Kadonnut keidas: Tällainen oli Aleppo – ”Kaikki on mennyttä”

Miljoona ihmistä on ilman vettä. Historialliset kohteet on tuhottu.

Aleppo
Teksti
Aurora Rämö
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Armen Mazloumian ei ollut käynyt ulkona enää pitkään aikaan. Jalat olivat heikot, eikä Aleppossa voi kävellä kadulla pystymättä juoksemaan.

Taistelut alkoivat heinäkuussa 2012; Aleppo jakautui kapinallisten ja Syyrian hallituksen rintamalinjoihin.

Mazloumian kävi omistamansa hotellin terassilla polttamassa savukkeita ja huokailemassa. Kaikki kykenevät ja itsesuojeluvaistolla varustetut olivat paenneet, mutta Mazloumian ei lähtisi. Hän istuisi sukunsa elämäntyön ensimmäisessä kerroksessa loppuun saakka, sodan tai elämän, kumpi nyt tulisi aiemmin.

Toiseen kerrokseen hän ei jaksanut enää kiivetä omin avuin, vaikka siellä kaikki muistot Baron-hotellin loistosta olivat. Menneen maailman mahtipontiset sviitit, kultakruunut ja koristeelliset kaakelilattiat, isoisän valitsemat käsintehdyt matot, kaikki pölyn peitossa.

Edellisestä merkinnästä vieraskirjaan oli jo aikaa. Sen jälkeen oli tullut vain pakolaisia.

Video: Guardianin kauko-ohjattavan kuvauskopterin kuvaa Aleppon tuhoista.

 

Aleppo, vilkas kauppakaupunki Pohjois-Syyriassa Bagdadin radan varrella, ihanassa keitaassa, Otavan tietosanakirja tiesi kertoa vuonna 1943. Asukkaita 320 000.

Tuohon aikaan Pariisista pääsi ylellisellä Idän pikajunalla Istanbuliin ja Istanbulista Taurus Expressillä Syyriaan.

Varakkaat eurooppalaiset hienostoseikkailijat saapuivat junalla Aleppoon, yli 13 000 vuotta vanhaan kaupunkiin, joka kutsuu itseään maailman vanhimmaksi yhtäjaksoisesti asutetuksi paikaksi. Niin kutsuu pääkaupunki Damaskoskin, mutta Aleppon todisteet ovat säilyneet paremmin. Kymmenen kilometrin pituisia kauppakatuja basaarissa ei ole modernisoitu, eikä turkkilaisia kylpylöitä.

Aleppon vanha kaupunki, jonka tärkein nähtävyys on 1200-luvulla rakennettu linnoitus ja valtava moskeija, lisättiin vuonna 1986 Unescon maailmanperintökohteiden listalle.

Hienosto yöpyi aina Baron-hotellissa. Sitä varten se oli perustettukin: Mazloumian armenialaiset isoisovanhemmat poikkesivat muuten kosmopoliitin Aleppon kautta pyhiinvaelluksella Jerusalemiin ja huomasivat, ettei siellä ollut kunnollista yöpaikkaa lukuisille länsimaisille matkailijoille.

Pariskunta päätti jäädä: kotona olisi odottanut vain turkkilaisten vaino.

Hotellin nimeksi tuli Ararat, eikä sen takana ollut mitään. Hotelli oli kaupungin laita.

Pariskunnan kaksi poikaa laajensivat Araratin kolmikerroksiseksi palatsiksi ja vaihtoivat kyltit. Uusi nimi oli Baron. Se tarkoittaa armeniaksi herraa.

Hotelli Baron, ainoa ensiluokkainen hotelli, mainosjulisteessa luki. Keskuslämmitys, kokonaisvaltainen nautinto, erityislaatuinen sijainti. Ainoa, jota matkatoimistot suosittelevat.

Video: Al Jazeeran raportti Alepposta 19. elokuuta 2016.

 

Ja herroja tuli. Muutama vuosi uusien avajaisten jälkeen brittiläinen T. E. Lawrence varasi huoneen 202 kuudeksi yöksi. Hinta: punnan kultaraha per yö, plus kymmenen prosentin palvelumaksu.

Lawrence, arkeologi ja kirjailija, joka osallistui Osmanian valtakuntaa vastaan käytyyn arabikapinaan, tilasi huoneeseensa cordon rouge -samppanjaa, mutta jätti sen juomatta.

Maksamaton lasku on edelleen Baronissa näytillä.

Arabian Lawrenceksi kutsuttu sotilas osallistui näennäisesti muinaismuistojen kaivauksiin, mutta vakoili todellisuudessa saksalaisia, jotka rakensivat Taurus Expressin junarataa ulottumaan Bagdadiin saakka.

Kun osmaanit vetäytyivät Syyriasta, Mustafa Kemal Atatürk piti Baronia päämajanaan.

Lawrence ei ollut ainoa vakooja hotellissa, heitä oli joka lähtöön. Mazloumian isän Krikovin lempinimi oli Koko, joka juonsi juurensa brittivakoojan kanssa käytetyistä peitenimistä.

”Hei Ko-ko, tässä Bo-bo”, agentti tapasi aloittaa puhelunsa.

Kun Koko-isä puhui sodasta, joita kyllä riitti, hän tarkoitti ensimmäistä maailmansotaa. Sen seurauksena Syyria jaettiin pieniin osavaltioihin ja Aleppo siirtyi Ranskan vallan alle.

Vuonna 1944 kuningas Faisal I julkisti Syyrian itsenäiseksi Baronin parvekkeelta (kesti tosin vielä kaksi vuotta, ennen kuin Syyria itsenäistyi). Hän yöpyi huoneessa 215.

Leidejäkin kävi. Mazloumian tapasi vakiovieraan Aghata Mallowanin vuonna 1956. Rouva oli ehtinyt käydä hotellissa jo kahden vuosikymmenen ajan, mutta Mazloumian oli liian nuori tietääkseen, kenestä oli kysymys.

Lady Mallowan saapui aina arkeologimiehensä kanssa ja kirjautui tämän sukunimellä. Omalla nimellään, Christienä, hän julkaisi kirjojaan, joista yhden, Idän pikajunan arvoituksen, hän oli kirjoittanut kokonaan Baronissa. Muilla reissuillaan Agatha Christie auttoi miestään kaivauksissa. Osa heidän löytämistään esineistä on talletettu Aleppon kansallismuseoon, joka sijaitsee korttelin päässä Baronista.

Vieraskirja täyttyi nimistä: Charles de Gaulle, David Rockefeller, Reza Shah, kaikki Syyrian presidentit Nureddin al-Atassia lukuun ottamatta.

Kun Syyria muodosti Egyptin kanssa Yhdistyneen arabitasavallan vuonna 1958, Egyptin presidentti Gamal Abdal Nasser piti puheensa Baronin aulassa. Elegantit pylväät ja orientaaliset ovenkaaret olivat sopivan kuninkaallisia sellaiseen.

Aleppo kasvoi hotellin ympärille. Baronin katu on nykyään yksi kaupungin pääkaduista. Asukkaita 5,3 miljoonaa.

Video: Aleppo ennen ja nyt. Matkailijan kooste Youtubessa.

 

Nyt on vain jihadisteja, hallitusta ja sotaa pakenevia syyrialaisia. Pakolaiset nukkuvat Baronin sängyissä, joihin on painautunut ihmisen muoto. Heitä on kaikkialla: seitsemäntoista valtavan kokoista opiskelija-asuntolaa on valjastettu väliaikaiseksi turvapaikaksi.

Etulinja on kulkenut vuosia muutaman metrin päässä Baronista. Katosta varisee betonia. Kun sataa, sataa sisään.

Marraskuussa 2014 Mazloumian oli jo luovuttanut.

”Täällä ei ole mitään, mikä herättäisi yhtään toivoa, päinvastoin”, hän sanoi Daily Mail -lehdelle. Hän oli tuolloin 63-vuotias.

Kansallismuseo oli sulkenut ovensa heti kun sota alkoi. Vanhan kaupungin historiallinen basaari paloi kranaatin osuttua. Ainakin 700 liikettä tuhannesta tuhoutui. Linnoitus on vaurioitunut, moskeijan 45-metrinen minareetti maan tasalla. Jäljellä on pelkkää rauniota.

Tulitauoista ei tule mitään. Kun Syyrian hallitus aloitti Venäjän tukemana ilmaiskut uudelleen syyskuussa 2016, yli miljoona ihmistä jäi ilman vettä. Yli 400 ihmistä on kuollut. Unicefin mukaan viikossa on kuollut 96 lasta. 233 on haavoittunut.

”Kaikki on mennyttä. Parhaat vuodet ovat takana”, Mazloumian sanoi Telegraphille vuonna 2014.

Tammikuussa 2016 hän kuoli sydänkohtaukseen. Hotellille ei ole jatkajaa.

Video: CNN:n reportaasi Alepposta.

 

Lähteet: Los Angeles Times 7.7.1986, New York Times 24.2.1990, Patrick Seale: Asad of Syria – The Struggle of the Middle East (1988), Michael Quentin Morton: In the Heart of Desert (2006), Philip Mansel: Aleppo – The Rise and the Fall of Syria’s Great Merchant City (2016).

 

Juttu julkaistu 1.10. klo 8.30, juttua muokattu 3.10. klo 11.16: Taistelut Aleppossa alkoivat heinäkuussa 2012, ei helmikuussa 2012.