Kuinka kauan Kreikkaan kaadetaan rahaa – kiihtyvässä pokeripelissä kaikkien riskit kasvavat

Uutisanalyysi: Tuskallinen kierre loppuu, kun velkaa ei enää käytetä vain velanhoitoon.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun alkuvuodesta vasemmistopuolue Syriza tarttui Kreikassa vallankahvaan, uusi valtiovarainministeri Giánis Varoufákis esitti vertauksen maansa tilanteesta.

Ajatusleikissä työttömäksi jäänyt ystävä ei pysty maksamaan asuntolainaansa. Hän on kuitenkin keksinyt mahtavan idean. Tulevina kuukausina hän hoitaa lainanlyhennykset luottokortilla. Kannattaako hänen jatkaa luottokortin höyläämistä, vaikka todellinen ongelma on maksukyvyttömyys?

Varoufákisin vertauksen tavoitteena oli kuvata maan tilannetta ja kyseenalaistaa velkajärjestelyjen tarkoituksenmukaisuus.

Tilanne Kreikan ja sen velkojien välillä muuttui täysin 27. kesäkuuta, kun pääministeri Aléxis Tsípras ilmoitti yllättäen, että maa järjestää sunnuntaina 5. heinäkuuta kansanäänestyksen siitä, pitäisikö troikan eli Euroopan keskuspankin EKP:n, Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja EU:n esittämät lainaehdot hyväksyä vai hylätä.

Neuvottelut Kreikan ja sen velkojien välillä tyssähtivät.

Jos Varoufákisin ajatusleikkiä jatkaa, nyt työttömäksi jäänyt ystävä pakeni pankinjohtajan pakeilta kysymään kotijoukoilta, pitäisikö vain tyynesti ilmoittaa, että meitä ei kiinnosta teidän lainaehtonne.

Vertaus tietenkin ontuu.

Jos kotitalous jättää velkansa maksamatta, se voidaan tavalla tai toisella pakottaa maksamaan ainakin osa velasta takaisin. Valtioiden kohdalla ei ole samanlaista menettelyä. Toki painetta voidaan lisätä erilaisin pakottein, mutta se on harvemmin kenenkään etu taloudellisesta näkökulmasta.

 

Kun Syrizan johtama Kreikan hallitus ei päässyt neuvotteluissa velkojien kanssa yhteisymmärrykseen, toinen lainaohjelma päättyi keskiyöllä 30. kesäkuuta ja Kreikan taival oman onnensa seppänä alkoi ainakin periaatteessa.

Kreikka on joutumassa suonsilmään.

Siitä tuli kuunvaihteessa ensimmäinen Euroopan unionin maa, joka ei ole pystynyt maksamaan lainaa Kansainväliselle valuuttarahastolle. Luottoluokitusyhtiö Moody’s pudotti Kreikan luottoluokituksen Caa3:een. Saman luokituksen on saanut Venezuela, jossa on elintarvikepula ja jossa huumekauppa rehottaa – tänä vuonna Venezuelan inflaation pelätään nousevan 200 prosenttiin.

Vaikka Kreikan ja sen velkojien neuvottelut jäivät vaille tulosta 28. kesäkuuta, niin EKP:n neuvosto päätti pitää Kreikan pankkien ELA-hätärahoituksen (emergency liquidity assistance) ennallaan. Rahahanojen katkaiseminen olisi ollut traaginen isku Kreikan pankeille.

EKP olisi todennäköisesti voinut perustellusti katkaista hätärahoituksen, mutta se ei luultavasti halunnut ottaa poliittisen ratkaisijan roolia syntyneessä tilanteessa. Euroopan keskuspankkijärjestelmän ensisijaisena tavoitteena on pitää yllä hintatason vakautta. Poliittiset ratkaisut eivät niinkään kuulu EKP:lle.

 

Syrizan johtama hallitus on neuvotellut Kreikan velkojien kanssa viisi kuukautta. Asetelma on ollut kireä, koska Syriza julisti tammikuisten parlamenttivaalien jälkeen lainaohjelmat kuolleiksi.

Kreikassa vallinnut kurjuus ajoi kansan äänestämään populistista vasemmistopuoluetta, joka lupasi, että vallan avaimet täytyy saada tiukkaa talouskuria vaatineilta velkojilta takaisin kreikkalaisille.

Kun työvoimasta on yli neljännes työttöminä, nuorisotyöttömyys 50 prosentin kieppeillä ja terveydenhuolto enää hyväosaisten ulottuvissa, niin katteettomatkin lupaukset alkavat tuntua houkuttelevilta. Tällä hetkellä maan bruttokansantuote on neljänneksen pienempi kuin ennen finanssikriisiä.

Kreikan ulkopuolelta katsoen Tsíprasin pelaaman pelin todelliset vaikuttimet ja logiikka hämärtyvät, koska hänen ensisijainen pelikenttänsä on Kreikka. Hän ei saavuta mitään velkojia mielistelemällä. Hän voisi saada solmittua sopimuksen, mutta nykyisillä ehdoilla se tarkoittaisi käytännössä vallasta luopumista.

Varsinkin suomalaisesta perspektiivistä kreikkalaisten toiminta vaikuttaa röyhkeältä, koska suomalaiset tekevät hellyttävän tunnollisesti, mitä muut vaativat, vaikkei vastaavanlainen kuuliaisuus tunnu olevan tapana muualla pohjoisemmassakaan Euroopassa.

Jos Tsípras ei saa tahtoaan läpi, hän joutuu syömään lupauksensa ja pahimmassa tapauksessa menettää valtansa.

Ilmassa on ollut merkkejä otteen herpaantumisesta tai sitten hän on taitava peluri. Tsípras pelaa nyt kahta peliä: toisaalla hän tekee myönnytyksiä velkojille ja samaan aikaan hän kehottaa kansaansa äänestämään ”ei” lainaohjelman ehdoille.

Jos kansa todellakin sanoo ”ei”, edessä on todella arvaamaton aikakausi. Tsípras saa mandaatin kansalta jatkaa kovaa neuvottelulinjaansa.

 

Toisaalta myöskään velkojat eivät ole antaneet neuvotteluissa paljon periksi.

Kreikkalaisten näkökulmasta velkojat ovat olleet joustamattomia, mutta monien muiden mielestä he ovat olleet selkeitä ja johdonmukaisia neuvottelujen alusta asti. Syntyneessä tilanteessa jäisi nähtäväksi, kenen pokka pettää ensimmäisenä.

Yhdysvaltalainen nobelpalkittu taloustieteilijä Paul Krugman arvelee The New York Timesin blogikirjoituksessa, että velkojat ovat tehneet tietoisesti tarjouksen, jota Tsípras ei ole voinut hyväksyä. Tällaisella kikkailulla velkojat ikään kuin voisivat saada hankalaksi koetun Syrizan pois vallan pakeilta.

Velkojia on pidetty kohtuuttomina ja jääräpäisinä myös sen vuoksi, että Kreikka-lainojen nimellisarvot ovat reippaasti suuremmat kuin niiden markkina-arvot. Nimellisarvoista on kuitenkin haluttu pitää kiinni, koska niiden alaskirjaaminen vaikuttaisi velkojen anteeksiantamiselta.

Etenkin Saksan liittokansleri Angela Merkel on korostanut, että velkoja ei ole tarkoitus pyyhkiä villaisella. Saksa on Kreikan suurin luotottaja. Sillä on pelissä ainakin 80 miljardia euroa.

Velkojien periksiantamattomuutta on kuitenkin perusteltu muun muassa sillä, että jos yhden kohdalla säännöistä livetään, niin muut vaativat samanlaisia myönnytyksiä. Euroopassa tämä tarkoittaisi muita kriisimaita, laajemmassa mittakaavassa kehittyviä maita.

Etenkin IMF on pitänyt Kreikka-neuvotteluissa tiukkaa linjaa, koska sen 188 jäsenmaasta moni valtio elää huomattavasti Kreikkaa kehnommissa elinolosuhteissa. IMF voi myöntää jäsenmaille tilapäistä luottoa ulkomaisen maksuvalmiuden turvaamiseksi.

Tällä hetkellä Kreikka on velkaa IMF:lle noin 30 miljardia euroa.

 

Kreikan kriisi jatkuu vielä pitkään. Monimutkaiseen ongelmaan ei ole helppoa ratkaisua. Kumpikin neuvotteluosapuoli on varmasti tehnyt virheitä. Kreikan kansan kurjuus on kasvanut, ja euroalue on joutunut elämään enemmän tai vähemmän epävarmuuden tilassa.

Nähtäväksi jää, kuinka pitkäksi kriisi venyy ja kuinka kauan Kreikkaan kaadetaan rahaa ennen kuin se nousee tolpilleen. Kreikkaan tukilainoina luovutetut rahat ovat päätyneet pääasiassa liikepankeille, joille Kreikan valtio on ollut velkaa.

Talous ei lähde kasvuun leikkaamalla. Ne voivat olla välttämättömiä talouden tervehdyttämisen näkökulmasta, mutta kasvu syntyy aivan toisilla toimenpiteillä, kuten esimerkiksi investoinneilla. Tällä hetkellä luottamus Kreikan talouteen tosin on niin huonolla tolalla, että investointien käynnistämiseksi on tehtävä suuria ponnisteluja.

Viime syksynä näytti hetken jopa siltä, että Kreikan talous voisi kasvaa tänä vuonna kolme prosenttia.

Kreikka on sopeuttanut maan taloutta roimasti vuodesta 2010 alkaen. Maan hallitus on esittänyt sopimusluonnoksessa, että julkinen sektori pyrkisi kahden prosentin perusylijäämään ensi vuonna. Perusylijäämä tarkoittaa ylijäämää, josta on velanhoitokulut jätetty pois.

Periaatteessa siis nokka voisi pysyä pinnan yläpuolella, mutta koska velkojen hoitamiseen menee hyvin paljon rahaa, ruoppaa kansantalous pohjamutia.

Kun velkaa otetaan velanhoitamiseen, syntyy tuskallinen kierre, josta on vaikea irrottautua.

Velkakurimus ja takkuilevat neuvottelut ovat syöneet luottamusta Kreikan talouteen. Velkavaikeudet johtavat huonoon luottamukseen, joka johtaa huonoon kasvuun, joka puolestaan ajaa yhä suurempiin velkavaikeuksiin. Kasvutoiveet ovat kadonneet ja tänä vuonna kokonaistuotanto on laskusuunnassa.

Tällä hetkellä Kreikan valtion velka on yli 300 miljardia euroa. Kreikan velka on melkein kaksinkertaisesti maan bruttokansantuotteen verran. Yli puolet summasta koostuu EU- ja euromaiden tukipaketeista. Maksettavaksi lankeavien lainojen eräpäiviä tulee jatkuvasti, jo pelkästään heinäkuussa kuusi kertaa.

Vaikka tukilainojen ja muiden velkojen maksulle annettaisiin roimasti lisäaikaa, tuntuu melkein mahdottomalta, että kriisistä toiseen horjuva maa pystyisi suoriutumaan velkataakasta milloinkaan.

 

Kreikalla on myös suuri työsarka verojen välttelemisen ja korruption kitkemisessä.

Takavuosina ilkeissä puheissa väitettiin, että verojen vältteleminen on kreikkalaisten kansallisurheilu. Kreikka on taistellut näiden ongelmien kanssa, mutta hyvin paljon on vielä tehtävää.

The Economist -lehden saamien tietojen mukaan muun muassa vuosina 2009–2011 kreikkalaiset veronmaksajat siirsivät omaisuuttaan ulkomaille 22 miljardia euroa.

Vuonna 2012 arvioitiin, että jopa 30 miljardia euroa liikevaihdosta kulkee Kreikan verottajalta piilossa. Jos verottaja saisi ne haaviinsa, Tsíprasilla olisi huomattavasti helpommat neuvotteluasemat kuin nyt.