Älykäs järjettömyys: Kognitiivinen suorituskyky ei suojaa ihmisiä typeryydeltä

Marko Hamilo
Tiede Ulkomaat 21.4.2013 12:00
Meklari seurasi Frankfurtissa euron kurssin laskua 7. helmikuuta 2008, kun Euroopan keskuspankki oli päättänyt pitää ohjauskoron neljässä prosentissa. Kuva Bernd Kammerer / AP / Lehtikuva.

Tietoyhteiskunnassa keskimääräistä älykkäämmät ihmiset pääsevät muita useammin päättäviin asemiin. Sellainen kognitiivinen suorituskyky, jota älykkyystestit mittaavat, helpottaa akateemisia opintoja ja tietotyössä menestymistä.

Älykkäät ihmiset voivat kuitenkin päätöksentekijöinä sortua hämmästyttävään irrationaalisuuteen, väittävät organisaatioita tutkineet André Spicer lontoolaisesta Cass Business Schoolista ja Mats Alvesson Lundin yliopistosta.

Varsinkin investointipankit, viestintätoimistot ja konsulttiyhtiöt palkkaavat erittäin osaavia työntekijöitä. Töissään nämä huippuälykkäät ihmiset kuitenkin hylkäävät loogisen ajattelun. Spicer ja Alvesson kutsuvat tätä ilmiötä ”funktionaaliseksi tyhmyydeksi”.

Osasyy funktionaaliseen tyhmyyteen on ihmisen luontainen taipumus erilaisiin virhepäätelmiin. Todennäköisyyslaskennan periaatteessa hallitsevatkin ihmiset usein käytännössä omassa elämässään yliarvioivat esimerkiksi todennäköisyytensä voittaa lotossa, mutta aliarvioivat oman avioeronsa todennäköisyyden.

Vielä pahempaa on, että organisaatiot usein ruokkivat funktionaalista tyhmyyttä. Investointipankit palkkaavat ihmisiä, jotka ovat matemaattisesti äärimmäisen lahjakkaita analysoimaan riskejä. Väärät kannustimet voivat johtaa kuitenkin siihen, että työntekijät eivät käytä tätä osaamistaan.

Spicer ja Alvesson väittävät Journal of Management Studies -lehdessä viime vuonna julkaistussa artikkelissaan, että funktionaalinen tyhmyys voi johtaa katastrofaalisiin seurauksiin – esimerkiksi sellaisiin kuin vuonna 2007 alkaneeseen finanssikriisiin.

Investointipankkien työntekijät eivät olleet tyhmiä. He olivat huippuälykkäitä ja erittäin hyvin koulutettuja, ja he tiesivät erinomaisesti, mitä riskejä subprime-asuntoluotoista tehtyihin johdannaistuotteisiin sisältyi. Heidän työnantajansa kuitenkin kannustivat riskinottoon ennemminkin kuin huolien esilletuomiseen.

Taloustieteen Nobel-palkinnon saaneen kognitiotieteen tutkijan Daniel Kahnemanin mukaan ihmisaivoissa on kaksi erillistä päätöksentekojärjestelmää. Älykkyystestit mittaavat ihmisen kykyä ratkaista ongelmia tietoisen harkinnan avulla. Arkielämässä luotamme kuitenkin useammin nopeampaan, intuitiiviseen järjestelmään.

Intuitiivinen järjestelmä tuottaa peukalosääntöjä, jotka soveltuvat useimpiin tilanteisiin, mutteivät kaikkiin. Intuitio on altis erilaisille kognitiivisille vääristymille, kuten vahvistusharhalle. Se saa ihmisen hylkäämään omia ennakkokäsityksiään kyseenalaistavat todisteet ja jättää jäljelle niitä tukevat.

Vahvistamisharhaa vastaan voi aktiivisesti työskennellä, jos on siitä tietoinen. Tällaiset niin sanotut metakognitiiviset taidot suojaavat yksilöä virhepäätelmiltä ja vääriltä päätöksiltä.

Monet älykkäät ihmiset oppivat hyvät metakognitiiviset taidot akateemisessa koulutuksessa, mutta muuten älykkäät ihmiset eivät ole sen enempää suojassa lajillemme tyypillisiltä kognitiivisilta vääristymiltä kuin muutkaan – ehkä pikemminkin päinvastoin.

Yhdysvaltalainen skeptikko Michael Shermer väittää kirjassaan Why People Believe Weird Things, että erittäin älykkäät ihmiset saattavat olla jopa tavallisia ihmisiä alttiimpia lankeamaan kognitiivisiin harhoihin.

Älykkäät ihmiset ovat nimittäin kaikkein taitavimpia keksimään hyviä perusteluja niille uskomuksilleen, joihin he ovat alkujaan päätyneet aivan muista syistä kuin rationaalisen pohdinnan ja punninnan kautta – esimerkiksi lapsuudenkodista, vertaisryhmien paineesta tai satunnaisista elämänkokemuksista.

Tietämätön ei tiedä edes sitä, ettei tiedä

Filosofi Bertrand Russell valitti, että hullut ja fanaatikot ovat aina varmoja asiastaan, kun taas viisaammat ihmiset ovat täynnä epäilyä.

Cornellin yliopiston psykologit David Dunning ja Justin Kruger testasivat kokeellisesti opiskelijoiden metakognitiivisia taitoja. Tietävätkö ne, jotka tuntevat jonkin aihepiirin asiat hyvin, että he ovat tästä aiheesta keskimääräistä paremmin perillä? Tunnistavatko ne, jotka ovat jostakin aihepiiristä lähes tietämättömiä, oman täydellisen tietämättömyytensä?

Tutkijat testasivat opiskelijoiden huumorintajua, loogista päättelykykyä sekä kielioppitaitoja. Kävi ilmi, että huonoimmin testeissä menestyneet yliarvioivat omat taitonsa räikeästi. Huonoimpaan neljännekseen kuuluvat kuvittelivat olevansa taidoiltaan toiseksi parhaassa neljänneksessä.

Vastaavasti hyvin pärjänneet aliarvioivat omat taitonsa suhteessa muihin. Koska he pitiviät testejä tavattoman helppoina, he olettivat, että kuka tahansa suoriutuu niistä.

Myöhempi tutkimus on vahvistanut ilmiön olemassaolon ainakin yhdysvaltalaisessa kulttuurissa monien erilaisten tietojen ja taitojen hallinnassa. Tietämättömät pysyvät tietämättöminä omasta tietämättömyydestään, koska he eivät tunnista palautetta, joka osoittaisi heidän olevan väärässä.

Ilmiö tunnetaan nykyään nimellä Dunning-Kruger-efekti.

Keskustelu

”Huonoimpaan neljännekseen kuuluvat kuvittelivat olevansa taidoiltaan toiseksi parhaassa neljänneksessä.

Vastaavasti hyvin pärjänneet aliarvioivat omat taitonsa suhteessa muihin. Koska he pitiviät testejä tavattoman helppoina, he olettivat, että kuka tahansa suoriutuu niistä.”

Noista jälkimmäinen ryhmä on paljon vaarallisempi, koska se pääsee päättäviin asemiin. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tuo harha johtaa ratkaisuihin, joissa heikoimmat jyrätään. Tuohan ei koske vain älykkyyttä tai kykyjä, vaan esiintyy yleisesti muodossa ”koska minä, niin kaikki muutkin”.

Koska ihminen pyrkii välttämään psyykkistä ja fyysistä kipua mahdollisimman paljon , niin mieluummin uskomme siihen lottovoittoon, vaikka avio-eromme jo kolkuttelisi oven takana.Haluamme aina mielummin olla oikeassa kuin väärässä kasvojen menettämisen pelossa. Mahtaisiko tämä selittää irrationaalista käyttäytymistä? Tai sitten emme vain yksinkertaisesti pysty olemaan kriittisiä omaa toimintaamme kohtaan, koska se on uhka egolle ja superegolle, jos nyt käyttää tälläista freudilaista terminologiaa. Niin ja tietysti laumakäyttäytyminen on oma lukunsa. ”joukossa tyhmyys tiivistyy” on jo vanha slaavilainen kansansanontakin.

Älykkäät ajattelevat kliinisen kylmästi eivät viisaasti. Useilta puuttuu käytännöllisyys, jolloin ovat teorian orjia ja tunnekylmiä ymmärtämättä mihin päätökset käytännön vaikutuksineen johtavat.

Jaa? Jos nuo olivatkin väärällä tavalla älykkäitä: maksimoivat omia henkilökohtaisia voittojaan, kun tarkoitus oli huolehtia pankkien ja niiden asiakkaiden omaisuudesta.

Itse luulen, että taustalla on ollut seuraavia piirteitä:
1. Pankitkin ovat sortuneet hölmöyteen ja palkanneet listoilleen parhaimmat puhujat, eivätkä parhaimpia työntekijöitä, parhaimpia yksilöitä. Kutsutaan tätä vaikka konsulttiharhaksi: paskaa jauhamalla ylenee ja etenee hyvin.

2. Kukaan ei ole ’uskaltanut’ poiketa ruodusta, vaikka lähes kaikki ovat tienneet, että hommassa on jotain pahasti pielessä. Eettiset ohjeet ja älykkyys ovat jääneet toiseksi, kun on toimittu kuten aina ennenkin tai kuten suurin auktoriteetti sanelee. Tällainen ryhmähulluus, joukkopsykoosi on tuttu ilmiö monesta ihmisoikeusloukkauksiin sortuneesta diktatuurista.
Viime vuosisadalla pokkuroitiin Aadolfia ja isäaurinkoista, vaikka tietyt merkit viittasivatkin, että tie vie tuhoon ja turmioon. Hetkelliset palkkiot olivat liian suuret ja keppi turhan terävä. Tällä vuosisadalla seurataan isoja pankkeja ja superrikkaita vaikuttajia. Kutsutaan tätä vaikka joukossa tyhmyys tiivistyy -ilmiöksi. Eikä päättävän päättäjän nimi tarvitse olla Jouko. Se voi olla ihan mikä vain.

3. Tilanteeseen sopimaton, vääränlainen älykkyys. Luovan työn tekijät, ylitehokkaat innovaattorit ovat päätyneet huolehtimaan rahoista. Innovointi tuotti suurimmat huijaukset, kateettomimmat lupaukset pankkialallakin. Kutsutaan tätä vaikka innovoinnin ylivertaisuuden harhaksi: Tylsyys ei kiehdo. Kaiken pitää olla uutta. Edes hölmöt eivät sorru vanhoihin huijauksiin. Siispä innovoidaan parempia metkuja.
Ajatelkaapa, mitä tapahtuisi, jos kirurgeille ja lääkäreille annettaisiin yhtä vapaat innovointioikeudet: maa olisi puolillaan leikkauspotilaita, joilla kasvaisi kädet päästä ja jalkaterä takapuolessa.

4. Ylioptimistisuus. Älykäs ihminenkin on sokea, kun luottaa liikaa uskomiinsa juttuihin. Toisilla on liikaa itseluottamusta. He luottavat sokeasti omiin taitoihinsa. Eivät usko koskaan erehtyvänsä. Luulevat aina selviävänsä kuin sika lahtarin penkistä ja vieläpä teurastajan kirves mukana. Kutsutaan tätä vaikka henkilökohtaiseksi ylivertaisuusharhaksi.
Toiset taas luottavat liikaa toisiin ja muiden lupauksiin. Asiakas saattaa luottaa liikaa diplomimeklarin huimaan kykyyn nähdä tulevaisuuteen. Hän luottaa pankkiirinsa lupauksiin hyvästä omaisuuden hoidosta, satumaisista sijoitusvoitoista. Pankkiiri itse voi uskoa talouden ja markkinoiden ylivertaisuuteen: Talous kasvaa aina. Markkinat eivät ole koskaan väärässä. Hetki alamäkeä ja sen jälkeen tuhat kertaa kauemmin ylämäkeä. Kutsutaan tätä vaikka auktoriteettien ylivertaisuusharhaksi.

Mitä voimme oppia muiden mokista koti-Suomessamme? Ainakin sen, että äänestäjät ovat menneet vipunumero yksi ja välillisesti valinneet taitamattomia taloustunareita, mutta pikkunäppäriä esiintyjiä, talousasioistamme päättämään. Päättäjämme ovat kompastuneet numero kakkoseen: ovat uskoneet Brysselin byrokraatteja ja luovuttaneet hiellä ja verellä hankitut verotulot ja pankkilainat EU:n talousälymystön haltuun. EU:n byrokraatit ovat sortuneet neloseen: luottavat liikaa tuuriin ja harhaisten pankkiirien taloussatuihin. Rahaa saaneet pankkiirit taas tapansa mukaan sekoavat kohtiin 3 ja 4: Jee, me ollaan neroja! Pistetään tukirahaa peliin ja innovoidaan uutta talouskuplaa. Itse ollaan jo kuopassa tai paratiisisaarilla, kun se taas pamahtaa.

Älykkyystesteissä kokeelle annetaan tietty määräaika.

Nämä sinänsä hyvin mietityt kognitiovertailut sen sijaan että erottaisivat joukosta huippuälykkäät, tuovatkin joukosta esille ”nopeaälyisimmät”, jolloin saattaa käydä niin, että ”huippuälykkäät” (”hidasälyiset”) jäävät heidän varjoonsa.

Pienten aivojen haltijalla voi olla etunaan nopeaälyisyys, simpanssin on havaittu olevan omalla tasollaan monin verroin ihmistä nopeampi. (muttei älykkäämpi?)

Nykyisten testausmenetelmien mukaan siis nopeaälyinen on ”huippuälykäs” vaikkei asia ihan niin olisikaan.

Pienemmissä aivoissa hermoimpulssien kulkemat reitit ovat kyhyempiä ja ajatus tai teko, jonka synnyttämiseksi aivot saattavat joutua suorittamaan…kymmeniä…hm…ehkä satoja kytkentöjä, ymmärretään että myös lopputulos on nopeammin valmis.

Aivot saattavat kuitenkin havaita että lopputuloksen aikaansaaminen ei tule onnistumaan ja valitsevatkin intuitiomenettelyn joka usein johtaa ”metsään”.

Nopeaälyinen ratkoo arjen ongelmat nopeasti ja useimmiten fiksusti ja saa näin ”fiksun viitan” harteilleen mutta saattaa samalla harhauttaa kanssaihmisensä ja itsensä vääriin käsityksiin.

Isommilla aivoilla on kuitenkin enemmän ”laskentavoimaa”, (vrt ihminen/simpanssi), Lopputulos on valmis hitaammin, mutta oikeampi.(ilman intuitiota)

Huippuälykkäiksi luokitelluista on galleria järjettömästi toimineita, ja psykopaattisia rikollisia sarjamurhaajista alkaen.

Tuo jo-omaksutun ylivoima on tuttu muistakin tutkimuksista, ja vanha kansa oli oikeassa todetessaan ettei joku asia mene perille. Ei mene, kun pahimmillaan aivoissa solupolutkin jo ovat tukkeutuneet.
Yhteiskunnallisesti merkitsevää lienee että nuo älykkäiden taitavimmat selitykset näyttävät olevan myös niitä, jotka parhaiten kussakin asiassa vakuuttavat nk suuren yleisön.

Älkäämme kuitenkaan tässä taas leimatko nimenomaan päättäjiä, vaikka heidän mahdolliset typeryytensä voivatkin vaikuttaa monien ihmisten elämään. Tosin päätöksenteko on luonteeltaan niin epävarmaa toimintaa, että monesti juuri typeryys johtaa parhaaseen tuloksen.

Kaikkihan me teemme päätöksiä, ellemme muuten, niin henkilökohtaisesta elämästämme. Metakognitiivisia taitoja pitäisi siis jokaisen osata soveltaa, jos kohta nekään eivät aina auta. Ihminen ja maailma ovat sellaisia kuin ne ovat.

Vanha viisaus oivaltaa merkittävän puutteen älykkäässä ihmisessä: ”Älykäs kykenee ratkaisemaan ongelman johon viisas ei joudu.”

Toinen selittävä tekijä näissä kollektiivisissa katastrofeissa on arvojen köyhyys, etiikan puute ja moraalin pettäminen. Läpinäkyvyyden puute altistaa järjestelmän näiden ongelmien syntymiselle. Surullisia seurauksia on nähtävissä joka suunnalla – aina politiikasta, finanssielämästä suljettuihin uskonnollisiin yhteisöihin saakka. Myös sanonnan ”Vallankumous syö omat lapsensa” merkitys voitaneen osittain ymmärtää tätä kautta.

Vanha viisaus oivaltaa merkittävän puutteen älykkäässä ihmisessä: ”Älykäs kykenee ratkaisemaan ongelman johon viisas ei joudu.”

Toinen selittävä tekijä näissä kollektiivisissa katastrofeissa on arvojen köyhyys, etiikan puute ja moraalin pettäminen. Läpinäkyvyyden puute altistaa järjestelmän näiden ongelmien syntymiselle. Surullisia seurauksia on nähtävissä joka suunnalla – aina politiikasta, finanssielämästä suljettuihin uskonnollisiin yhteisöihin saakka. Myös sanonnan ”Vallankumous syö omat lapsensa” merkitys voitaneen osittain ymmärtää tätä kautta.

Kun poliitikot lyövät päänsä yhteen niin tuloksena ei voi olla korkea äly vaan typeryys.

Tämä kuitenkin koskee mitä ihmisryhmää tahansa, siis sellaista ryhmää jolta joitakuita päätöksiä odotetaan.

Kaikkein vaikeinta on tehdä ”hyviä päätöksiä” silloin kun edustetaan poliittisen kentän koko kirjoa. Lyön vetoa että puolueet ovat laittaneet peliin kaikkein älykkäimmät voimansa…voisin lyödä vetoa siitäkin että he kaikki todella ovat älykkäitä.

Päätökset ovat kuitenkin ankaran ”köydenvedon” tuloksia eivätkä tietenkään koko kansaa tyydyttää.

Pitää muistaa edesmennyt poliitikko Johannes Virolainen sanoi arvostelijoille…tiedetään, tiedetään mutta se ei ole poliittisesti mahdollista…

Kun poliitikot lyövät päänsä yhteen niin tuloksena ei voi olla korkea äly vaan typeryys.

Tämä kuitenkin koskee mitä ihmisryhmää tahansa, siis sellaista ryhmää jolta joitakuita päätöksiä odotetaan.

Kaikkein vaikeinta on tehdä ”hyviä päätöksiä” silloin kun edustetaan poliittisen kentän koko kirjoa. Lyön vetoa että puolueet ovat laittaneet peliin kaikkein älykkäimmät voimansa…voisin lyödä vetoa siitäkin että he kaikki todella ovat älykkäitä.

Päätökset ovat kuitenkin ankaran ”köydenvedon” tuloksia eivätkä tietenkään koko kansaa tyydyttää.

Pitää muistaa edesmennyt poliitikko Johannes Virolainen sanoi arvostelijoille…tiedetään, tiedetään mutta se ei ole poliittisesti mahdollista…

Pahinta on se että koko tehtävä on moraalisesti kestämätön, kuten keinottelu ruoalla hyödyntäen nälänhätää tai hirmuhallinnon rikokset ihmisyyttä vastaan – erittäin hyvin koulutetujen ja älykkäiden henkilöiden suurella ammattitaidolla ja tehokkuudella toteutettuina. Tehtävät joita ei olisi koskaan pitänyt alunperinkään suorittaa missään muodossa kenenkään toimesta missään eikä minkään kannustimen ohjaamana.

Tärkeintä mielestäni on ihmisyyden arvojen ohjaama ”viisaus”.

Käsitteet voidaan paloitella kognitiiviseen, matakognitiiviseen, intuitiiviseen, mahdollisuuksia on rajattomasti ja kumminkin peruskysymys on muistista ja muistin syvyydestä, tietoisuudesta omista aivokuvista, kumulatiivisestä ihmisen historian aikaisemmista kokemuksista, lukemattomissa kokemisyhteyksissä. Asiasta voidaan mennä rajattomasti selityksillä selityksistä ilman, että minkäänlaista ratkaisevaa lopullista olisi mahdollista löytää. Kysymys on enemmänkin sanallisesta leikittelystä, mihinkään johtavasta, menneiden turvettuneiden muistikuvien penkomisesta ja seulomisesta nykyhetkessä. Raminifikaatiot menevät rajattomuuksiin. Niistä voi oppia vain mitä on ollut ja miksi, selittää syitä ja seurauksia, mutta niillä ei ole mitään käytännöllistä merkitystä nykyhetken ihmiselle, etsiessään ratkaisuja moniin tämän hetken pulmiinsa. Oppiminen menneestä voi johtaa vain menneiden virheiden toistamiseen. Lukuunottamatta käytänön aktiviteetteja, kuten muistaa tie kotiin. Teknillisessä muistitiedossa tarvitsemme aikaisempaa kokemusta, voidaksemme siihen lisätä uutta teknillista ja löytää uusia ratkaisuja, mutta psykologisessa tiedossa, muistamisessa, on kaikki kurjuuden tekijät. Emme ole oppineet historiasta edes kuinka lopettaa sodat, vaan, jos mitään, olemme oppineet rakentamaan tehokkaampia, high tec tuhovälineitä. Oppia nykyhetkessä tapahtuvasta niin perusteelisesti, ettei samaa tarvitse toistaa, vaan intuitiivisesti siirytään seuraavaan, uuteen hetkeen ja sen vaatimiin uusiin haasteisiin. Siinä, ja vain silloin voimme sanoa – olemme ja elämme luomistilassa. Kaikki muu ihmisen rakentama on johtanut tilaan jossa koko maailma on varpaillaan tälläkin hetkellä – todennäköisen sodan pelossa.

Jos tuo ”siansaksa” oli pätkä vappupuheen luonnoksesta niin tapu tapu sitten.

Ja hyvää vappua…

”Kognitiivinen suorituskyky ei suojaa ihmisiä typeryydeltä”
Ei, vaan: Kognitiivinen suorituskyky ei suojaa ihmistä AHNEUDELTA”.
Niin se on, puhukaa asioista oikeilla nimillä!