Verinen korkokenkä museossa – näin hävitys ja katastrofit kiehtovat

Syyskuun 11:nnen muistomuseo on New Yorkin kuumimpia nähtävyyksiä.

WTC-iskut
Teksti
Päivi Ängeslevä
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Korkokengän kantaan on kuivunut verta.

Nuo kengät olivat ensi kerran Linda Raisch-Lopezin jaloissa, kun hän käveli työpaikalleen World Trade Centerin etelätorniin tiistaiaamuna, 11. syyskuuta 2001. Tunnin kuluttua hän säpsähti koviin ääniin ja näki kauhukseen, kuinka viereinen pohjoistorni oli liekeissä.

Raisch-Lopez riisui kenkänsä ja ryntäsi portaikkoon.

Vielä tuolloin hän ei tiennyt, että terroristit olivat kaapanneet neljä lentokonetta, joista yksi oli törmännyt pohjoistorniin.

Toinen kone iskeytyisi kohta etelätorniin, kolmas Yhdysvaltain puolustusministeriöön Pentagoniin Washingtonissa ja neljäs peltoon Pennsylvaniassa.

Raisch-Lopez ehti ulos etelätornista. Hän jatkoi juoksuaan paljasjaloin, kunnes rauhoittui ja puki kengät jalkaansa. Etelätorni romahti ensin. Hänen jaloistaan valui verta, kun pohjoistorni sortui.

 

Verinen korkokenkä on nyt 9/11-museossa, jonne vierailijat jonottavat kuullakseen Raisch-Lopezin kaltaisia tarinoita terrori-iskuista. Museo avattiin toukokuussa 2014. Vuodessa kävijöitä oli kolme miljoonaa, ja päivittäin heitä on lähes 9 000.

Saksalainen Stefan Förg on perheineen viikon New Yorkissa. Museoista hän valitsi vain yhden, 9/11:n. Hänestä se on ehdottomasti kaupungin kiinnostavin.

”Muistan sen päivän hyvin”, hän perustelee.

”Olimme tuolloin lomalla Menorcalla, ja näin tv-uutisista, kuinka kaksoistornit sortuivat. Nyt katselin valokuvia ihmisistä, jotka hyppäsivät palavista torneista. Mietin, mitä he olivat tunteneet silloin. Se oli niin kauheaa, että kävelin nopeasti ohi.”

 

Hävitys ja katastrofit kiehtovat. Tämä on ilmiö, jota yhdysvaltalaiset osaavat hyödyntää.

Museo johtaa maan alle World Trade Centerin tuhoutuneiden kaksoistornien perustuksiin, joiden yhteyteen on säilötty myös uhrien tunnistamattomia jäänteitä. Yleisö ei niitä näe. Silti uhrit on tuotu niin kutsutusti iholle.

Iskuissa kuoli lähes 3 000 ihmistä, joista valtaosa oli newyorkilaisia.

Museo jakautuu kahteen osaan. Historiallinen näyttely kertoo syyskuun 11. päivästä. Siellä voi kuunnella kaapatun lentomatkustajan Brian Sweeneyn viimeistä viestiä vaimolleen tai katsella menehtyneen palomiehen R. Bruce Van Hinen eräopasta.

Van Hinen vaimo lahjoitti miehensä eräoppaan näyttelyyn. Pelkästään esineitä museossa on reilut 12 500. Valokuvia on yli 23 000, tarinoita 1 990 ja liikkuvaa kuvaa 580 tuntia.

 

Muistonäyttelyssä on valokuva jokaisesta kuolonuhrista. Kun uhrin kasvokuvaa näpäyttää, hänestä voi lukea tarkemmin. Uhrien kuvia pyörii valkokankaalla ja nimiä kuuluu nauhalta. Nimet on myös kaiverrettu kahteen muistoaltaaseen museon ulkopuolelle.

Tirkistelyäkö? Stefan Förgin mielestä näyttelyt kertovat historiasta.

Myös Oklahomassa on muistomuseo, joka kertoo pommi-iskusta vuonna 1995. Rahastus terrori-iskujen museoilla on herättänyt arvostelua. Pääsylippu 9/11-museoon maksaa 24 dollaria (vajaat 22 euroa), ja sen kaupassa myydään muistoesineitä.

Kyse on myös kulttuurieroista. Yhdysvaltalaiset ihailevat sankareita ja henkilöivät uhreja. Suomalaisista ei ole edes maksuttoman Estonia-muistomuseon perustajiksi.

 

National September 11 Museum & Memorial. 180 Greenwich Street, New York.