"Suomen kuningas" kuoli

Suomen historia
Teksti
SK:n toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Hessen-Brabantin ruhtinassuvun päämies Moritz kuoli 23. toukokuuta Frankfurt am Mainissa Saksassa. Hessenin ja Brabantin maakreivi oli syntynyt vuonna 1926.

Maakreivi Moritzin kotiarkisto
Maakreivi Moritz oli kuollessaan 86-vuotias. Hän oli syntynyt 6.8.1926 Racconigissa Italiassa.

Maakreivin täydelliset etunimet saksaksi olivat Moritz Friedrich Karl Emanuel Humbert.

Maakreivi Moritz oli Suomen kuninkaaksi vuonna 1918 valitun Fredrik Kaarlen (1868-1940) pojanpoika ja perillinen. Kuningas Fredrik Kaarle kuoli Hessenin ja Brabantin maakreivinä 28.5.1940.

Jos Suomi olisi tullut kuningaskunnaksi vuonna 1918, Moritz olisi saattanut olla maamme valtionpäämies. Fredrik Kaarlen sovittu seuraaja Suomen kuninkaaksi oli kruununprinssi Wolfgang Moritz (1896-1989). Hän kuitenkin kuoli lapsettomana, joten hänen dynastinen perillisensä oli vanhin veljenpoika, maakreivi Moritz.

Moritzin jälkeen Hessen-Brabantin tuhatvuotisen dynastian perinteisen päämiehen asema kuuluu nyt hänen esikoispojalleen Henrik Donatukselle (s. 1966).

Seuraavassa sukututkija Kim Sjöström kirjoittaa edesmenneen maakreivin suvusta, jolla on yllättäviä liittymäkohtia Suomeen.


“Ruotsi-Suomen valtakunnanpuuska”

Hessen-Brabantin ruhtinashuoneen ensimmäinen historiallisesti todennettu mukanaolo Suomen historiassa alkoi, kun suvun tuleva päämies Fredrik (1676-1751) kosi vuonna 1710 vaimokseen Ulriika Eleonoraa (1688-1741), Ruotsin kuninkaan ja Suomen suuriruhtinaan sisarta.

Avioliiton tuloksena Fredrikistä tuli “Ruotsi-Suomen valtakunnanpuuska”. Säätyjen valtiopäivillä 24.3.1720 Fredrik valittiin Ruotsin kuninkaaksi ja samalla Suomen suuriruhtinaaksi, monien välivaiheiden jälkeen.

Suomessa kuningas Fredrikin hallituskausi merkitsi suuria parannuksia ainakin Haminan kaupungille, joka sai 18.7.1723 täydet oikeudet käydä ulkomaankauppaa (ns. tapulioikeudet). Haminan oli tarkoitus periä Venäjälle menetetyn Viipurin kaupallinen asema. Aiemmin pikkukaupun oli keskittynyt sisämaankauppaan. Haminan vaakunassa on Fredrikin myöntämä heraldinen kuninkaankruunu.

Ruotsin valtakunnassa oli tehty lainsäädännön kodifiointityötä monta vuosikymmentä. Osui juuri kuningas Fredrikin hallituskaudelle, vuodelle 1734, kun kodifioinnin tuloksena kirjoitettu uusi Valtakunnanlaki sai Säätyjen Valtiopäivien hyväksynnät. Fredrik allekirjoitti lain 23, tammikuuta 1736. Valtakunnanlakia kutsuttiin toisinaan Fredrikin Koodeksiksi.

Vaikka lukuisat säädösmuutokset ovat muokanneet lakipykälien sisältöä lähes kauttaaltaan toisin kirjoitetuksi, silti vielä nykyäänkin Suomessa on voimassa muodollisesti silloin säädettyinä lakeina Fredrikin Valtakunnanlaista kolme kaarta: Rakennuskaari, Kauppakaari ja Oikeudenkäymiskaari.

Kuningas Fredrikin valtakunnanlaki oli tärkeässä asemassa Suomessa muun muassa silloin, kun erilaisissa venäläisten vallanpitovaiheissa suomalaisten omia oikeuksia suojeltiin ja puolustettiin maan oman lain mukaisina. Lakia ei nimittäin saanut muuttaa pelkästään tsaarin käskyllä, vaan myös Suomen säätyjen hyväksyntä oli välttämätön, jotta lain muutos tulisi voimaan

Naissankari ja suomalaiset naiset

Naissankarin maineessa ollut kuningas Fredrik erikoistui nimenomaan suomalaisiin naisiin.

Kuningatar Ulriika Eleonoran (kuoli 1741) kanssa solmitun avioliiton lisäksi Fredrikillä oli kaksi vihkimätöntä jalkavaimoa, virallista rakastajatarta: suomalais-virolaistaustainen Heta Taube (1714-1744) ja suomalaistaustainen Katriina Ebba Horn (1721-1781), joille molemmille Fredrik hankki Wienistä keisarilta kreivitärten arvonimet.

Fredrik ei millään tavalla luopunut kuninkuudesta, vaikka sen hänelle syntyperänsä kautta tuonut vaimo, kuningatar Ulriika Eleonora, kuoli 24.11.1741. Päinvastoin, valtakunnanpuuska Fredrik pyrki kaikin keinoin estämään Ulriika Eleonoran lähimmän sukulaisen pääsyn uudeksi kuninkaaksi. Tappiollisen sodan ja pikkuvihan tuloksena vuonna 1743 Fredrikin oli lisäksi pakko allekirjoittaa rauhansopimus, jolla luovutti kaikki Kymijoen itäpuoliset alueet Venäjän hallitsijalle Elisabetille.

Kuningas Fredrikiltä ei jäänyt laillisessa avioliitossa syntyneitä poikia. Hänen kuollessaan vuonna 1751 hänen seuraajansa Hessenin ja Brabantin maakreivinä oli hänen nuorempi veljensä Vilhelm (1682-1760), jolla ei ollut mainittavaa tekemistä Suomen kanssa – vaimokin oli Sachsen-Zeitzin prinsessa eikä suomalainen.

Viime viikolla edesmennyt maakreivi Moritz polveutuu suoraan Vilhelmistä katkeamatonta mieslinjaa.

1700-luvun loppuvuosikymmeninä maakreivi Vilhelmin jälkeläisiä suuntautui maantieteellisesti vähän Suomen suuntaan, mutta ei ihan perille asti: kolme heistä meni naimisiin Tanskan prinsessojen kanssa ja suvun pari nuorempaa sukuhaaraa jopa asettui asumaan Tanskaan parin sukupolven ajaksi.

Vuonna 1866 Preussi valloitti ja liitti itseensä Hessen-Brabantin suvun päähaaralle kuuluvan Hessenin vaaliruhtinaskunnan, jonka pääkaupunkina oli Kassel.

Suomen kuningas valitaan

Vuonna 1918 lokakuun 9. päivänä Suomen eduskunnassa monarkistit valitsivat maamme kuninkaaksi Hessen-Brabantin prinssin Fredrik Kaarlen (1868-1940.

Asiakirjoista löytyy myös tieto, että kruununprinssiksi oli hänen pojistaan sovittu Wolfgang Moritz (1896-1989).

Fredrik Kaarle oli syntynyt Itämeren etelänurkassa sijaitsevassa Pankerin sukulinnassa, suvun puoli-tanskalaistuneen sukuhaaran nuorempana poikana. Hänen äidinäitinsä äidinisä oli ollut keisari Paavali, Vanhan Suomen hallitsija (1754-1801).

Fredrik Kaarlen isä, Hessenin prinssi Frederik Vilhelm (1820-1884), menetetyn vaaliruhtinaskunnan kruununperillinen, oli Suomen saaristoissa erityisesti viihtyneen Venäjän keisarinnan ja Suomen suuriruhtinattaren Dagmarin (Maria Fjodorovna, 1847-1928) eno.

Kuninkaaksi valittu Fredrik Kaarle oli naimisissa keisarillisen prinsessan Margareetan (1872-1954) kanssa. Margareeta oli Britannian kuningatar Viktorian tyttärentytär ja Saksan keisarin Vilhelm II:n pikkusisko, mitä jotkut senaikaiset johtavat suomalaiset poliitikot pitivät asiassa tärkeimpänä. Hessen-Brabantin ruhtinashuoneelle tärkeämpää ehkä kuitenkin on ollut se, että Margareeta toi äidinperintönään Kronbergin linnan ja maat.

Ensimmäinen maailmansota kääntyi Saksan häviöön. Joulukuussa 1918 Fredrik Kaarle ilmoitti luopuvansa hänelle tarjotusta Suomen kuninkuudesta.

Kuningas Fredrik Kaarle kuoli 28.5.1940 Kasselin kaupungissa Hessenin ja Brabantin hallitsijahuoneen päämiehenä, maakreivinä. Suomen hallituksen edustajat veivät hautajaisiin kukkaseppelen.

Kaarle I, Suomen ja Karjalan kuningas, Ahvenanmaan herttua…

Kansanedustaja Kustavi Arokallio oli 1918 laatinut esityksen, että Suomen monarkkisen valtionpäämiehen virallinen arvonimi olisi ollut: Kaarle I, Suomen ja Karjalan kuningas, Ahvenanmaan herttua, Lapinmaan suuriruhtinas, Kalevan ja Pohjolan isäntä. Suomen kuninkaan kruunun voi nähdä esimeriksi täältä.

Maakreivi Moritz oli Suomen kuninkaaksi vuonna 1918 valitun Fredrik Kaarlen (1868-1940) pojanpoika ja perillinen.

Historiassa on ollut vaihtoehtoja, jotka eivät toteutuneet. Jos Suomi olisi kuningaskunta, Moritz olisi saattanut olla maamme valtionpäämies. Olettaen että Moritz olisi ollut vuonna 1989 menehtyneen setänsä, kruununprinssi Wolfgang Moritzin (1896-1989) dynastisena perillisenä tämän seuraaja. Vaihtoehtoiset historiat tarjoavat usein kiehtovaa spekulointia.

Fredrik Kaarlen sovittu seuraaja Suomen kuninkaaksi oli kruununprinssi Wolfgang Moritz (1896-1989). Hän kuitenkin kuoli lapsettomana, joten hänen dynastinen perillisensä oli vanhin veljenpoika, maakreivi Moritz

Kun Suomen kuningaskunta ei ehtinyt säätää tarkkoja perimysjärjestyksiä, pohjaoletuksena on vuoden 1772 Hallitusmuodon ja Vesterosin perintösäännön mukainen nk. dynastinen perimysjärjestys eli primogenituuri, joka johtaa tuossa tilanteessa vanhimpaan veljenpoikaan – vaikka Wolgang Moritzilla toki oli runsaslukuinen joukko muitakin veljien lapsia.

Emme kuitenkaan voi edes arvata, kuinka monta kertaa perhe olisi 1900-luvun vuosikymmeninä syösty valtaistuimelta. On paikallaan muistaa, että Neuvostoliiton rajanaapurimaissa kuningasperheet eivät kovin hyvin säilyneet asemissaan.

Maakreivi Moritz ei mitenkään aktiivisesti tavoitellut Suomen kruunua. Eikä esimerkiksi ollut monarkististen salaliittojen keskushenkilö Suomessa.

Yleensäkin Suomessa on itsenäisyyden aikana ollut kovin vähän ja merkityksettömästi monarkistisia salaliittoja. Enemmänkin suomalaiset salaliitot näyttävät olleen aivan toisenlaisia: lapualaismielisiä salaliittoja, neuvostomielisiä salaliittoja sekä salaliittoja verovarojen siirtämiseksi epärehellisille tahoille.

Tuhatvuotinen historia ja Euroopan omistajat

Edesmennyt maakreivi Moritz kantoi vuorollaan eteenpäin dynastiansa paneurooppalaista perinnettä. Hessen-Brabantin ruhtinashuone on Kaarle Suuren perillisiä.

Vuosituhat sitten (noin vuonna 1012), karolingien dynastia sammui lailliselta mieskannalta sukupuuttoon veljesten Lothringenin herttuan Oton ja pikkuveljensä Ludvigin kuollessa. Suvun lähin perillinen oli Brabantin ruhtinassuvun esiäiti, Louvainin kreivitär Gerberga, karolingidynastian tytär, mainittujen viimeisten laillisten miespuolisten karolingien Oton ja Ludvigin sisar.

Kreivitär Gerberga oli saanut heidän isältään myötäjäisikseen Bryssel-nimisen paikkakunnan maat Louvainin lähellä silloisessa Ala-Lothringenissa, nykyisessä Belgian Brabantin maakunnassa. Maakreivi Moritz polveutuu Gerbergasta katkeamatonta mieslinjaa.

Maakreivin elämänvaiheita

Maakreivi syntyi äitinsä kotimaassa, Racconigin linnassa, Pohjois-Italian Piemontessa, vanhempiensa esikoisena. Vanhemmat olivat Hessenin ja Brabantin maakreivi Filip (1896-1980) ja tämän vaimo Italian Mafalda (1902-1944).

Prinsessa Mafaldan vanhemmat olivat Italian kuningas Viktor Emanuel III, Savoijin sukua (1869-1947) ja tämän vaimo Montenegron Elena (1872-1952).

Filipin vanhemmat olivat Suomen kuninkaaksi vuonna 1918 valittu Hessenin ja Brabantin maakreivi Fredrik Kaarle (1868-1940) ja tämän vaimo Preussin Margareeta (1872-1954).

Kuten varmaan sopiikin Rooman keisarien jälkeläiselle, maakreivi Moritz eli lapsuudessaan paljon Roomassa ja Italiassa. Hänestä käytettiin usein nimeä Maurizio di Assia.

Perheessä oli lopulta neljä lasta, kolme poikaa ja tytär.

Toisen maailmansodan aikana diktaattori Adolf Hitler, joka suuttui kun Italia vaihtoi puolta sodassa, vangitutti Moritzin äidin Mafaldan, joka kuoli vuonna 1944 Buchenwaldin keskitysleirissä natsien uhrina.

Toisen maailmansodan jälkeen Moritz opiskeli maataloustieteitä Kielissä, Schleswig-Holsteinissa. Nuorena aikuisena hän isännöi ja asui vuosikymmenet Pankerin linnaa ja maatilaa Itämeren etelälaidassa. Pankerin omistuksen (Schmoelin, Hohenfelden, Klampin ja Pankerin kartanot) oli sukuun hankkinut vuosina 1739 ja 1741 Ruotsin kuningas Fredrik I, maakreivi Moritzin esisetä. Pankerissa myös kasvoivat Moritzin neljä lasta.

Vuonna 1964 Moritz meni naimisiin Berleburgin prinsessa Tatianan kanssa. Prinsessalla on todistetusti suomalaisiakin sukujuuria.

Prinsessa Tatianan vanhemmat ovat toisessa maailmansodassa kadonnut Berleburgin ruhtinas Gustav Albrecht (1907-1944?) ja tämän vaimo, Marguerite d’Otrante (1909-2005), joka oli kotoisin Ruotsista, Elghammarin kartanosta. Nimenomaan ruhtinatar Margueriten sukujuurten kautta Tatianan ja jälkeläisten esipolvissa on suomalaisia Horneja, Boijeja, Kurkia, Stålarmeja ja Finckejä.

Alankomaiden prinsessa Beatrixin ja pommerilaistaustaisen diplomaatin Claus Amsbergin seurustelu alkoi, kun molemmat olivat vieraina Moritzin häissä. Claus, sittemmin prinssipuoliso, oli Moritzin ikätovereita ja ystäviä. Beatrix puolestaan oli sukulainen ja toisen merkittävän eurooppalaisen hallitsijasuvun perijätär.

1974 Moritz ja prinsessa Tatiana erosivat, mutta pysyivät parhaina ystävyksinä. Tatiana asuu edelleen Pankerin sukulinnassa. Eronnut pariskunta kasvatti neljä lastaan yhdessä ja toimivat toistensa seuralaisina juhlatilaisuuksissa.

Monta vuosikymmentä sitten, kun vielä asui Pankerissa, Moritz joutui kidnappauksen uhriksi. Aamuyöstä hänen huoneeseensa tunkeutuneet kaksi miestä ottivat hänet vangiksi mutta vapauttivat hänet kuitenkin jo saman päivän aikana.

Hessenin suvun toinen päähaara, Hessenin ja Rheinin suurherttuat, sammui mieskannalta 1968. Ennen kuolemaansa, vuonna 1960, oli Hessenin ja Rheinin lapseton perintöprinssi Ludwig, Wolfsgartenin sukulinnan omistaja, virallisesti adoptoinut Moritzin, jotta sammuvan sukuhaaran perintö siirtyisi sujuvammin dynastian jäljellejäävälle päähaaralle. Ludwigin jälkeen on maakreivi Moritzin sukuhaara tämänkin suurherttuakunnan kruununperillinen.

Vuonna 1980 Hessen-Brabantin ruhtinashuoneen päämiehen asema ja maakreivin arvonimi periytyi Moritzille, jolloin hänen persoonaansa lopullisesti yhdistyivät vuonna 1567 erkaantuneiden Kasselin ja Darmstadtin sukuhaarojen perinnöt.

Maakreivin eräitä viimeisiä julkisempia ja valokuvattuja esiintymisiä olivat vuonna 2011 osallistumiset hänen entisen vaimonsa Tatianan veljentyttären, Berleburgin prinsessa Natalian häihin, ja sukulaispojan, Cambridgen herttuan Williamin häihin.

Moritz kantoi perinteistä arvonimeä 33 vuotta, elämänsä viimeiset vuosikymmenet.

Automatkalla Suomessa 1970-luvulla

Moritz, Hessenin ja Brabantin maakreivi (1926-2013), hallitsijasuvun päämies, yritysjohtaja ja taiteenystävä asui viimeiset vuosikymmet Wolfsgartenin sukulinnassa Saksan Etelä-Hessenissä. Hän kuoli 86 vuoden iässä torstaina 23. toukokuuta, sairaalassa Frankfurt am Mainin kaupungissa. Hän kärsi pitkään keuhkovaivoista.

Maakreivi Moritz ei ollut paljoakaan tekemisissä Suomen kanssa. Kerran hän matkusti perheensä kanssa loman Suomessa, joskus 1970-luvulla: he tekivät automatkan Ruotsin kautta Suomen Lappiin.

Taiteen harrastajana, maakreivi Moritz huolehti sukunsa perimistä taideaarteista ja päätyi asumaan Wolfsgarteniin jossa suvulla on huomattava taidekokoelma.

Taiteellista silmää perineen Moritzin luovuus näyttäytyi etenkin puutarhojen maisemasuunitteluna. Fasanerien ja Wolfsgartenin sukulinnoissa maakreivi Moritz käynnisti puutarhajuhlaperinteitä yleisötilaisuuksiksi, esitelläkseen kehittämiään puutarhoja.

Moritz toimi puheenjohtajana perhesäätiössä (Hessische Hausstiftung), jolla on esimerkiksi hotellitoimintaa ja kiinteistöjä. Suvun lähes kaikki perintökiinteistöt ovat samalla historiallisia kulttuurimuistomerkkejä.

1900-luvun puolivälissä perheelle hankittiin Hessenin Rheingausta, Geisenheimin Johannisbergistä, viinitarha. Prinz von Hessen -nimellä tunnettuja viinejä etupäässä Riesling-rypäleistä tuottava ja markkinoiva perhefirman haara ja Weingut Prinz von Hessen -viinitarha on nyt jo monia vuosia ollut vanhimman pojan, prinssi Henrik Donatuksen hoidossa.

Maakreivi Moritz oli aina kiinnostunut keskustelemaan esimerkiksi taideteoksista ja sukunsa historiasta.

Maaliskuussa lähetin maakreiville pari digikuvaa Mustion linnassa olevasta kokovartalomuotokuvasta, joka esittää kuningas Fredrik I:stä. Viimeiseksi jäänyt maakreivi Moritzilta saamani kirje, päiväys 18.3.2013, sisälsi kiitokset näistä. Maakreivi myös mainitsi hämmästyneenä, että hän ei aiemmin edes tiennyt, että hänen edeltäjänsä kuningas Fredrikin muotokuva on myös Suomessa.

Hessenin osavaltion ministeripresidentti Volker Bouffier lausui surunvalitteluissaan: “Maakreivi Moritzin myötä menetimme arvostetun taiteentukijan ja yrittäjän, joka säilyy muistoissamme hesseniläisen historian varjelijana.”

Moritzilta jäi neljä lasta ja kymmenen lastenlasta. Lapset, pojat Donatus ja Philipp, tyttäret Mafalda ja Elena. Miniät Floria ja Laetitia. Vävy don Ferdinando. Lapsenlapset Moritz, August ja Paulina; Tito Friedrich ja Elena; don Cosimo, don Briano, donna Tatiana ja donna Polissena; sekä Madeleine. Entinen vaimo, prinsessa Tatiana, sekä ainut eloonjäänyt sisarus, Oppersdorfin kreivitär Elisabeth.

Moritzin jälkeen Hessen-Brabantin tuhatvuotisen dynastian perinteisen päämiehen asema kuuluu nyt hänen esikoispojalleen Henrik Donatukselle (s. 1966).

Hänen kuninkaallisen korkeutensa maakreivi Moritzin hautajaiset ovat 3.6.2013 Kronbergissä.

Teksti
Kim Sjöström

Kirjoittaja on sukututkija.