Kiinnostava havainto geeneistä: Pussiahma kehittyy immuuniksi tarttuvalle syövälle

Tasmanialaista pussipirua odottaa valoisampi tulevaisuus, jos se onnistuu kehittämään vastustuskyvyn eläinpopulaatiota niittävälle syövälle.

immuniteetti
Teksti
Marko Hamilo
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Australian Tasmaniassa elävä pussiahma, joka tunnetaan myös nimillä pussipiru, Tasmanian paholainen ja Tasmanian tuholainen, on toista kertaa uhanalainen. Siitä maksettiin 1800-luvulla tapporahaa, koska se teki tuhojaan kanaloissa. Rauhoituksen jälkeen kanta alkoi elpyä, mutta kaksi vuosikymmentä sitten pussiahma kohtasi uuden vihollisen: tarttuvan syövän.

Pussiahmat tappelevat rajusti ravinnosta ja asemastaan sosiaalisessa hierarkiassa, ja samalla ne purevat toisiaan kasvoihin. Kasvaimet leviävät tehokkaasti puremien välityksellä. Syöpäsolut siirtyvät siis suoraan eläimestä toiseen. Syövälle altistavavat tartuntataudit, kuten ihmisellä kohdunkaulan syövälle altistava papilloomavirus, eivät ole mitenkään harvinaisia. Tarttuva syöpä sen sijaan on biologiassa vielä melko tuntematon ilmiö. Tarttuvia syöpiä tunnetaan eläinmaailmasta kaikiaan vain kolme.

 

Tutkijat ovat aiemmin epäilleet, että pussiahman uhanalaisuus ruokkisi itseään. Mitä pienempi kanta, sitä vähemmän geneettistä monimuotoisuutta ja sitä vaikeampi pussiahmapopulaation on löytää ulospääsy sitä uhkaavasta tarttuvasta syövästä.

Washingtonin valtionyliopiston (WSU) uuden tutkimuksen mukaan pussiahmat ovat kuitenkin nyt laittamassa syövälle kampoihin. WSU:n biologian professori Andrew Storfer kollegoineen löysi pussiahman genomista kaksi aluetta, jotka ovat muuttuneet reaktiona kasvosyövän leviämiseen.

Nature Communications -lehdessä julkaistu tutkimus valaa uskoa siihen, että pussiahma selviytyy sukupuuton uhasta. Tutkimus voi tulevaisuudessa myös auttaa lääketieteen tutkijoita selvittämään, miten eläimet kehittyvät nopeasti reagoidakseen syöpään ja muihin taudinaiheuttajiin.

 

Kahdenkymmenen vuoden aikana Tasmanian pussiahmakanta on supistunut 80 prosentilla. Muualla lajia ei luonnonvaraisena esiinny.

“Jos sairaus tulee ja tappaa 90 prosenttia yksilöistä, voi ennustaa, että selviytyneet 10 prosenttia ovat jollain tavalla geneettisesti erilaisia”, tutkimukseen osallistunut Idahon yliopiston biologian apulaisprofessori Paul Hohenlohe sanoi. “Etsimme niitä kohtia genomista, joissa erot näkyvät.”

Tutkijat löysivät kahdelta alueelta seitsemän kiinnostavaa geeniä, joista viiden tiedetään muilla nisäkkäillä liittyvän syöpään tai immuunipuolustukseen. Löytö viittaa siihen, että pussiahma on kehittymässä immuuniksi tarttuvalle syövälle.

Tutkijat toivovat, että immuuneja yksilöitä voisi kasvattaa eläintarhoissa eräänlaisena vakuutuspopulaationa, josta yksilöitä voitaisiin tarvittaessa vapauttaa luontoon, jos sukupuutto muuten näyttäisi uhkaavan lajia.