”Vielä yksikin sana, ja tapan sinut kuten tapoin kollegasi”

Ihmisoikeuksien puolustajat ovat ahtaalla, kun Kolumbian luonnonrikkauksista käydään ankaraa taistelua. Suomella on kiistelty rooli maan kaivosbisneksessä.

kaivokset
Teksti
Hannu Pesonen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kalašnikovin piippu kiilsi kuluneena. Aseella oli Kolumbian pitkän sisällissodan aikana tapettu monta ihmistä. Nyt se sojotti suoraan kohti Sterlin Londoño Palaciosin otsaa vuolaana kohisevan viidakkojoen töyräällä.

Kivääriä piteli äärioikeistolaisten puolisotilaallisten joukkojen eli paramilitäärien murhanhimoinen johtaja. Hetkeä aiemmin hän oli käskenyt isä Sterlinin, katolisen papin ja rauhanrakentajan, seuraamaan itseään pienen kylän aukiolta Chocón maakunnan syrjäseuduilla.

“Olin vain neuvonut häntä olemaan pelottelematta ihmisiä. Muistutin, että ihmiset yleensä heristävät sormellaan ja osoittavat sillä keskustelukumppaniaan kiihtyessään. Mutta et varmaan edes itse huomaa, että sinun sormesi paikalla on konetuliase tai pistooli. Yritä päästä siitä eroon.”

Isä Sterlin on sodan jalkoihin jääneiden asukkaiden näkyvimpiä puolustajia Chocóssa. Hänen laumaansa kuuluvat alueen alkuperäisasukkaat embera-katio-intiaanit sekä afrokolumbialaiset. Nämä ovat espanjalaisten siirtomaavalloittajien Afrikasta tuomien orjien jälkeläisiä.

Yhdessä kansanryhmät muodostavat 90 prosenttia Chocón asukkaista. Ne kuuluvat Kolumbian köyhimpään ja syrjityimpään väestönosaan, jota potkivat päähän ja käyttävät hyväkseen sodan kaikki osapuolet.