Loppuraportti: Venäläisvalmisteinen Buk-ohjus tuhosi malesialaiskoneen

Tapahtumien kulku selvitettiin tarkasti, mutta syyllisten etsiminen ja tuomitseminen jää muille.

Teksti
Jyri Raivio
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Hollantilaisvetoinen tutkintaryhmä vahvisti tiistaina lopullisesti viime vuoden heinäkuun 17. päivänä Ukrainassa maahan syöksyneen malesialaisen matkustajakoneen tuhon syyn. Kone ammuttiin alas venäläisvalmisteisella Buk-ilmatorjuntaohjuksella. Sen laukaisupaikaksi määriteltiin 25 neliökilometrin alue Ukrainan hallitusta vastaan sotineiden kapinallisten hallitsemalla alueella.

Tutkijoiden raportin julkaisi Hollannin onnettomuustutkintaviranomaisen DSB:n johtaja Tjibbe Joustra Gilze-Rijenin lentotukikohdassa. Joustran takana oli makaaberi näky: Boeing 777-matkustajakoneen eturunko, joka oli koottu ukrainalaisilta pelloilta ja kylistä löytyneistä hylyn osista.

Niiden yksityiskohtainen tutkiminen paljasti 15 kuukautta kestäneen suururakan aikana kiistatta tapahtumien kulun. Kone, Malaysia Airlines-lentoyhtiön vuoro MH17, lensi lentosuunnitelmansa mukaan vähän yli 10 kilometrin korkeudessa, kun Buk lähestyi sitä etuvasemmalta.

Ohjuksen 9N314M-tyyppinen taistelukärki räjähti koneen etusektorissa ja kylvi valtavalla voimalla tuhansia metalliesineitä lähiympäristöön. Sadat niistä osuivat ohjaamoon ja tappoivat heti kolme lentäjää. Ohjaamo-osa repeytyi irti muusta rungosta.

Yhdelläkään 298:sta koneessa olleesta ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia säilyä hengissä. Joustra tapasi tiistaiaamuna uhrien omaisia ja kertoi heille, että kaikki uhrit olivat menettäneet tajuntansa ja myös menehtyneet hyvin nopeasti hapenpuutteen ja paineistuksen äkillisen katoamisen johdosta.

 

Tämä kaikki oli selvää jo tutkinnan alkuvaiheessa. Se myös kerrottiin tutkintaryhmän väliraportissa. Tutkinnassa oli mukana asiantuntijoita seitsemästä maasta, myös Venäjältä. Sen edustajat eivät Joustran mukaan hyväksyneet lopputulosta vaan väittivät, ettei ohjuksen tyyppiä voi määritellä tarkasti.

Venäjä on koko ajan väittänyt, että MH17:n tuhosi ilmasta-ilmaan-ohjuksella Ukrainan ilmavoimien hävittäjäkone. Väite on koneen lentoradan ja tuhoutumispaikan perusteellakin mahdoton.

Sen kumosi tiistaina jälleen kerran myös Joustra. Hänen mukaansa tämäkin vaihtoehto tutkittiin. Se todettiin mahdottomaksi muun muassa siksi, ettei Ukrainan ilmavoimien koneesta ollut minkäänlaista tutkahavaintoa.

MH17:n onnettomuuden tutkijat pysyivät uskollisena tällaisen prosessin perusperiaatteelle: he selvittävät mitä tapahtui ja mitä siitä voitaisiin oppia. He eivät etsi syyllisiä.

 

Viimeistään loppuraportin jälkeen on selvää, että Ukrainan taivaalla tehtiin 17.7.2014 joukkomurha. Alkeellisinkin oikeustaju vaatii, että siihen syyllistyneet on saatava selville ja tuomittava.

Syyllisten etsiminen on poliisin ja tuomitseminen oikeuslaitoksen tehtävä. Venäjä on kuitenkin ilmeisen valmis torppaamaan kaikki yritykset saada syylliset tuomiolle. Venäläiset torjuivat YK:n turvallisuusneuvostossa jyrkästi ajatuksen erityisen kansainvälisen tuomioistuimen perustamisesta tätä tarkoitusta varten.

Tragediasta voidaan ottaa myös paljon oppia: esimerkiksi siitä, kuinka kriisialueiden ilmatilassa voidaan lentää siviilikoneilla. Joustra kertoi raportin esittelytilaisuudessa, että itäisen Ukrainan alueella oli turmaa edeltäneen kuukauden aikana ammuttu alas 16 sotilaskonetta. Ukrainan viranomaiset tiesivät, että kapinallisilla oli myös korkealle ulottuvia ilmatorjuntaohjuksia.

Silti Ukrainan ilmailuviranomainen piti ilmatilansa auki. Alin sallittu lentokorkeus oli ensin 26 000 jalkaa eli vajaat 8 kilometriä. Kolme päivää ennen MH17:n tuhoa se nostettiin 32 000 jalkaan eli 9 600 metriin. MH17 lensi 300 metriä alarajaa korkeammalla.

Joustran mukaan samana päivänä samassa ilmatilassa lensi jopa 160 siviilikonetta. MH17:n lähituntumassa oli ohjuksen osuessa kolme muuta matkustajakonetta. Buk olisi hyvin voinut osua mihin tahansa niistä.

Johtopäätös on selvä: Ukrainan olisi pitänyt sulkea sotatoimialueen ilmatila kokonaan siviilikoneilta. Ja viranomaisten on kiireesti rajoitettava siviilikoneiden operointia kriisialueiden ilmatilassa. Kansainvälinen siviili-ilmailuorganisaatio ICAO on jo tehostanut tiedon jakamista kriisialueilla lentämisestä, mutta se tuskin vielä riittää.