Ikivelmu kantrimies Kinky Friedman voisi äänestää Donald Trumpia presidentiksi

"They Don’t Make Jews Like Jesus Anymore", on yhä Friedmanin suurin hitti.

kantri
Teksti
Harri Römpötti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kantrimuusikko Kinky Friedman, 71, vastaa puhelimeen Teksasissa ranchillaan, jolla kasvoi ja jonka peri vanhemmiltaan. Hän kertoo olevansa krapulassa, mutta kuulostaa pirteältä.

Friedman myöntää joutuneensa vähentämään tequilan – tai meksikolaisen suuveden, kuten hän sitä nimittää – kulutusta hieman, mutta ärhäkkää puhetta piisaa yhä.

”Kaikki haluavat olla taiteilijoita. Ensimmäinen askel on, että pitää olla kurjaa”, Friedman väittää. ”Iloisena ei pysty tekemään taidetta. Kaikki hyvä on syntynyt kärsimyksestä.”

Lapsena Friedman kiinnostui popista ja šakista. Seitsemänvuotiaana hän pelasi nuorimpana 50 vastustajasta simultaanipelissä amerikkalaisen suurmestari Samuel Reshevskyn kanssa.

Friedmanista tuli muusikko.Kinky Friedman and The Texas Jewboys sai pian kulttimainetta. Esikoislevynsä Friedman julkaisi 1973 ja kiersi Bob Dylanin lämppärinä. Tyylilaji oli satiirinen kantri, huumori hapokasta.

”Joidenkin mielestä They Don’t Make Jews Like Jesus Anymore on hauska, toisten mielestä loukkaava, mutta sehän ei ole minun ongelmani”, hän murahtaa tunnetuimmasta kappaleestaan.

 

Suosio hiipui, ja kun musiikki ei lyönyt leiville, Friedman alkoi kirjoittaa 1980-luvulla kovaksikeitettyjä dekkareita. Kirjoissa seikkailee Kinky Friedman -niminen yksityisetsivä. Niissä sekoittuvat Raymond Chandlerin perinne, viski ja huumori.

”Epätoivo ajoi kirjoittamaan. Asuin New Yorkissa Chinatownista löytämäni kissan kanssa, olin köyhä ja käytin liikaa karibialaista marssipulveria. Minusta kirjani eivät ole sepitettä. Fiktio on vain hyvä keino kertoa totuus”, Friedman sanoo.

Yksityisetsivän hommia Friedman ei ole tehnyt, mutta mitäs pienistä. ”Jos haluaa olla taiteilija tai yksityisetsivä, pitää olla ulkopuolinen. Mutta se ei tarkoita, että menestyy. Kaikki joita olen ihaillut, ovat kuolleet köyhinä.”

Friedman ei ole koskaan kaihtanut politiikkaa sanoituksissaan. Nelson Mandela kuunteli vankilassa hänen musiikkiaan salakuljetetulta kasetilta. ”Se tuntuu uskomattomalta. Ei minulla välttämättä ole mitään tärkeää sanottavaa.”

 

Vuonna 2006 Friedman oli jopa ehdolla Teksasin kuvernööriksi. Hän on ollut demokraatti, mutta on nyt kääntänyt takkinsa. ”En ole enää demokraatti, mutta eivätpä ole myöskään Obama, Clintonit tai John Kerry kunnon demokraatteja. He sotkivat kaiken, veljeilevät diktaattorien kanssa.”

Presidentinvaaleissa Friedman saattaa äänestää republikaania, jopa Donald Trumpia.

”En pidä hänestä, mutta ainakaan hän ei pyytele anteeksi. Trump todistaa, ettei Jumalaa ole – tai jos on, niin hän valitsee tosi outoja sanansaattajia!”

Viime syksynä ilmestyi levy The Loneliest Man I Ever Met, jolle Friedman teki uutta musiikkia ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Levykiertue tuo hänet myös ensimmäistä kertaa Suomeen.

”Piti maksaa laskut, joten tein levyn. Kun viimeksi esiinnyin Euroopassa, biisini olivat vanhempia kuin yleisö. Uusissa biiseissä on pari hyvääkin, kuten A Dog Named Freedom. Soitan myös niitä Helsingissä.”

Kinky Friedman Savoy-teatterissa Helsingissä 2.5. klo 19.00.