María del Carmen Ramírez Sierra uskoo rauhanneuvottelujen etenemiseen. Kuva Markus Pentikäinen.

Lähes 50 vuotta jatkuneen sisällissodan lopettaminen voi lopulta onnistua, uskoo selkkauksen keskellä elävä rauhanaktivisti.

Kolumbialainen ihmisoikeus- ja rauhanaktivisti María del Carmen Ramírez Sierra, 53, ei aikaile vastatessaan kysymykseen, mitä olojen kohenemiseen hänen asuinseudullaan Araucan maakunnassa tarvitaan.

”Vain rauhaa. Ennen sitä ei mikään Kolumbiassa kohene pysyvästi.”

Kolumbiassa on käyty sisällissotaa vuodesta 1964 lähtien. Selkkaus on viimeinen jäänne Latinalaisen Amerikan sotilasdiktatuurien ja kylmän sodan aikaisista viidakkosodista.

Toiveet sodan lopettamiseksi ovat nyt korkeammalla kuin aikoihin, Ramírez arvioi. Presidentti Juan Manuel Santos ilmoitti, että hallitus ja sitä vastaan sodan alkuajoista asti taistellut vasemmistolainen sissiliike Farc käynnistävät lokakuun alussa rauhanneuvottelut. Farcin johtaja Rodrigo Londoni Echeverri vahvisti tiedon. Myös toiseksi suurin sissiliike ELN on valmis neuvotteluihun, hallitus sanoo.

Neuvottelut alkavat Oslossa, josta ne siirtyvät Havannaan. Norjan, Kuuban ja Venezuelan välityksellä osapuolet ovat sopineet tiekartasta, jonka tavoitteiden ja aikataulun mukaan Kolumbia on tarkoitus ohjata askel askeleelta rauhaan.

Aselepo ei käy

Farc taipui neuvotteluihin, koska Yhdysvaltain tukema hallituksen sota huumekauppaa vastaan on heikentänyt sitä.

Sissijärjestö on rahoittanut toimintaansa huumetuloilla. Niiden ehdyttyä Farc on viime vuosina kärsinyt sarjan raskaita sotilaallisia tappioita. Järjestön edellinen johtaja Alfonso Cano sai surmansa yhteenotossa. Myös julkinen mielipide on kääntynyt sissejä vastaan, sillä Farc kerää tuloja entistä enemmän ihmiskaappauksilla.

Neuvottelutietä tasoittaa tuore laki, joka rajoittaa sotarikosten ja sodanaikaisten ihmisoikeusloukkausten tutkintaa ja rankaisemista.

Sitä mutkistaa Santosin päätös jatkaa sotaa Farcia vastaan myös neuvottelujen ajan, jos sissijärjestö ei julista yksipuolista aselepoa. Farcille ei presidentin mukaan ”anneta tuumaakaan maata”, toisin kuin vuosina 1998 – 2002, jolloin sotaa viimeksi yritettiin lopettaa. Silloin hallitus myönsi Farcille laajoja itsehallinnollisia turva-alueita. Niiden suojissa sissiliike vahvisti iskukykyään, kunnes oli taas valmis täysimittaiseen sodankäyntiin.

Farcin mielestä aselepo ei voi olla ennakkoehto vaan neuvottelutulos. Sissijärjestöllä on yhä 8 000 asemiestä, ja se on viime aikoina taas kiihdyttänyt iskujaan saadakseen vahvemman neuvotteluaseman.

”Sodan jatkaminen on suuri riski, mutta ehkä niin on pakko toimia, koska edellinen yritys oli farssi.”

”Toisen ongelman muodostavat Kolumbian useat puolisotilaalliset asejoukot, joita presidentti tai viranomaiset eivät kykene valvomaan”, Ramírez muistuttaa.

Hän uskoo, että neuvottelujen epäonnistuminen ei toistu, jos tavallinen kansa kytketään tiiviimmin mukaan.

”Tällä kertaa osapuolet näyttävät vilpittömiltä aikeissaan. Mikä tärkeintä, nyt rauhanhankkeella on myös meidän kansalaisten vahva tuki.”

Metan maakunta kuuluu Farc-sissijärjestön valtapiiriin. Lapsen leikkivät sotapäällikön mainoksen edustalla. Kuva Mvphotos / Polaris.

Pelon maakunta

Helsingissä syyskuun alussa vieraillut Ramírez on pohjustanut sovinnontekoa kylätasolla vuosien ajan. Hän edustaa alueensa pienviljelijöiden liikettä ACA:ta ja vetää Araucassa useita Suomen Lähetyssseuran tukemia rauhantyö- ja ihmisoikeushankkeita.

Koillis-Kolumbiassa sijaitseva Arauca on maan väkivaltaisin ja militarisoiduin alue. Siellä ovat läsnä Kolumbian konfliktin kaikki osapuolet: Farc, ELN, niiden vastavoimaksi luodut äärioikeistolaiset puolisotilaalliset joukot, useat yksityiset asekaartit, armeija ja turvallisuuspoliisi. Viime vuonna alueella tapahtui 216 aseellista välikohtausta.

”Konflikti vaikuttaa syvästi kylien arkeen”, Ramírez sanoo.

Kodin tai kylän alueelta ei toisinaan voi liikkua muualle kuukausiin. Henkilömiinoja kylvetään teille ja pelloille varoituksetta. Tapahtuu salamurhia ja pahoinpitelyjä, ihmisiä katoaa turvallisuusjoukkojen tarkastuspisteillä ja asuinalueille tehdään pommi-iskuja, Ramírez kuvailee. Maakunnalle nimensä antaneet arawak-intiaanit on ajettu nurkkaan.

”Ihmisoikeuksia ei kunnioiteta. Tappaminen ilman rangaistuksia kiihtyi huumesodan alettua. Tappajia ovat aina ’ne muut’, tuntemattomat naamiomiehet. Meihin aktivisteihin kohdistuu jatkuvia uhkauksia. Kaikkein haavoittuvimpia ovat silti naiset, joita hyväksikäytetään kaikin tavoin.”

Ramírez kertoo, että hänen violetti t-paitansa on aktivismin merkki.

”Se on kansainvälisen naistenpäivän symboli, mutta myös oman päivittäisen taistelumme vertauskuva.”

Neljän lapsen äiti Ramírez muistuttaa, että myös pojat ja nuoret miehet joutuvat jatkuvasti vaikeiden valintojen eteen.

”Heitäkin hyväksikäytetään houkuttelemalla järjestelmällisesti milloin minkäkin asejoukon jäseniksi. Ja kun heidät on vedetty selkkauksen osapuoleksi, paluu kouluun tai maatöihin on mahdotonta. Siksi rauhan takeeksi ei riitä pelkkä aseistariisunta. Tarvitaan sovitteluohjelma, joka tasoittaa heidän hyväksymistään takaisin yhteiskuntaan.”