CMX:n odotettu levy Mesmeria ilmestyy helmikuussa

Pariisin Kevään Arto Tuunela ja A.W.Yrjänä olivat päärooleissa uusissa äänityksissä.

A.W. Yrjänä
Teksti
Petri Silas
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Inkfish-studio Helsingin Vallilassa. Miksauspöydän takana Arto Tuunela, sohvalla kitaristi Janne Halmkrona ja laulajabasisti-biisintekijä A.W. Yrjänä, kitaran varressa naapurihuoneessa Timo Rasio.

”Lopussa saa kiertää reilummin, ja lisää vielä sitä tremoloa”, ohjeistetaan Rasiota kuulokkeisiin seinän toiselle puolelle.

Yksi maamme kaikkien aikojen suurimmista rockyhtyeistä äänittää albumiaan numeroa 15, joka ilmestyy helmikuussa. Torniossa 1985 perustettu CMX työstää Mesmeriaksi nimetyn levyn eeppisiin mittoihin kasvavaa päätösraitaa.

Eksopaleoklimatologi-biisi jyrää tutun oloisesti kolkon metallisena, mutta Yrjänä kiiruhtaa korostamaan, ettei levy kokonaisuudessaan tule estetiikaltaan tai sisällöltään samasta paikasta kuin Talvikuningas (2007) ja Seitsentahokas (2013).

”Aikoinaan teemoiksi valitut dystopia ja teknokratia käytiin jo läpi. Mesmerian näkisin lämpöisenä ja lohdullisena levynä, vaikka se kyllä kertoo omiin peilimaailmoihinsa eksyneistä hahmoista.”

Yhden illuusioissaan elävän kertojan mantra kuuluu ”on maailma kaunis ja hyvä”, eikä Yrjänä olekaan tainnut aiemmin asettua näin väkevästi toivon puolelle.

”Kukin saa muokata maailman haluamakseen. Mutta kenelle suodaan oikeus määritellä, kuka on vain syyttömänä harhojensa vallassa, kuka ei?”

 

CMX kutsui monien yllätykseksi tuottajakseen Pariisin Kevään – maamme poprockin kärkiyhtyeen – keulahahmon Arto Tuunelan. Kitaristi Halmkronalla on hänen kanssaan yhteinen historia levy-yhtiöissä.

”Ylimääräisen taiteellisen näkökulman ohella Arton luotettiin tuovan prosessiin tuoreita tuotannollisia ideoita”, Yrjänä alustaa. ”Hän on taitava äänittäjä, joka lisäksi kuulee musiikin tavalla, jota minä en täysin ymmärrä. Eikä ihme, onhan meillä 13 vuoden ikäero. Ja se on vain hyvä asia! Tavoittelimme tiettyä taannehtivaa ja isoa 70-luvun soundia vähän eri suunnista ja kohtasimme keskellä.”

Levynteossa jyvät erotetaan akanoista viimeistään miksatessa, kun eri ääneksistä ja elementeistä hiotaan koherentisti sointuvaa kokonaisuutta.

”Pitää olla läpeensä musiikki-ihminen, jotta saa 50 raitaa järkevästi haltuun, ja siinä Arto on mestari”, Yrjänä pohtii ”Jo äänitysvaihe on ollut virkistävällä tavalla poikkeava. Koska Arto tekee itsekin musiikkia ja laulaa, hän ymmärtää… toisen kurkkua!”

Yrjänä löytää pari kiteyttävää sanaa kuvaamaan Tuunelaa.

”Jalostaja. Sitä tuo kaveri meille oli. Tai jos CMX olisi teatteriryhmä, hän olisi ollut tämän proggiksen ohjaaja.”

Myös Tuunela kertoo viihtyneensä.

”Ei kai minua varsinaisesti komentajaksi tilattu, enkä minä tätä porukkaa olisi saanut määräiltyäkään”, hän toteaa tyynesti.

 

Yrjänä, Halmkrona, Rasio ja rumpali Olli-Matti Wahlström valmistelivat Mesmerialle neljätoista kappaletta, joista kaksi jätettiin hautumaan. Sen sijaan kyytiin pääsi erikoinen takauma: muuan lauluista linkittyy CMX:n kahteen varhaiseen hittiin ja vuoden 1994 läpimurtoalbumiin.

Mesmerialle tulee biisi, joka kuulostaa nyt valmiina joltain Aura-levymme kadonneelta sukulaiselta, mutta sepä saikin alkunsa jo 1991. Olin hiljan eronnut ja elin suurta new age -syksyä USA:ssa”, Yrjänä naurahtaa. ”Hahmottelin reissulla kolme raitaa. Tämä oli liian romanttinen sen ajan CMX:lle ja kulki siitä asti tekopaikkansa mukaan demonimellä Ojai. Siitä tuli myös lopullinen otsikko. Toiset USA:ssa tehdyt laulut olivat Ainomieli ja Ruoste.”

Niitä ja muutakin materiaaliaan CMX saa pian palautella muistiin. Mesmerian julkaisu vie orkesterin tien päälle, kuten rockin perinteisiin sykleihin kuuluu.

Studiolle saapunut uusi keikkamyyjä esittelee kesän suunnitelmia ja kertoo 13. helmikuuta alkavan kiertueen käsittävän jo 22 esiintymistä. Kiikarissa siintää muutakin mieluisaa puhdetta.

”Bändin kolmikymppisiä juhlitaan vähän isommin, ja syksylle on luvassa Santtu Luodon kirja”, Yrjänä kertoo. ”CMX:stä lähdettiin laatimaan bändihistoriikkia jo kymmenisen vuotta sitten, mutta prosessi jäi kesken. Luoto aloitti puhtaalta pöydältä, ja hyvin on edennyt. Samoin oma seuraava runokirjani. Lisäksi olen tässä pyöritellyt ajatusta alkaa tehdä biisejä muiden käyttöön.”