Vanhat konstit eivät toimi: ADHD-lasta ei tule pakottaa aloilleen – oppiminen vaikeutuu

Teinivanhempien lapsilla on korkeampi ADHD-riski, osoittaa suomalaistutkimus.

ADHD
Teksti
Lauri Seppälä
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vanhemmat ja opettajat ovat vuosikymmenien ajan pakottaneet ADHD-lapsia istumaan tiukasti aloillaan.

Tällainen pakotus voi kuitenkin olla myrkkyä ADHD:sta kärsivän oppimiskyvylle.

Jotta ADHD-lapset muistaisivat ja suoriutuisivat monimutkaisista tehtävistä mahdollisimman hyvin, tulee heidän antaa myös ”kiemurrella”, ilmenee Journal of Abnormal Child Psychology -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta.

Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa jalkojen naputusta ja heilautuksia.

”Viesti ei ole se, että anna heidän juosta ympäri huonetta, mutta sinun täytyy helpottaa heidän liikkumistaan”, toteaa tutkimusjohtaja Mark Rapport Science Daily -lehdessä.

“Näin he voivat ylläpitää vireystilaa, joka on välttämätöntä kognitiivisissa toimissa.”

 

Vanhemmaksi tuleminen alle 20 vuoden iässä on yhteydessä lapsen kohenneeseen riskiin sairastua ADHDhen, selviää Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry -lehdessä julkaistusta Turun yliopiston tutkimuksesta.

Tulokset ovat osa Finnish Prenatal Study -hanketta, jossa selvitetään keskeisten mielenterveyshäiriöiden varhaisia riskitekijöitä.

Tutkimuksessa ADHD:n riski kasvoi lähes puolitoistakertaiseksi, kun joko isä tai äiti oli iältään alle 20. Kun kumpikin vanhemmista oli teini-ikäinen, lapsen ADHD-riski oli lähes kaksinkertainen verrattuna ikätovereihin, joiden vanhemmat olivat 26–29-vuotiaita.

Tutkimus käsitti noin 49 500 lasta, joista noin 10 400 oli saanut ADHD-diagnoosin. Tutkittavat olivat syntyneet Suomessa vuosien 1991–2005 aikana.

Kyseessä on ensimmäinen tutkimus, joka huomio kummankin vanhemman iän näin laajasta aineistosta.

 

Tutkijat arvioivat, että nuorille vanhemmille voi kasaantua erilaisia sosiaalisia riskitekijöitä, jotka heijastuvat vanhemmuuteen ja sitä kautta lapsen terveyteen.

”Perintötekijät puolestaan ovat yhteydessä impulsiivisuuteen, joka heijastuu seksuaalikäyttäytymiseen. Ympäristö- ja perintötekijöiden yhteisvaikutus voi lisätä ADHD:hen sairastumista”, tutkija Roshan Chudal Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksesta kertoo.

Tutkijat huomauttavat, että vaikka teinivanhemmuus oli yhteydessä lapsen kohonneeseen ADHD-riskiin, vain pieni osa nuorten vanhempien lapsista sairastuu.

Suomalaisista lapsista arviolta noin viisi prosenttia kärsii ADHD:sta. Aikuisiässä ADHD:n esiintyvyys vaihtelee tutkimuksista riippuen noin 2–5 prosenttia.

ADHD:sta kärsivällä on tyypillisesti vaikeuksia keskittyä pitkäkestoisesti. Kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesti keskittymiskyvyn puutteesta, vaan enemmänkin keskittymisen tahdonalaisen säätelyn ongelmasta.

ADHD on merkittävästi yhteydessä lapsuuden käytöshäiriöihin. Ennen kouluikää alkavat käytöshäiriöt ennakoivat esimerkiksi aikuisiän psykiatrisia häiriöitä, rikollista käyttäytymistä ja syrjäytymistä.

Terveyskirjaston tietojen mukaan vankilassa olevista nuorista jopa 30–45 prosentilla on diagnosoitavissa ADHD.

Mikäli ADHD ei ole yhteydessä käytöshäiriöihin, lapsen ennuste on varsin hyvä. Ennaltaehkäisyn näkökulmasta erittäin tärkeään rooliin nousee asiantuntijoiden mukaan aikainen vanhemmuuden tukeminen.