Iran-pakotteista luopuminen iskee Venäjän öljybisnekseen

Analyytikko: "Jos Venäjän vastaisia sanktioita lisätään ja öljy-yhtiöt ajautuvat rahoitusvaikeuksiin, Venäjä voi joutua jopa tuomaan öljyä."

Kiina
Teksti
Anne Kuorsalo
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Iranin vastaisista pakotteista luopuminen johtaa öljyn hinnan laskuun, mikä koettelee Venäjän budjettia, ennakoi arvostettu energia-alan analyytikko Mihail Krutihin. Hän viittaa siihen, miten venäläiset diplomaatit ja virkamiehet ovat kiitelleet Iranista saavutettua sopimusta Venäjän voittona.

”Lausunnot ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa, sillä tosielämässä ollaan kaukana iskulauseista ja voittamisen retoriikasta”, toteaa Krutihin. Hän on partneri riippumattomassa konsulttiyhtiössä.

Venäjän erikoinen verojärjestelmä varmistaa, ettei hintojen lasku iske ensisijaisesti öljy-yhtiöihin.

”Verotus on sidottu öljyn vientihintaan.  Jos barrelin hinta nousee 40 dollarista sataan, öljy-yhtiö saa tästä 60 dollarin noususta 15 dollaria, koska potin ottaa valtio. Hinnan lasku ei vaikuta niin kovasti yhtiöihin kuin valtion budjettiin.”

Budjetille öljyn hinta on suorastaan ratkaiseva. ”Viime vuonna budjetin tuloista kertyi energiasta 52 prosenttia. Öljyn osuus oli 45-46 prosenttia ja kaasusta saatiin kuusi prosenttia.”

Toisaalta Krutihin muistuttaa Venäjän selvinneen 1990-luvulla jopa yhdeksän dollarin barrelihinnalla, joten sietokykyä hintatason suhteen on. Silti hän on varsin pessimistinen öljy-yhtiöitten näkymien osalta.

”Keskihinta yhden barrelin tuottamiselle on 37 dollaria. Jos hinta laskee jyrkästi, ei yhtiöillä ole varaa investoida uusiin projekteihin.  Lisäksi kaikki uudet kohteet ovat hankalia. Kyse on vaikeasti saatavasta öljystä, jonka tuottaminen maksaa noin 80 dollaria barrelilta.”

Krutihin veikkaakin, ettei uusia projekteja ryhdytä toteuttamaan puhumattakaan toiminnasta arktisella mannerjalustalla, jossa tuotantokustannukset ovat 150 dollaria barrelilta.

Moni korkeassakin asemassa oleva poliitikko on Venäjällä väittänyt öljyn hintojen laskun johtuvan Yhdysvaltain ja Saudi-Arabian salaliitosta Venäjää vastaan. Krutihin toteaa, että näkemyksellä on kannatusta myös Kiinassa.

”Hintojen laskusta kärsii Saudi-Arabia kuten muutkin öljyn tuottajat, mutta Yhdysvallat tietysti voittaa. En kuitenkaan voi kuvitella, että USA:n johto kutsuisi Valkoiseen taloon 25 000 amerikkalaisen öljy-yhtiön johtajat antaakseen niille määräyksiä toimia Venäjää vastaan.  Yhtä vaikeaa on kuvitella, että presidentti Barack Obama tapaisi maailman suurimman öljy-yhtiön EXXOnMobilin johtajan Rex Tillersonin ja sopisi hänen kanssaan öljyntuotannon muutoksista jotta saavutettaisiin poliittisia tavoitteita Venäjällä.”

Krutihinin mukaan salaliitolla selitetään asioita, joiden todelliset syyt liittyvät ahneuteen, tyhmyyteen tai olosuhteisiin.

”Tiedämme, että Yhdysvaltain lisäksi myös Länsi- ja Itä-Afrikassa ja Irakissa on alettu tuottaa enemmän öljyä.  Öljyä on markkinoilla yli sen, mitä kulutetaan. Se on ainoa selitys hintojen laskulle.”

Salaliittoihin uskomisen Krutihin arvelee johtuvan tiedon puutteesta.

”Ihmiset eivät ymmärrä, mitä tapahtuu.  Lisäksi kaiken selittäminen salaliitoilla on helppoa ja yksinkertaista.”

Hän mainitsee jopa teorian, jonka mukaan Saudi-Arabiassa kuultiin mediasta tietoa uudesta, edullisesta ydinreaktorista. Niinpä saudit alkoivat myydä varastojaan alehintaan ennen kuin öljy kävisi kokonaan tarpeettomaksi.

Lännen Venäjän vastaisten pakotteiden vaikutuksesta on erilaisia näkemyksiä. Krutihinin mukaan ne kyllä purevat, vaikkeivät kovin voimakkaasti. Hän viittaa esimerkiksi siihen, miten öljy-yhtiöiden toiminta arktisella mannerjalustalla on pysähtynyt. Tilanteeseen ovat vaikuttaneet myös tuotantokustannukset, jotka ovat tehneet bisneksestä kannattamatonta.

”Yhtiöt luottivat siihen, että ne saavat laitteistoa ulkomailta, jotta ne pääsevät käsiksi vaikeasti hyödynnettäviin varantoihin.  Lisäksi venäläiset yhtiöt joutuvat nyt käyttämään yksinkertaisissakin projekteissa kiinalaisia porauslaitteita, jotka eivät ole niin luotettavia kuin läntiset. Laitteiden käyttöaika huoltojen välillä on lyhyt, mikä lisää kuluja.  Teknologiaa joudutaan myös ostamaan välittäjien kautta, mikä on kallista ja tehotonta.”

Pakotteiden tuntuvin vaikutus liittyy Krutihinin mielestä siihen, etteivät öljy-yhtiöt saa pitkäaikaisia luottoja. ”Se on vakava asia.”

Venäjän riippuvuuden läntisestä teknologiasta Krutihin havainnollistaa ottamalla esimerkiksi Gazpromin Jamalin niemimaalla käyttämän Katariinaksi ristityn porausalaitteen. ”Venäjän omaa tuotantoa on vain torni, johon on liitetty ulkomaista kuten kanadalaista laitteistoa. Voimanlähteenä on Caterpillar  ja kompleksissa on jopa joitakin romanialaisia osia.  Venäläistä vaativaa teknologiaa siinä ei ole yhtään. Ylipäänsä öljyalan tarvitsemasta tekniikasta 85 prosenttia on tuontitavaraa.”

 

Tulevaisuuteen Krutihin suhtautuu varsin pessimistisesti toisin kuin Venäjän virallinen energiastrategia.

”Siinä esitellään kaksi tulevaisuudenkuvaa. Toisen mukaan tuotanto voi säilyä nykytasolla vuoteen 2035, jolloin se olisi 526 miljoonaa tonnia vuodessa. Toisessa arviossa lähdetään siitä, että tuotanto laskee 476 miljoonaan tonniin seuraavan 20 vuoden aikana.”

Krutihinin mukaan ydinongelma on se, miten laskelmien välinen 50 miljoonan tonnin ero on ajateltu kattaa.  Toiveikas energiastrategian vaihtoehto lähtee siitä, että 50 miljoonaa tonnia saadaan hankalasti hyödynnettävistä öljyvarannoista.

”Näitä varantoja ei kyetä saamaan käyttöön edes tuontiteknologialla.  Kyse on Länsi-Siperian Bazhenovskin kentästä, jossa öljyä on 4,5 kilometrin syvyydessä kovan paineen alla.  Jos yhdestä kaivosta öljyä saataisiinkin, se ei paljoa auta, koska yhdestä kaivosta öljyä riittää kahdeksi päiväksi tai kolmeksi kuukaudeksi, mutta ei pitempään. Kun puhutaan Venäjän suurista varannoista, lukuihin sisältyvät nämä esiintymät, joita ei nykytekniikalla pystytä hyödyntämään.  Kaupallisesti näitä varantoja ei ole, vaikka ne ovat valtavat.”

Bazhenovskissa on arveltu olevan jopa valtaisat yhdestä kahteen triljoonaa barrelia öljyä, mutta Rosneftin arvion mukaan siitä voidaan saada käyttöön noin 22 miljardia barrelia. Venäjän luonnonvaroja hoitavan laitoksen mukaan öljyä pystytään hyödyntämään 180-360 miljardia barrelia.

Yllättäen Venäjästä voi tulla jopa öljyn tuoja, pelottelee Krutihin.

”Jos sanktioita lisätään ja öljy-yhtiöille tulee rahoitusvaikeuksia, on mahdollista, että vuosina 2030-35 Venäjästä tulee öljyn tuoja. Tuotanto voi laskea paljon nopeammin kuin virallinen dokumentti arvioi.”

Muitakin sudenkuoppia on näkyvissä. Krutihin viittaa valtiollisen Rosneftin Kiinan kanssa tekemään sopimukseen.

”Rosneft on öljyvelkaa Kiinalle ja on luvannut toimittaa öljyä jopa sellaisista paikoista, joiden esiintymistä ei ole todellisuudessa varmuutta”,  hämmästelee Krutihin. Hän viittaa kauppaan, jossa Rosneft osti Venäjän kolmanneksi suurimman öljy-yhtiön TNK-BP:n. Se maksoi yhtiöstä 55 miljardia dollaria 2013 ja lainoitti hankinnan Kiinalta saadulla luotolla, jolloin Kiina sai pantiksi öljytoimitukset.

Kauppa ei muutenkaan ollut edullinen Venäjälle, arvostelee Krutihin.

”Kiinaan menevä öljy on laadukasta, siinä on esimerkiksi vähän rikkiä. Sen sijaan Eurooppaan vietävän Urals-seoksen laatu samoin kuin määrä on laskenut ja Venäjä voi menettää paljon Euroopan suunnalla.”

 

Haastattelu on tehty skypellä ja siinä ovat avustaneet Vladislav Bykov ja Olga Derkach.