Venäjän älymystö jyrähti: ”Sotilaalliset hourekuvat järjettömiä – nykyjohto epäpätevää”

Tilanne maassa on jännittynyt ja huolestuttava, sanovat kansalaiset tutkimuksissa.

Venäjä
Teksti
Anne Kuorsalo
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

”Päätöksentekijöitä huolestuttavat täysin järjettömät sotilaalliset hourekuvat”, tykittää Venäjän johtaviin taloustieteilijöihin kuuluva Konstantin Sonin Fontanka.ru haastattelussa, jonka teemana on maan sotilasbudjetti.

Budjettia on puolustusta lukuun ottamatta leikattu 10 prosentilla. Lisäksi armeijan menot ovat alkuvuonna olleet jopa kaksinkertaiset viime vuoteen verrattuna.

Sonin toimii Moskovan arvostetun talouskorkeakoulun (VSE) apulaisrehtorina. Hänen mielestään puolustusbudjetin kasvu on seurausta vääristä prioriteeteista. Venäjä ei tarvitse sijoituksia militarismiin, sillä se on haitaksi taloudelle, koska se vie rahaa muilta sektoreilta ja johtaa lopulta vakaviin vääristymiin.

Sonin voi puhua suunsa puhtaaksi, sillä hän muuttaa ensi syksynä Yhdysvaltoihin. Saman korkeakoulun edellinen rehtori Sergei Gurijev lähti jo viime vuonna Pariisiin.

Haastattelussa nykytilanne rinnastuu Neuvostoliiton viime vuosiin. Soninin mukaan Neuvostoliiton talouden romahdukseen liittyi juuri se, että tuottamattomat sotilasmenot alkoivat syödä yhä enemmän ja enemmän maan resursseja.

Taloustieteilijän mukaan normaalissa tilanteessa puolustusbudjetin suuruuden päättää parlamentti ja rahoituksen toteutumisesta vastaa valtiovarainministeriö.

”Meillä päätöksiä tekevät henkilöt, joiden oma erikoisala on sotilaallinen tai turvallisuuteen liittyvä. He ovat epäpäteviä ratkaisemaan näitä asioita. Sotilaat eivät voi päättää, paljonko pitää käyttää puolustukseen.”

 

Sonin kiinnittää huomiota myös siihen, miten osa päätöksentekoon osallistuvista hyötyy nykyisistä painotuksista.

Sama näkökulma nousee esiin Soninin kollegan ja samalla kohtalotoverin Sergei Gurijevin analyysissa, jossa pohditaan, miksei Venäjän eliitti tee mitään, vaikka on – toisin kuin tavalliset kansalaiset – perillä maan talouden heikoista näkymistä.

Moskovan talouskorkeakoulun entinen rehtori tulkitsee New Timesissa osan eliitistä pelkäävän, että vallanvaihdos voisi johtaa omien etujen kannalta vielä huonompaan vaihtoehtoon. Laskelman taustalla on arvio siitä, ettei nykyjohto luovu vallasta vapaaehtoisesti.

Toisaalta osalle eliittiä ei Gurijevin mukaan edes ole olemassa muuta tietä kuin lojaalisuus nykyjohdolle, sillä tehdyistä rikoksista voisi uusien valtaa pitävien myötä seurata tuomioita. Lisäksi tuki nykyjohdolle varmistaa taloudellisen menestyksen.

Oppositioon siirtyminen merkitsee eliitinkin jäsenille sortotoimia ja päälle vielä riskiä omaisuuksien menetyksistä. Ainoa vaihtoehto kriittisille on maastamuutto, kirjoittaa maanpakolainen omasta kokemuksestaan.

Gurijevin päätelmä on armoton: valtaapitävät tekevät kaikkensa estääkseen älylliseen eliittiin kuuluvia paljastamasta kansalaisille, miten epäpätevää nykyjohto on.

 

Kansalaiset voivat olla myös haluttomia kuulemaan Gurijevin kriittistä viestiä.

”Enemmistö meistä ei itse halua vapautta, koska ei ole siihen oikein valmiita eikä varsinkaan vastuullisuuteen, jonka se tuo mukanaan”, arvioi Pietarissa ilmestyvän Nevskoe Vremja -lehden Sergei Atšildijev.

Hän erittelee laajassa jutussa tuloksia, jotka saatiin myös Venäjällä tehdyssä yleiseurooppalaisessa kyselytutkimuksessa Eurobarometri 2014. Atšildijev on poiminut siitä kiintoisia tietoja.

Esimerkiksi 70 prosenttia vastaajista vaatii verorahojen ohjaamista ensisijaisesti terveydenhoitoon. Vain kolmannes on tyytyväinen 13 prosentin tasaveroon.

Lisäksi 44 prosenttia moskovalaisista, 34 prosenttia Dagestanissa ja 27 prosenttia Leningradin alueen asukkaista katsoo, että poliisin työntekijät ovat uhka tavallisten kansalaisten turvallisuudelle.

Mielialojen yleisen muutoksen puolestaan paljastaa Venäjän Tiedeakatemian sosiologian laitoksen tutkimus, jossa peräti 64 prosenttia luonnehtii tilannetta maassa jännittyneeksi ja huolestuttavaksi, kun vuosi sitten samaa sanoi 53 prosenttia. Silloin 33 prosenttia kuvasi oloja normaaleiksi ja rauhallisiksi, nyt tätä mieltä on vain 22 prosenttia vastaajista.

Erityisen huolestuneita ovat 40–60-vuotiaat.

Jopa 69 prosenttia katsoo, että maassa tapahtui viime vuonna kielteisiä muutoksia. Kehitystä piti myönteisenä 24 prosenttia, vaikka vielä puoli vuotta sitten suunta näytti myönteiseltä 45 prosentille ja kielteiseltä 43 prosentille vastaajista.

Tuleva huolestuttaa niin ikään venäläisiä: 59 prosenttia odottaa vaikeita aikoja ja vain 19 prosenttia on toiveikkaita optimisteja.

 

Venäjän johtoa lohduttaa kuitenkin kyselystä paljastuva tieto, miten venäläisten käsitykset ongelmien syistä ovat muuttuneet.

Tällä hetkellä vaikeudet kytkee ulkoisiin uhkiin ja tekijöihin 79 prosenttia vastaajista, kun näin ajattelevia oli 42 prosenttia 2013. Silloin syitä piti kotimaisina 58 prosenttia, nyt ainoastaan 21 prosenttia on tätä mieltä.

Tutkimusta selostavan Venäjän hallituksen lehden Rossijskaja gazetan haastattelussa Tiedeakatemian sosiologian laitoksen johtaja Mihail Gorškov katsoo, että ihmiset ovat ymmärtäneet, miten kaikesta pitää maksaa, myös valtion ulkopoliittisista menestyksistä.

Gorškov vertaa tilannetta aikaisempiin kriiseihin, jolloin valtaapitävien auktoriteetti oli alhainen. Nyt sen sijaan presidentti Vladimir Putinilla on akateemikon mukaan erityisesti Krimin jälkeen ”voittajan” maine eikä voittajia tuomita vaan heihin luotetaan ja liitetään toiveikkuus.

Gorškovin mukaan isänmaallinen mobilisointi merkitsee sitä, että ihmiset katsovat läpi sormien monia tilapäisiksi koettuja vaikeuksia mutta asenne ei kestä loputtomiin.

Toinen tuloksia analysoiva sosiologi Vladimir Petuhov viittaa siihen, miten Krimin liittäminen on vedonnut ihmisten arkkityyppisiin ajattelumalleihin. Niiden mukaan Venäjän pitää palauttaa itselleen suurvallan ja auktoriteetin asema maailmassa.

Presidentti, armeija ja kirkko vievät kärkisijat kansalaisten arvostusten listalla. Petuhov kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että vaikka vanhoilliset ajatukset miellyttävät monia sanoissa, ihmiset eivät silti ole valmiita alistumaan pelkiksi koneiston osiksi jääviksi muttereiksi.