Kiina: Näin kaikkien valvojasta tuli moraalisen rappion perikuva

Zhou Yongkangin ura on legenda – köyhästä pojasta turvallisuuspalvelun johtajaksi ja öljymiljonääriksi.

Deng Xiaoping
Teksti
Jukka Mallinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Viime vuoden joulukuussa Kiinan valtajärjestelmä vavahteli, kun valtion uutistoimisto ilmoitti, että 72-vuotias politbyroon jäsen Zhou Yongkang oli pidätetty, erotettu puolueesta ja laitettu rikostutkintaan.

Tiettävästi Zhou oli ollut jo vuoden häkissä, kuten myös kymmenet hänen sukulaisensa, suojattinsa ja pimeiden kassojensa vartijat.

Hän oli koonnut mahtavan valtakeskittymän: hän oli politbyroon pysyvässä komiteassa ja valvoi paitsi valtionturvallisuutta, oikeusistuimia ja syyttäjiä myös koko öljyalaa sekä Sezuanin maakuntaa.

Punalippu-lehti selitti ällistyneille kiinalaisille: ”Korruptio on syöpä, joka halvaannuttaa puolueen terveyden. Zhou Yongkangin vakavien rikosten tutkimusta on tarpeen käyttää täysimittaisen korruption vastaisen taistelun jatkamiseen.”

Häntä syytettiin myös ”moraalisesta rappiosta”: Zhou tunnettiin monen muun Kiinan ikääntyneen johtajan tavoin innostaan nuorten tyttöjen palveluksiin.

Kiinan nykyinen johtaja Xi Jinping oli jo aiemmin luvannut ahdistella korruptiota ”säälimättä hyttysiä sen paremmin kuin tiikereitäkään”. Nyt hän pani pelisäännöt uusiksi.

 

Kiinan talousuudistuksen ja nykyisen nousun arkkitehti Deng Xiaoping oli luonut säännön, jonka mukaan politbyroon pysyvän komitean jäseniä ei pidätetä.

Zhousta tuli ”neljän koplan” jälkeen ensimmäinen politbyroon jäsen, joka joutui vankilaan. Myös monia Zhoun ryhmän kenraaleita, kuvernöörejä, valtionyhtiöiden johtajia pidätettiin.

Puolueen 80 miljoonaa jäsentä valvova keskuskontrollikomitea käyttää salaisia vankiloita ja kidutusta. Sen agentit olivat pidättäneet Zhoun oikean käden Tszjan Tszeminin ja 300 muuta ihmistä, joista hakattiin todisteet korruptiosta.

Kiinan kansantasavallan aikana ei vielä ketään pysyvän komitean jäsentä ollut pidätetty korruptiosta. Vain pääsihteeri Zhao Tszyjang joutui vuonna 1989 kotiarestiin tuettuaan Taivaallisen rauhan aukion opiskelijamielenosoituksia.

 

Zhoun ura on nyky-Kiinan legendoja.

Köyhä poika maalta opiskeli uutterasti öljyinstituutissa ja nousi öljylobbyn mukana. 1980-luvun alussa raakaöljy tuotti 20 prosenttia Kiinan vientituloista, öljyä tuovaksi maaksi se muuttui vasta 1994.

Zhou kohosi öljyministeriössä, ja saatuaan sen johtoonsa muutti sen Kiinan kansalliseksi öljykaasukorporaatioksi 1995. Hän laajensi korporaation ulkomaille, Venezuelaan, Sudaniin ja muihin maineeltaan epämääräisiin riskimaihin sekä vei PetroChinan Hongkongin pörssiin. Se on tänään yksi maailman arvokkaimpia yhtiöitä.

Zhou nousi keskuskomiteaan ja uudestaan perustetun luonnonresurssiministeriön johtoon. Sitten hänet siirrettiin  kaakkoiseen Sezuaniin, Kiinan toiseksi suurimpaan 100 miljoonan asukkaan maakuntaan, jonka talous kasvoi hänen johdollaan 9, 5 prosenttia vuodessa.

Äärimmäisen tehokkaana tunnettu Zhou nousi politbyroohon ja hallitsi sisäministeriötä sekä puolueen oikeuskomissiota, joka valvoi kaikkia siviiliturvallisuuspalveluita ja kansan aseellista miliisiä.

Vuonna 2007 Zhou nousi pysyvään komiteaan ja sai Sezuanin ja öljyalan lisäksi valvontaansa turvallisuusministeriön, oikeuslaitoksen ja kansanpoliisin.

 

Kiinassa tapahtuu vuosittain 200 000 joukkovälikohtausta, syinä ekologiaprotestit kaupungeissa, maankäyttö maaseudulla sekä kansalliset ristiriidat vähemmistöjen alueilla. Kiina laittoi 95 miljardia dollaria sisäiseen turvallisuuteen, mikä on enemmän kuin Kansanarmeijaan.

Zhou sai mainetta pitäessään sosiaalisen jännityksen aisoissa.

Samalla hän oli  20 vuodessa kasannut bisnesimperiumin, jossa piti suojattiensa kautta näpeissään koko öljyalaa, yhtiöitä CNPC, Sinopec ja SNOOS. Zhoun sukulaisten omaisuus öljyssä, kiinteistöalalla ja rahoituksessa oli 300 miljoonaa dollaria, paljasti New York Times. Ilmeisesti turvallisuuspalvelut olivat vuotaneet nämä tiedot Xin käskystä.

Kaikkiaan perhe omisti kuitenkin 14 miljardia dollaria, kun esimerkiksi ex-pääministeri Venj Tszjabaon perheellä on ”vain” 2,7 miljardia. Uutistoimisto Bloombergille vuodettiin 2012 tietoja myös Xin sukulaisten miljoonaomaisuuksista.

Zhoun pidätyksestä neuvoteltiin  pitkään politbyroon pysyvässä komiteassa ja sen  ”eläkeläisvanhinten” kanssa.

Kyseessä oli iso prosessi ja mielialan muutos. Xi itse keskusteli edeltäjiensä Hun ja Tszjanin kanssa. Hän sai luvan pidätykseen, kun tuli todistetuksi, että Zhou oli  vakoillut ja salakuunnellut muita politbyroon jäseniä ja suunnitellut salaliittoa näitä vastaan. Tarkoitus oli ”poistaa” Xi onnettomuudeksi naamioidun salamurhan avulla.

Jo aiemmin oli tuomittu Bo Silai, kunnianhimoinen, värikäs ja autoritaarinen prinssi, joka käytti Maon vasemmistolaista demagogiaa ja horjutti puolueen auktoriteettia huudellessaan korruptiosta ”demagogisesti”. Bo pyrki nousemaan äänekkäästi, ei salavihkaa kuten on hyväksyttyä.

Bo paljastui Zhoun läheiseksi liittolaiseksi. Paljastuttuaan hänen oikea kätensä Van yritti paeta Yhdysvaltojen konsulaattiin.

Heti Xin tultua valtaan 2012 Zhoulta vietiin valtionturvallisuuden valvonta.

Uusi  oikeuskomission puheenjohtaja Men Tszjanjtshzhu ei ollut politbyroon jäsen – ensi kertaa kansantasavallan historiassa. Turvallisuuspalvelujen tasapaino muuttui, käytännössä keskuskontrollikomitea alisti muut.

 

Xin ja Zhoun ristiriidassa näkyy myös sukupolvikokemuksen ero.

Xi on lähtöisin puolue-eliitistä, hänet tukahdutettiin perheensä mukana kulttuurivallankumouksen aikana ja hän asui seitsemän vuotta luola-asunnossa karkotuksessa Shaaxissa.

”Proletaari” Zhou taas osallistui opiskelijana punakaartien riehuntaan.

Zhoun juttu on muuttanut Kiinan poliittista ilmapiiriä, kun öljylobbylta ja turvallisuuspalveluilta leikattiin siivet.

Zhoun uskottu Tszjan Tzeminj oli ollut Rosneftin Igor Setšinin ja Gazpromin Aleksei Millerin tärkeä neuvottelukumppani. Nyt neuvottelut Venäjän kanssa pysähtyivät pitkäksi aikaa.

 

Tämä on ensimmäinen osa Kiinaa käsittelevästä juttusarjasta.