Vääjäämätön tuho

Bollan toisessa näytöksessä menestysromaanin traagisuus saa kouriintuntuvan muodon.

teatteri
Teksti
Matti Tuomela

Onko onnistunut adaptaatio sellainen, joka kääntää alkuperäisteoksen mahdollisimman puhtaasti toisen taidelajin kielelle? Vai edellyttääkö onnistuminen kokonaan uuden näkökulman löytämistä teokseen?

Tuomas Timosen dramatisointi kirjailija Pajtim Statovcin kolmannesta romaanista, Finlandia-palkitusta Bollasta onnistuu ainakin käännösprosessissa. Se purkaa Statovcin romaanin lavalle sivu sivulta muunnellen romaanin sisäiset äänet repliikeiksi.

Paikoin teksti kuulostaa jopa liian helpolta: siltä, että romaani on vain pantu sitaatteihin. Näin ei tietenkään ole. Helppouden vaikutelma edellyttää kaksin verroin työtä. Se vaatii keskittymistä myös näyttelijöiltä, joiden suusta sanat tulevat juuri oikean kokoisina, eivät liian suurina, eivätkä liian pieninä.