Hitlerin valtaannoususta pitää oppia – ”Sitä mahdollisuutta ei 1930-luvun Saksassa eläneillä vielä ollut”

Liberaali demokratia ei pysy pystyssä, elleivät ihmiset todella välitä siitä, sanoo historioitsija Timothy Snyder.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Oikeistoradikalismi jyrää Euroopassa. Räyhäpopulisti Donald Trump voittaa Yhdysvalloissa presidentinvaalit valehtelemalla suut ja silmät täyteen. Vähemmistöt ovat ahtaalla ja vihapuhe leviää.

Eikö tässä kaikessa ole pahaenteisesti jotain samaa kuin 1930-luvussa, kysellään. Ajassa, jolloin maa toisensa jälkeen luisui ensin diktatuuriin ja lopulta kaikkien aikojen tuhoisimpaan sotaan.

Timothy Snyder, 47, on saanut vastata kysymykseen yhä uudelleen. Hän on historian professori yhdysvaltalaisessa Yalen yliopistossa ja tullut tunnetuksi varsinkin Itä-Eurooppaa ja toista maailmansotaa käsittelevistä kirjoistaan. Sellaisista kuin Hitlerin ja Stalinin joukkosurmista kertova Tappotanner (Siltala 2014) ja juutalaisten tuhoamista kuvaava Musta maa (Siltala 2015).

”Tärkeintä ei ole verrata vuosikymmeniä keskenään”, Helsingissä Historioitsijat ilman rajoja -järjestön tilaisuudessa käynyt Snyder sanoo.

”Tärkeämpää on, että meillä on nyt mahdollisuus oppia 1930-luvusta. Sitä mahdollisuutta ei ollut niillä, jotka elivät itse silloin.”

 

Suuri yleisö tietää, että Hitler edusti äärimmäistä pahuutta, mutta harva osaa Snyderin mukaan asettaa hänet laajempiin kansainvälisiin ja aatteellisiin yhteyksiin.

Euroopan vakiintunut järjestys horjui jo 1930-luvulla, muutenkin kuin Hitlerin takia. Globalisaatiota torjuttiin iskulauseilla, jotka kuulostavat yhä kovin tutuilta: Emme tarvitse sääntöjä, tarvitsemme rajoja.

”Myös Trumpin kampanja lähti siitä, että amerikkalaiset ovat upeita, suorastaan täydellisiä – harmi vain, että kiinalaiset ovat niin ovelia ja meksikolaisia on niin paljon. Vika ei ole meissä vaan muissa”, Snyder vertaa.

Euroopassa kulovalkean tavoin leviävä äärioikeiston ja muidenkin EU-vastaisuus on todellisuudessa globalisaation vastustamista – ja sellaisena Snyderin mielestä vikateillä.

”Jos EU lakkaa olemasta, silloin vasta globalisaatio vyöryy tänne koko voimallaan.”

Liberaali demokratia ei pysy pystyssä, elleivät ihmiset todella välitä siitä, Snyder selittää.

”Yhdysvalloissa monet äänestivät Trumpia vain sen takia, että he halusivat muutosta. Vaikka diktaattoreilla ja populisteilla ei olisi muuten paljon tarjottavana, he tuovat politiikkaan jännitystä. Demokratiankin pitää herättää äänestäjissä tunteita, etteivät populistit yllätä.”

Vuonna 1918 ja taas uudelleen 1989 ihmiset panivat toivonsa kansallisvaltioihin, parlamentarismiin ja markkinatalouteen, Snyder muistuttaa.

Toisen maailmansodan jälkeen uskoa loi talousihme, ja 1960-luvulla nuoriso vahvisti demokratian elinvoimaa omalla kapinallaan.

”Euroopassa yhtä aikaa sekä luotetaan amerikkalaisiin että pidetään heitä kummallisina fasistisina cowboyina.”

Snyderin seuraava kirja käsittelee kansainvälisiä suhteita 2010-luvulla, Venäjän duuman vaaleista 2011 Trumpin valintaan.

Amerikan oma jytky on saanut alun perin ohiolaisen historioitsijan pohtimaan eurooppalaisten erikoista USA-suhdetta.

”Euroopassa yhtä aikaa sekä luotetaan amerikkalaisiin että pidetään heitä kummallisina fasistisina cowboyina. Mutta kun fasistinen cowboy oikeasti tulee, mennään heti pois tolaltaan. Se ei ole kauhean johdonmukaista.”

Snyder on yrittänyt ymmärtää myös, mistä viime aikojen pakolaiskriisissä on pohjimmiltaan kysymys. Mistä johtuu, että sellaisetkin valtiot kuin Puola, Unkari, Tšekki ja Slovakia, jotka eivät ole ottaneet juuri lainkaan syyrialaisia pakolaisia, ovat nyt kärvistelevinään kriisissä heidän takiaan?

”Siinä on jotain voimakasta symboliikkaa. Toiseutta edustavat ihmiset voidaan leimata syntipukeiksi, vaikka he eivät ole edes paikalla.”

Suuri osa pakolaisista on muslimeja, mutta asenteet ovat muuttuneet muitakin kohtaan.

”Euroopassa on nyt enemmän antisemitismiä kuin vielä viisi, kymmenen vuotta sitten”, Snyder arvioi.

Tummat sävyt eivät katoa historiasta mihinkään.