SK 25 vuotta sitten: Ukraina ehkä itsenäistyy, mutta mitä se tarkoittaa – ja miten käy Krimin?

SK:n arkistoista: Vuonna 1991 Neuvostoliitto natisi liitoksistaan, ja Ukrainalla oli ratkaiseva asema alueen tulevan suunnan määrääjänä.

Donetsk
Teksti
Risto Repo
Kuvat
Markku Niskanen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vuosi 1991 oli suurten muutosten aikaa viimeisiä hetkiään eläneen Neuvostoliiton alueella. Ukraina toimi vaa’ankielenä monen muun tasavallan suhteen; mitä Ukraina teki, muut seurasivat perässä.

Uusi maailmanpoliittinen tilanne oli kuitenkin vielä täynnä avoimia kysymyksiä, ja myös tuolloin Krimin ja Donetskin alueen tulevaisuus oli ratkaisematta. Suomen Kuvalehti kävi Ukrainassa selvittämässä, mitä ukrainalaiset maan tulevasta suunnasta ajattelivat.

Reportaasi ilmestyi tasan 25 vuotta sitten SK:n numerossa 42/1991 (18.10.1991) otsikolla ”Ranskan kokoinen maa”. Julkaisemme artikkelin nyt uudelleen lyhentämättömänä.


Ranskan kokoinen maa

Ukraina on kaivosteollisuuden ja maatalouden suurvalta. Pinta-alaltaan se on suurempi kuin Ranska. Asukasluvultaan se on vain hieman Ranskaa pienempi. Se on YK:n täysjäsen, joka Neuvostoliiton vallankaappauksen jälkeen julistautui itsenäiseksi. Nyt ihmetellään, mitä se tarkoittaa.

Aleksandr Hurtavoi ratsailla, Vladimir Kovaltsuk, Anatoli Firsov ja Vasili Kukla kärryillä istuen yrittävät piiskoja läiskyttäen, kirouksia huudellen saada ”Leninin tie” kolhoosin 800-päistä karjaa tien yli.

Kuvaaminen saa kärrymiehet pysäyttämään hevosensa, naureskeIemaan ja lopulta ällistymään: ”Suomesta asti, vain meitä kuvaamaan?” Firsov nousee kärryistä, vaihdetaan kompia, puolin ja toisin. Karjan pöllytellessä loputonta lakeutta pamautan kysymyksen: ”Miten on, tämä Ukrainan itsenäisyys?”

Firsov astahtaa askeleen taaksepäin, kohottaa katseensa, karaisee kurkkuaan ja vastaa:

”Ukrainan ei tulisi riippua Venäjästä. Venäjän ei tulisi riippua Ukrainasta. Mitä tuotetaan, käytetään itse. Jos jää yli, myydään. Täysi itsenäisyys tulee olla.”

Hän nousee takaisin kärryihin, joissa, käy ilmi, on vielä yksi mies pitkällään suuren tonkan vieressä.

”Hän lepää.”

Vielä herjahuuto Hurtavoille tämän ”kirgiisihatun” vuoksi, ja kenties siksi, että tämä karjan häntäpäätä samoin hevosella ajavan Sergei Kovaltsukin kanssa tuntuu tekevän varsinaisen työn.

Karja jatkaa Hurtavoin ja Kovaltsukin ajamana matkaansa, kärrymiehet ajavat läheiseen, tiheäkasvuiseen metsikköön, josta pian alkavat kuulua pontevat, toimessa olosta kauemmaksikin kertovat piiskan läiskähdykset.

Vain ilta-auringon säteen häpeilemätön välähdys paljastaa hetkeksi pienen metsikön pikkuisen salaisuuden.

Itsenäistymisjulistus

Noin kuudenkymmenen kilometrin päässä tältä kolhoosilta sijaitsee Kiova, Ukrainan pääkaupunki, jonka nimeen kytkeytyy ensimmäisen Venäjän – tai idän slaavilaisheimojen – valtion, Kievin Rusin synty. Kiovaa sanotaan yhä Venäjän kaupunkien äidiksi.

Samassa kaupungissa noin tuhat vuotta myöhemmin, 24.8.1991 heti elokuun vallankaappauksen jälkeen tehtiin päätös Ukrainan julistautumisesta itsenäiseksi. Päätös tulee vielä vahvistaa joulukuun 1. päivänä pidettävällä kansanäänestyksellä.

Kun Neuvostoliiton reuna-alueet muutama vuosi sitten aloittivat itsenäistymisliikehdintänsä, useimmat vilkuilivat ennen muuta siihen, alkaako sama prosessi Ukrainassa.

Baltian, Moldavian tai Gruusian irtautuminen olisi ehkä ollut isku vanhalle imperiumille, mutta ei olisi sitä kaatanut. Ukraina on toinen juttu.

Ukraina on poikkeuksellisen hedelmällistä, ns. mustan mullan aluetta. Se on ollut Venäjän perinteinen vilja-aitta, jolta Neuvostoliitto on saanut lähes kolmanneksen kaikesta lihasta ja voista, puolet vihannesöljystä ja kaksi kolmannesta sokerista.

Ukrainan hiilituotannon osuus on ollut 25, valuraudan 41, rautamalmin 46 ja teräksen 34 prosenttia Neuvostoliiton koko tuotannosta. Tasavalta on tuottanut raaka-aineita muille tasavalloille, saanut niiltä valmiita tuotteita takaisin. Ukrainassa on tärkeää sotateollisuutta ja ydinohjussiiloja, tiettävästi noin 200.

Täyttä itsenäisyyttä ajavan Ruh-liikkeen näyttävistä mielenosoituksista huolimatta kansanäänestys Neuvostoliiton säilyttämisestä viime maaliskuussa antoi tuloksen, joka todisti liittoon kuulumisen puolesta.

Liitossa pysymisen yhtenä takeena on pidetty parlamentin kokoonpanoa, jossa enemmistö on ollut kommunisteilla. Vaikka puolue on nyt Ukrainassa ”lopullisesti” kielletty, Narodnaja Radalla, oppositiota yhdistävällä liikkeellä on edelleen vain noin neljäsosa parlamenttipaikoista.

Irtautumishaluja uskottiin hillitsevän myös sen, että vaikka väestöstä 3/4 on ukrainalaisia, suuri osa heistä on etenkin tasavallan itäosissa vuosien saatossa ”venäläistynyt” ainakin kieleltään. Itsenäistymisliike on ollut vahvaa lännessä, heikkoa tai olematonta idässä.

Kolhoositori Kiovan keskustassa pursuaa vihanneksia, hedelmiä ja lihaa. Se on paremmin varustettu kuin Moskovan paras vastaava tori, mutta hinnat ovat puolet Moskovan hinnoista.

Ukrainalaiset Aleksandr Solovjov ja Anatoli Sumtsuk myyvät torilla kolhoosinsa tuottamaa lihaa. Itsenäistymisjulistukseen he suhtautuvat varauksellisesti.

”On eletty niin kauan yhdessä. Jos siteet katkeavat, ei siitä mitään tule.” He sanovat kannattavansa itsenäisyyttä periaatteessa, mutta myös tasavaltojen välistä liittosopimusta.

Vihanneksia myyvän venäläisen Vera Koskovan puhe puolestaan paljastaa kaksikin ajankohtaista ongelmaa. Hän tullut Krimiltä, jatkossa kiellettiin tulemasta.

Krim on oma ongelmansa. Se siirrettiin vuonna 1954 ”sama mitä kenellekin kuuluu muodollisesti” -mielialoissa osasta Venäjää osaksi Ukrainaa.

Tämän vuoden tammikuun 20. päivänä pidetyssä kansanäänestyksessä enemmistö krimiläisistä kannatti autonomian palauttamista, ja Krimin alistamista suoraan Moskovalle. Itsenäistymisjulistuksen jälkeen ”Tammikuun 20. päivän liike” on entistä pontevammin vaatinut Krimin irrottamista Ukrainasta ja uutta kansanäänestystä.

Itsenäisyyden puolella

Tapahtumat etenevät nyt nopeasti ja tavalla, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Heti itsenäistymisjulistuksen jälkeen parlamentin puheenjohtaja Leonid Kravtsuk lähetti 27:lle Ukrainan kannalta ”ensisijaiselle” valtiolle selvityksen uuden itsenäisen valtion ulkopoliittisista pyrkimyksistä. Hän on ehtinyt käydä jo Saksassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Ranskassa etsimässä tukea itsenäistymispyrinnöille ja solmimassa suoria talous- ja poliittisia suhteita.

Kotimaahan palattuaan hän on kertonut, että ”ei ole epäilystäkään siitä, etteikö länsi tunnustaisi Ukrainaa itsenäisenä hallintona, jos ihmiset äänestävät itsenäisyyden puolesta joulukuun 1. päivän kansanäänestyksessä”.

Ukrainan tiedeakatemian muutama viikko sitten tekemän mielipidetiedustelun mukaan 63 prosenttia tasavallan väestöstä kannattaisikin täyttä itsenäisyyttä, vain 17 prosenttia haluaisi nähdä Ukrainan osana Neuvostoliittoa.

Mutta toisaalta tilanne nyt on erilainen kuin mitä se ehkä on joulukuun alussa.

Lännen kanta taas lienee varovaisempi, kuin mitä Kravtsuk on presidentinvaalikampanjaansa vauhdittaessaan selvittänyt. Yksi kasvava huolenaihe on ydinaseet.

Niiden osalta Ukrainasta on ehditty viestittää jo monenlaista. Ensin julistauduttiin (tulevaisuuden) ydinasevapaaksi alueeksi. Sitten niin Kravtsuk kuin monet parlamentaarikotkin ovat asettuneet vastustamaan ydinaseiden siirtämistä tasavallasta pois ”toiseen tasavaltaan”, siis Venäjälle.

Ukrainan puolustusministerin K. Morozovin mukaan tulevalla Ukrainan armeijalla – jonka vahvuudeksi on esitetty 450 000 miestä – ”ei koskaan tulisi olemaan ydinaseita”. Ydinasejoukot irrotettaisiin tulevan keskusvallan komentoon, jossa Ukraina olisi mukana. Vaikutusvaltaisen eversti Vilen Martirosjanin mukaan taas strategiset ohjus- ja ilmapuolustusjoukot olisivat ”jonkin aikaa” keskuksen ja tasavallan yhteisessä komennossa.

Parlamentaarikoista osa on alkanut vaatia Ukrainan omia ydinasevoimia.

Viestien vaihtelevuuteen vaikuttaa paitsi poliittinen peli Ukrainan sisällä, Venäjän aina vain sekavammaksi käyvä tilanne. Muissa tasavalloissa on alettu oikeutetusti tuntea yhä suurempaa pelkoa siitä, että kenen kanssa kohta kenties ollaan tekemisissä. Omat ydinaseet mielletään ainakin propagandassa keinoksi ”suojata omat turvallisuusedut” suhteessa Venäjään, josta on esitetty jo aluevaatimuksiakin. Ja joka tapauksessa ne ovat kaupantekoväline tasavaltojen keskenäisiä suhteita järjesteltäessä.

Mutta kun epävarmuus ja epäluuloisuus lisääntyvät, sitä hankalammaksi ovat käyneet neuvottelut paitsi poliittisista, myös taloudellisista sopimuksista entisten neuvostotasavaltojen välillä. Sitä tiukemmin kukin tasavalta on keskittynyt pelastamaan itseään. Tuloksena on kierre, jossa itsenäistymislogiikka painaa tasavaltojen johtajia asettamaan yhä kovempia ehtoja mahdolliselle liitolle. Se hidastaa sopimuksentekoprosessia, mikä puolestaan kärjistää mielipiteitä yhä enemmän tasavaltojen sisällä.

Vaikka monet tässä haastatelluista pitivät Ukrainan kommunistijohtoisen parlamentin – ja etenkin sen johtajan, entisen puolueideologi Kravtsukin – salamannopeaa kääntymistä itsenäisyyden kannalle ”taktiikkana”, kysymys on pikemminkin prosessista, joka etenee omaa vääjäämätöntä latuaan.

Siksi Ukrainan parlamentin edustajat tuntuivat suhtautuvan täyden itsenäisyyden toteutumiseen paljon selvempänä asiana kuin kadunmiehet.

Jumalan oudot polut

”Ukrainan itsenäisyys toteutui hyvin oudolla tavalla. Jumala käytti siinä niitä kahta voimaa, jotka tapasivat taistella hyvin voimakkaasti itsenäisyyttä vastaan: Moskovaa ja kommunistista puoluetta.”

Ruh-johtaja Ivan Dratsin, 55, puheesta kuultaa lievä katkeruus. Kolmekymmentä vuotta puolueessa ollut, Liettuan taloussaarron aikana siitä eronneen Dratsin johtama liike kävi muutaman vuoden ajan katkeraa itsenäisyystaistelua parlamenttienemmistöä vastaan.

Itsenäisyysjulistuksen jälkeen oppositio menetti yhtäkkiä vahvimman valttinsa.

”Se oli shokki, josta kaikki eivät ole vieläkään toipuneet.” Dratsin mukaan ”kommunisteilla” on puolueen lopettamisesta huolimatta yhä maassa kaikki valta-asemat käsissään.

”Toisaalta opposition tulisi tukea itsenäisyyttä, mutta toisaalta sen tulisi estää sitä tulemasta punaiseksi.”

Toisin kuin useimmat muut, Drats pitää edessä olevaa kansanäänestystä huonona asiana.

”Enemmistö asettuu itsenäisyyden kannalle. Mutta ongelma on se, että äänestystulos sellaisilla alueilla kuin Donbassissa tai Krimillä saattaa poiketa olennaisesti muusta. Siellä saatetaan sanoa, että heitä raahataan väkisin itsenäisyyteen.”

Drats panee toivonsa siihen, että hänen Ukrainaa demokraattisempana pitämänsä Venäjä ”roikkuu päällämme ja pakottaa nopeuttamaan yksityistämistä”. ”Myös lännen apu kytkeytyy Ukrainan demokratisoitumiseen.”

Joulukuun presidentin vaaleissa Ruhin pääehdokas on Vjatsheslav Tshernovil, mutta Drats ei torju Kravtsukikaan. ”Hän on taitava, lahjakas ja suvaitsevainen. Hänestä saattaa kehittyä jopa demokraattisempi kuin Tshernovilistä.”

Rajat kiinni

Myös parlamentin suurimman, lähinnä kommunisteista muodostuvan ”Enemmistön” parlamenttiryhmän johtaja Aleksandr Moroz uskoo Ukrainan täyteen itsenäistymiseen. Vallankaappaus, ”seikkailu Moskovassa” oli viimeinen pisara.

Hän perustelee, miksi Ukraina on ottanut rajoillaan käyttöön tullitarkastukset, ja miksi maataloustuotteiden aikaisempi vapaa vienti on lopetettu.

”Palkat ja hinnat ovat Ukrainassa matalammat kuin muissa tasavalloissa. Myös säästöjä on vähemmän. Kulutustavaratilanne on ollut kuitenkin parempi kuin esimerkiksi Venäjällä.” Jotta tuotteet eivät olisi valuneet ulos, käyttöön otettiin kupongit, ja kun järjestelmä kuukaudeksi väärennösten vuoksi jouduttiin keskeyttämään, tavarat hävisivät taas.

Moroz on pitkään kannattanut Ukrainan omaa valuuttaa, ja uskoo myös muiden tasavaltojen päätyvän siihen.

”Grivna”

”Oman rahan, grivnan tulisi olla itsenäisyyden yksi symboli, ja sillä tulisi suojella omia markkinoita”, taloustutkija Anatoli Galtinskij sanoo.

Kyse ei kuitenkaan ole vain omien seteleiden painamisesta vaan rahareformista ”joka tyydyttäisi markkinatalouden vaatimukset”. ”Me tarvitsemme 4 miljardia seteliä. Voimme painaa ne joko ulkomailla tai sitten rakentaa oman rahapainon. Keskus ei niitä suostu painamaan” (ruplia painetaan jo nyt kolmivuorotyönä 7 päivää viikossa Neuvostoliiton rahapainossa).

Mutta uusi rahakaan ei ratkaisisi perusongelmaa. ”Jotta raha olisi vahva, tavaraa tulisi olla kylliksi markkinoilla.”

Galtinskijn ratkaisu olisi ruplan ja grivnan rinnakkainen olemassaolo, jossa grivnaa käytettäisiin markkinoiden siinä osassa ”jossa tavaramassa on kyllin suuri”.

Liiton mitassa valuuttojen tulisi olla ”kelluvia” markkinoiden ratkaistessa niiden vaihtosuhteen.

Galtinskijn mielestä tulisi luoda kansain-välinen rahasto Ukrainan oman valuutan perustamiseksi. ”Olemme tehneet niin paljon valtion luodaksemme, että tarvitsemme tukea sen säilyttämiseksi.”

Talouskierre

Ukrainan ryhdyttyä rajoittamaan elintarvikkeiden vientiä Venäjälle, Venäjä lakkasi toimittamasta puuta Ukrainaan. Puupula johti kivihiilenlouhinnan laskuun, joka taas saattoi metallin valmistuksen kriisitilaan.

Nikolai Mnih, parlamentin talousuudistuskomitean sektorijohtaja luettelee: ”Taloustuotanto on viime vuoteen verrattuna 7 ensimmäisen kuukauden aikana pudonnut 9,5 prosenttia, hiiltä on tuotettu 18 miljoonaa tonnia vähemmän, kulutustavaroita 4,2 miljardin ruplan arvosta vähemmän. Vehnää on kolhooseilta ostettu 11 miljoonaa tonnia kun olisi pitänyt ostaa 17 miljoonaa tonnia.”

Suuressa vilja-aitassa pelätään nälänhätää.

Viljaa kuitenkin on. Ukrainan tämän vuoden viljasadon on arveltu olevan 47 miljoonaa tonnia. Muut tasavallat olisivat kiinnostuneita ostamaan sen kaiken, ja ne ovat nostaneet hintoja. Vilja maksaa 2–3, jopa 10 kertaa enemmän kuin mitä ovat valtionhinnat.

Jotta viljelijät eivät myisi muualle, suljettiin rajat.

Mnih uskoo omaan valuuttaan ilman rinnakkaisruplaa. Grivnasta voisi heti tulla vaihdettava.

Vaikka talousyhteydet Venäjään ovat tärkeät, ilmankin pärjättäisiin. ”Energiantarvettamme voimme vähentää siirtymällä energiaa säästävään teknologiaan.”

Sitä varten ostettaisiin ”Suomesta ja Länsi-Euroopasta korkeaa teknologiaa”.

”Tarvitsisimme 7,5 miljardia valuuttaruplaa sen hankkimiseen. Meidän on nyt ryhdyttävä viemään länteen ja pohjoiseen Venäjän sijasta. Saamme siitä 6,5 miljardia dollaria.”

Mnih veisi länteen ”metallia, konetyökaluja, koneenrakennustekniikkaa, kulutustavaroita, elintarvikkeita, sokeria ja vehnää”. ”Sähköä tuotamme yli oman tarpeen. Ylijäämän myymisellä ansaitsemme 500 000 dollaria.”

”Puusta tuomme 70 prosenttia, pääasiassa Venäjältä. Kun sitä ei saada, kaivoksissa on ryhdyttävä käyttämään metallibetonisia tukirakenteita.”

”Utopistinen ajatus”

”Täyden itsenäistymisen” logiikan poliittisuutta kuvastaa, että monissa tasavalloissa uuden sukupolven liikemiehet ovat siitä huomattavasti vähemmän kiinnostuneita. Oleg Soskin, Ukrainan markkina- ja yrittäjäkeskuksen nuori toimitusjohtaja pitää itsenäistymispuheita ajan ilmiönä, joka hankaloittaa markkinavoimien etenimistä. Hän on sitä mieltä, että Ukrainan nykyisten ongelmien taustalla on sen hallituksen ”järjetön, komentomenetelmiin pohjautuva politiikka”. ”Me opetamme puolalaisia liikemiehiä liikekeskuksessamme. Heidän mielenkiintonsa markkinoihimme romahti dramaattisesti Ukrainan sulkeuduttua maailmalta. On mandotonta saada (vienti)lisenssiä, edes sellaisille tuotteille kuin vesimeloonit ja valkosipulit.”

”Olemme rakentaneet uuden taloudellisen esiripun Ukrainan ympärille. Nyt myös alueet alkavat rakentaa Ukrainan sisällä omia esirippujaan.” Talonpojat eivät myy perunoitaan, koska hallitus on asettanut liian alhaisen hinnan.

”Sama pätee viljaan. Sitä ei saa myydä tavarapörsseissä vapaaseen hintaan, jonka seurauksena se mätänee tiloilla. ”Nyt hallitus on päättänyt ”lainata” liikemiesten valuuttatileiltä puoliväkisin 0,5 miljardia valuuttaruplaa, ostaakseen viljaa – ulkomailta.”

Soskinin mielestä hinnat tulisi tehdä vapaiksi, ja myös valtion tulisi ostaa viljansa tavarapörssistä.

Ukrainan omaa valuuttaa hän pitää ”utopistisena ajatuksena”, jossa on järkeä vain jos ruplasta ei tammikuussa tule sisäisesti vaihdettavaa. ”Jos ruplasta tulee sisäisesti vaihdettava, kansallisella valuutalla ei ole mitään roolia. Ukrainassa ei ole kehittynyttä pankkijärjestelmää, pörssissä eivät liiku vielä kyllin suuret pääomat, tullijärjestelmää ei käytännössä ole, meillä ei ole omaa rahapainoa.”

Soskin poistaisi ulkomaankaupasta kaikki lisenssit ja loisi ulkomaiselle pääomalle hyvät olosuhteet Ukrainan sisällä. Hän kannattaa Grigori Javlinskin talousuudistusohjelmaa, näkee entisen Neuvostoliiton mieluiten yhtenäisenä markkina-alueena, jossa pääomat liikkuisivat esteettä, ja jossa olisi yhtenäinen talouslainsäädäntö. ”Mitä yritys tekee, jos sen toimintaolosuhteet kapenevat Ukrainassa? Lähtee muualle, Kazahstaniin tai Venäjälle, jossa on parempi lainsäädäntö.”

”Itsenäisyys, mikäpäs siinä. Euroopan talousyhteisömaat ovat itsenäisiä, mutta ei se estä liittoa niiden välillä. Meillä eletään nyt samanlaista aikaa kuin Afrikassa 1960-luvu-la.”

Donetsk

Ilmassa leijuva hienoinen hiilipölyn tuoksu kertoo, mistä Donetskin, Kiovasta seitsemisensataa kilometriä itään sijaitsevan Donbassin alueen pääkaupungin väestö saa elantonsa.

1 100 000 asukkaan kaupungissa 120 000 ihmistä työskentelee kaivoksissa, heistä 96 000 painuu päivittäin maan alle hissitorneista, jotka kohoavat vain pienen matkan päässä kaupungin keskustasta.

Donetskissa kaivostyö on vielä vaikeampaa kuin muilla Neuvostoliiton hiilialueilla. Hiilivarantojen ehtyessä on mentävä yhä syvemmälle, tuhanteenkin metriin asti.

Mitä syvemmälle mennään, sitä kuumemmaksi työ käy. Donetskissa miehet tekevät 6 tunnin maanalaisen rupeamansa jopa 40–50 asteen lämmössä, joskus niin ahtaissa tiloissa, ettei edes koneita voi käyttää. Maanalaisen vuoronsa alkamista kaivoksen pihalla odottavat Valentin Kuplevatski ja Viktor Konovalenko ovat itsenäisyyden kannalla. ”Kun Ukraina itsenäistyy, elämä paranee, vaikka edessä aluksi onkin vaikea välivaihe. Kieli ei ole ongelma, täällä puhutaan ukrainaa ja venäjää.”

Uuteen liittoon ei Kuplevatski Ukrainaa veisi. ”Eiköhän sitä liittoa olla jo tarpeeksi eletty.” Mutta Donetskissakin luotetaan Moskovan miehiin, taloustutkija Grigori Javlinskiin ja Stanislav Shataliniin.

”Maata ei anneta nationalisteille”

Donetskin lakkokomitean toimistossa tunnelmat ovat erilaiset. Sen varapuheenjohtajan, Juri Makarovin, 52, mielestä itsenäistymisjulistus oli ”äärivasemmiston ja äärioikeiston yhteispeliä”.

”Kommunisteille tuli kiire päästä eroon Venäjän ja liiton vaikutuksen alta. (Leningradin pormestari) Anatoli Sobtshak ehdotti vanhojen rakenteiden murskaamista yhteisvoimin koko maassa.”

”Itsenäistymisjulistuspuuha antoi puolueelle aikaa tuhota dokumentit, jotka osoittivat sen osuuden vallankaappauksessa.”

”Vaikka puolue kiellettiin, samat rakenteet nousevat taas”, puolueesta kaivoslakkojen aikaan eronnut Makarov uskoo.

Makarov on huolissaan myös kielikysymyksestä, Ukrainassa tulisi hänen mielestään olla kaksi valtiollista kieltä. ”Nyt ne kaikki yrittävät parlamentissa puhua ukrainaa, vaikka eivät sitä edes osaa.”

”Emme me ole itsenäisyyttä vastaan, mutta taloussuhteet tulee säilyttää. Ei meillä ole, mitä myydä muualle maailmaan.”

”Minulle jokainen Venäjän kaivosmies on läheisempi kuin ukrainalainen kansalliskiihkoilija, joka yrittää rajoittaa oikeuksiani.”

”Yhdysvalloissa ja Kanadassakin hiilityöläiset ovat yhteisessä liitossa.”

Helvetin eteisessä

”Martinuunien tekniikka kehitettiin aikanaan Neuvostoliitossa, sitten japanilaiset ostivat lisenssin.”

”Meillä käytetään metallinvalmistuksessa yhä ensimmäisen sukupolven uuneja, japanilaisilla on menossa jo neljäs sukupolvi”, uunimestari Aleksandr Surov sanoo sulaa malmia hehkuvan uunin edessä.

”Me emme aina hallitse tätä prosessia. En tunne ketään, joka täällä ei olisi saanut joskus palovammoja.”

Leninille nimetyn metallisulattamon alkeellisuus ei ole ainoa kävijää ällistyttävä asia. Täällä samoin kuin kaivosalueellakaan kukaan ei tuntunut valvovan liikkumista, ulkomaalainenkin saattoi tulla ja mennä lupia kyselemättä. Yhtä ränsistyneen, kuuman kuin suunnattomankin metallisulattamon toisella laidalla Leonid Sherbina hyppii hehkuvien sulaa metallia sisältävien säiliöiden päällä yrittäen pitää prosessia kurissa.

Hän tekee sitä kahdeksan tuntia päivässä, tauotta. ”Joskus on 15–20 minuutin vapaampi hetki.”

Hän saa siitä tuhat ruplaa kuukaudessa.

”Historia tulee näyttämään, oliko se oikein tehty vai ei”, hän sanoo itsenäisyysjulistuksesta.

”Niin monta vuotta totuimme elämään yhdessä. Nyt eletään erossa.”