladimir Putin säestää pianolla.

Toisessa fuusauksessa vaaliväittelyn ääniraita on korvattu Time of My Life -duetolla, ja ehdokkaat vaikuttavat laulavan toisilleen hempeitä. Hillarious!

Kysymys on yleisön tuottamasta sisällöstä, mutta on mahdollista, että myös kampanjakoneistot tuottavat mashupeja tietynlaisten mielikuvien luomiseksi. Silloin parodia muuttuu propagandaksi.

NBC-kanavan Saturday Night Live -viihdeohjelmassa on esitetty ehdokkaiden kohtaamisista ivamukaelmia, joissa Clintonia esittää koomikko Kate McKinnon ja Trumpia näyttelijä Alec Baldwin. Molemmat ovat opiskelleet esikuviensa maneerit riemastuttavan hyvin. Baldwin myös näyttää aivan Trumpilta.

Trumpin kerrotaan ottaneen ensimmäisen parodian hyvin, mutta toinen kerta ei enää naurattanut.

”Katsoin Saturday Night Liven poliittisen hyökkäyksen itseäni kohtaan. Aika lopettaa tylsä ja epähauska show. Alec Baldwinin esitys on surkea. Media manipuloi vaaleja!” kiukkuinen Trump tviittasi.

Poliittinen satiiri ja sen sisar parodia tarjoavat terapeuttista naurua vallanpitäjien alamaisille, joille huumori voi olla ainoa ase puolustautumiseen. Sananvapaudessa on erityinen sijansa satiirille, sillä jos nauru kielletään, vapaus menetetään.

Presidenttipeli on lopullisesti hävitty siinä vaiheessa, kun ehdokas suuttuu itseään koskevasta parodiasta ja vaatii ohjelman lakkauttamista.

Ainoa tapa kääntää parodiahyökkäys voitoksi olisi nauraa itselleen, mutta siihen ei ehdokkaan huumorintaju taipunut.

Eräs tviittaaja kuittasi tosikko-Trumpille nopeasti:

”Kunpa Alec Baldwin pyrkisi presidentiksi etkä sinä.”

 

Kirjoittaja Pasi Kivioja on Suomen tiedetoimittajien liiton jäsen, vapaa toimittaja, yrittäjä ja Suomen Kuvalehden Mediaansekaantuja-blogisti.