Suomalaistutkija: Sokerivero voisi taltuttaa lihavuusepidemian

Tiedeyhteisö on erimielinen verotuksen vaikutuksista ruokavalioon.

lihavuus
Teksti
Marko Hamilo
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Britannian lääketieteellinen seura BMA on ehdottanut 20 prosentin sokeriveroa, jonka tuotoilla alennettaisiin hedelmien ja vihannesten hintoja. Ehdotuksesta keskusteltiin British Medical Journalissa BMJ:ssä tällä viikolla.

Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Sirpa Sarlio-Lähteenkorva sanoi BMJ:ssä, että sokerivero alentaisi sokeripitoisten tuotteiden kulutusta.

“Lisääntyvä näyttö viittaa siihen, että virvoitusjuomien, sokerin ja välipalojen verotus voi muuttaa ruokavalioita ja parantaa terveyttä etenkin alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä”, hän kirjoitti.

Sen sijaan huonoihin ruokavalioihin tyypillisesti kuuluvien ruokakategorioiden verottaminen on Sarlio-Lähteenkorvan mukaan yleensä käytännöllisempää, koska tällaisia veroja on helpompi hallinnoida.

Suomessa on ollut voimassa sokerivero sota- ja jälleenrakennusaikana ja uudestaam 1970-luvulta 1990-luvulle. Sen lisäksi on ollut käytössä makeisvero lähes koko itsenäisyyden ajan.

Vanha makeisvero oli ongelmallinen Euroopan unionin lainsäädännön kannalta, koska Suomi halusi pitää ksylitolin verottomana.

Uusi makeisvero on ollut voimassa vuodesta 2011. Sen ongelmina on pidetty sitä, että sitä ei sovelleta esimerkiksi kekseihin, mutta sitä vastoin sen nojalla kyllä verotetaan makeuttamattomia kivennäisvesiä.

 

Suomalaisessa tutkimuksessa todettiin jo vuonna 2011, että sokerivero olisi makeisveroa tehokkaampi kulutuksen muuttaja.

Hedelmien, kasvisten ja tuoreen kalan arvonlisäverojen alennusten vaikutukset näyttivät Tampereen yliopiston, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkijoiden tekemän työn mukaan myös myönteisiltä.

Sarlio-Lähteenkorva huomauttaa kuitenkin BMJ:ssä, että terveyttä edistäviksi tarkoitettuihin veroihin liittyy monia haasteita.

Yksi tällainen nähtiin Tanskan lyhyessä kokeilussa tyydyttyneen rasvan verottamisesta. Rasvan kulutus väheni kyllä 10–15 prosenttia, mutta huolet rasvan maahantuonnista ja teollisuuden lobbaus johtivat veron poistamiseen.

“Tarvitsemme veropolitiikkaa, joka ottaa terveyden vakavasti”, Sarlio-Lähteenkorva kirjoittaa.

“Hallitusten on kamppailtava sellaisia kielteisiä terveysvaikutuksia kuin diabetesta, sepelvaltimotautia ja verenpainetautia vastaan. Sokerivero ja mieluiten myös toimenpiteet tyydyttynyttä rasvaa ja suolaa kohtaan auttaisivat.”

 

London Metropolitan Universityn ravitsemuspolitiikan emeritusprofessori Jack Winkler on kuitenkin eri mieltä.

Winklerin mielestä verot olisivat periaatteessa positiivista kehitystä, mutta ne ovat poliittisesti epäsuosittuja, ja veroasteen tulisi olla valtava, jotta sillä olisi mitään vaikutusta.

Winkler viittaa kansanäänestyksiin Yhdysvalloissa, jotka johtivat virvoitusjuomaveroon vain yhdessä kaupungissa, Kalifornian Berkeleyssä. Vastaavasti Maailman terveysjärjestön WHO:n 53 eurooppalaisesta jäsenmaista vain neljä on ottanut käyttöön ruokaveroja, ja nekin lähinnä kerätäkseen veroja valtion kassaan.

Verot olisivat taloudellisesti hyvin tehottomia, Winkler lisää. Kahdessa brittitutkimuksessa kävi ilmi, että 20 prosentin verokaan ei vähentäisi päivittäistä kalorien saantia kuin neljä kilokaloria.

“Näin pienet vaikutukset eivät käännä globaalia lihomista laskuun.”