Älykäs järjettömyys: Kognitiivinen suorituskyky ei suojaa ihmisiä typeryydeltä

älykkyys
Teksti
Marko Hamilo
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Meklari seurasi Frankfurtissa euron kurssin laskua 7. helmikuuta 2008, kun Euroopan keskuspankki oli päättänyt pitää ohjauskoron neljässä prosentissa. Kuva Bernd Kammerer / AP / Lehtikuva.

Tietoyhteiskunnassa keskimääräistä älykkäämmät ihmiset pääsevät muita useammin päättäviin asemiin. Sellainen kognitiivinen suorituskyky, jota älykkyystestit mittaavat, helpottaa akateemisia opintoja ja tietotyössä menestymistä.

Älykkäät ihmiset voivat kuitenkin päätöksentekijöinä sortua hämmästyttävään irrationaalisuuteen, väittävät organisaatioita tutkineet André Spicer lontoolaisesta Cass Business Schoolista ja Mats Alvesson Lundin yliopistosta.

Varsinkin investointipankit, viestintätoimistot ja konsulttiyhtiöt palkkaavat erittäin osaavia työntekijöitä. Töissään nämä huippuälykkäät ihmiset kuitenkin hylkäävät loogisen ajattelun. Spicer ja Alvesson kutsuvat tätä ilmiötä “funktionaaliseksi tyhmyydeksi”.


Osasyy funktionaaliseen tyhmyyteen on ihmisen luontainen taipumus erilaisiin virhepäätelmiin. Todennäköisyyslaskennan periaatteessa hallitsevatkin ihmiset usein käytännössä omassa elämässään yliarvioivat esimerkiksi todennäköisyytensä voittaa lotossa, mutta aliarvioivat oman avioeronsa todennäköisyyden.

Vielä pahempaa on, että organisaatiot usein ruokkivat funktionaalista tyhmyyttä. Investointipankit palkkaavat ihmisiä, jotka ovat matemaattisesti äärimmäisen lahjakkaita analysoimaan riskejä. Väärät kannustimet voivat johtaa kuitenkin siihen, että työntekijät eivät käytä tätä osaamistaan.

Spicer ja Alvesson väittävät Journal of Management Studies -lehdessä viime vuonna julkaistussa artikkelissaan, että funktionaalinen tyhmyys voi johtaa katastrofaalisiin seurauksiin – esimerkiksi sellaisiin kuin vuonna 2007 alkaneeseen finanssikriisiin.

Investointipankkien työntekijät eivät olleet tyhmiä. He olivat huippuälykkäitä ja erittäin hyvin koulutettuja, ja he tiesivät erinomaisesti, mitä riskejä subprime-asuntoluotoista tehtyihin johdannaistuotteisiin sisältyi. Heidän työnantajansa kuitenkin kannustivat riskinottoon ennemminkin kuin huolien esilletuomiseen.


Taloustieteen Nobel-palkinnon saaneen kognitiotieteen tutkijan Daniel Kahnemanin mukaan ihmisaivoissa on kaksi erillistä päätöksentekojärjestelmää. Älykkyystestit mittaavat ihmisen kykyä ratkaista ongelmia tietoisen harkinnan avulla. Arkielämässä luotamme kuitenkin useammin nopeampaan, intuitiiviseen järjestelmään.

Intuitiivinen järjestelmä tuottaa peukalosääntöjä, jotka soveltuvat useimpiin tilanteisiin, mutteivät kaikkiin. Intuitio on altis erilaisille kognitiivisille vääristymille, kuten vahvistusharhalle. Se saa ihmisen hylkäämään omia ennakkokäsityksiään kyseenalaistavat todisteet ja jättää jäljelle niitä tukevat.

Vahvistamisharhaa vastaan voi aktiivisesti työskennellä, jos on siitä tietoinen. Tällaiset niin sanotut metakognitiiviset taidot suojaavat yksilöä virhepäätelmiltä ja vääriltä päätöksiltä.

Monet älykkäät ihmiset oppivat hyvät metakognitiiviset taidot akateemisessa koulutuksessa, mutta muuten älykkäät ihmiset eivät ole sen enempää suojassa lajillemme tyypillisiltä kognitiivisilta vääristymiltä kuin muutkaan – ehkä pikemminkin päinvastoin.

Yhdysvaltalainen skeptikko Michael Shermer väittää kirjassaan Why People Believe Weird Things, että erittäin älykkäät ihmiset saattavat olla jopa tavallisia ihmisiä alttiimpia lankeamaan kognitiivisiin harhoihin.

Älykkäät ihmiset ovat nimittäin kaikkein taitavimpia keksimään hyviä perusteluja niille uskomuksilleen, joihin he ovat alkujaan päätyneet aivan muista syistä kuin rationaalisen pohdinnan ja punninnan kautta – esimerkiksi lapsuudenkodista, vertaisryhmien paineesta tai satunnaisista elämänkokemuksista.

Tietämätön ei tiedä edes sitä, ettei tiedä

Filosofi Bertrand Russell valitti, että hullut ja fanaatikot ovat aina varmoja asiastaan, kun taas viisaammat ihmiset ovat täynnä epäilyä.

Cornellin yliopiston psykologit David Dunning ja Justin Kruger testasivat kokeellisesti opiskelijoiden metakognitiivisia taitoja. Tietävätkö ne, jotka tuntevat jonkin aihepiirin asiat hyvin, että he ovat tästä aiheesta keskimääräistä paremmin perillä? Tunnistavatko ne, jotka ovat jostakin aihepiiristä lähes tietämättömiä, oman täydellisen tietämättömyytensä?

Tutkijat testasivat opiskelijoiden huumorintajua, loogista päättelykykyä sekä kielioppitaitoja. Kävi ilmi, että huonoimmin testeissä menestyneet yliarvioivat omat taitonsa räikeästi. Huonoimpaan neljännekseen kuuluvat kuvittelivat olevansa taidoiltaan toiseksi parhaassa neljänneksessä.

Vastaavasti hyvin pärjänneet aliarvioivat omat taitonsa suhteessa muihin. Koska he pitiviät testejä tavattoman helppoina, he olettivat, että kuka tahansa suoriutuu niistä.

Myöhempi tutkimus on vahvistanut ilmiön olemassaolon ainakin yhdysvaltalaisessa kulttuurissa monien erilaisten tietojen ja taitojen hallinnassa. Tietämättömät pysyvät tietämättöminä omasta tietämättömyydestään, koska he eivät tunnista palautetta, joka osoittaisi heidän olevan väärässä.

Ilmiö tunnetaan nykyään nimellä Dunning-Kruger-efekti.